Ihana vuosi 2013!

 

Ihanaa vuoden 2013 alkua kaikille! Mulla on sellainen kutina vasemmassa kädessä (kuten äiti aina sanoo), että tästä tulee hyvä vuosi. Siitäkin huolimatta, että se on -13 ja tänään on mun 113. päivä Australiassa. Liikaa tuota kirottua numeroa 13.

Kerrankin mulla on rajat!

Eilinen oli kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ja hämmentävä päivä. Mulla on edelleen ilmoitus yhdellä paikallisella nettipalstalla, että etsin huonetta/asuntoa. Tämän kautta sain eilen kaksi uutta tuttavuutta. 31-vuotias britti, joka muuten vain halusi tietää olenko löytänyt jo asunnon. Hän kertoi hiukan itsestään ja koko eilisen päivän lähetteli mulle kaikennäköisiä viestejä. Sovittiin, että voitaisiin nähdä joskus ja hengailla yhdessä. Ja sitten tämä toinen tapaus. 23-vuotias mies, aivan ihana ja voi vitsit se on komea! Hän on kotoisin Lähi-Idästä, mutta asunut täällä jo 17 vuotta. Nyt se lähettää mulle koko ajan viestejä ja haluaa nähdä mut. Sillä on oma vesiskootteri ja se lupasi viedä mut sillä ajelulle. Ihana! Kamalaa miten helposti mä olenkaan vietävissä, mutta sen viestit on aivan ihania. Mä olen aivan myyty!!!

Mun pitäisi nähdä se torstaina ja näin etukäteen jo pelkään, että ihastun siihen. Mä en kyllä tiedä onko se mahdollista, koska en ihastu kovin helposti. Se vaikuttaa ihan liikaa Herra Britiltä (=Josh). Sanoin Annelille juuri viime viikolla, että nyt kun tiedän että Herra B on tulossa tänne, löydän aivan takuuvarmasti jonkun toisen juuri ennen sitä. Silloin olen odottanut Herra B:tä 4 kuukautta turhaan! Siispä näin jo ennen kuin olen Herra Lähi-Itää edes tavannut, olen tehnyt suunnitelmia sen päänmenoksi. Tapaan sen ja tämän jälkeen odotan Herra Britin paluuta ja jos se menee puihin, palaan suunnitelmaan Herra Lähi-Itä.

Mun nautintohetki aurinkoa ottaessa, bubbly & cider!

Tosiaan eilisilta vietettiin Cantonissa. Siellä oli jonkun näköinen trubaduuri, cocktailpaloja, kuohuvaa yms. Mä sain kaikkia erityisherkkuja, koska en syö juustoja, olen lopettanut possun syönnin kokonaan ja mereneläviä en syö lainkaan ja kaikki cocktailpalat sisälsi joko/tai. No okei, pakko sanoa, että ei ne niin herkkuja ollut. Tiedän, olen ihan kamala ihminen kun puhun mun kämppiksestä näin, mutta sen tekemät ruoat ei maistu ikinä miltään! Mä en vaan pysty sisäistämään miksi sillä on head chefin titteli. Mäkin teen parempaa ruokaa. Itse asiassa musta on tullut aika haka kokki täällä ja olen saanut ihan hirveästi lisää itseluottamusta. Se varmaan paistaa aika hyvin läpi näistä mun teksteistäkin, hahah. Kuitenkin, söin taas arancineja ja huomasin, että ne oli jopa tehty väärin. Kaikissa arancineissä mitä mä olen täällä syönyt on ollut mozzarellaa välissä ja mä olen syönyt niitä aika paljon täällä, niissä ei ollut. Ne ei taaskaan edes maistunut miltään ennen kuin peitti koko arancinin aiolilla.

Mä en oikeastaan voi kauheasti kertoa mun uudesta vuodesta, koska taisin juoda yhden liikaa ja menetin muistini. Tapasin eilen yhden suomalaistytön vahingossa. Olipa mukava puhua suomea muidenkin kuin Annelin kanssa. Ainiin sitten sattui taas ihan kamalaa draamaa... Mulla on alkanut mennä maku koko touhuun jo. Mun kämppis, se joka on kiinnostunut musta, alkoi ahdistelemaan mua. Mua ällötti. Mulla ei ole minkään näköisiä tunteita sitä kohtaan, tätä menoa ei edes kaverina. Jos asun sen kanssa saman katon alla, pitääkö mun silloin myös seurustella sen kanssa? Tietääkseni ei. Se seurasi mua koko illan kuin hai laivaa ja alkoi lähentelemään mua. Yök! Mä en saanut mennä edes vessaan ilman sen vahtimista. Se koko ajan kosketteli mua eikä lopettanut vaikka käskin. Idiootti! Kun välttelin sitä, se lähetti mulle viestin, että pitää musta. Ällöttävää, yök, yök, yök. Mä en halua edes vahingossa mielessäni miettiä siitä ihmisestä yhtään mitään. Tein hyvin selväksi, että en ole missään määrin siitä kiinnostunut. Sitten se tollo lähetti mulle viestin "Just be normal, come kiss me". Oikeasti, hyi! Mä en ymmärrä miten tyhmä pitää ihmisen olla, että sanoo jotain tuollaista vaikka oon juuri tehnyt hyvin selväksi että ei voisi vähempää kiinnostaa! Uhkasin muuttaa pois täältä ja sen mä kyllä oikeasti haluaisin tehdä. Ainut ongelma on se, että olen lähdössä vajaan kk päästä pois Perthistä ja ketään ei halua ottaa mua asumaan muualle vain kuukaudeksi.

Lähdin kotiin, koska en voinut olla sen ihmisen kanssa enää samassa tilassa. Matkalla keskustaan pääsin todistamaan jotain mitä en olisi halunnut koskaan nähdä. Näin maailman rumimman, väkivaltaisimman ja järkyttävimmän tappelun IKINÄ. Kadulla oli kaksi äijää, jotka tappelivat ja tyttö joka yritti saada niitä lopettamaan. Se näytti joltain niin hirveältä, että menin sen tytön kanssa anelemaan niitä lopettamaan. Toinen miehistä kääntyi ja katsoi meitä. Järkytyin. Sen naama oli valehtelematta niin veressä, että veretöntä kohtaa kasvoissa ei näkynyt.  Koko katu oli yltä päältä veressä. Molempien valkoiset paidat olivat muuttuneet tappelussa punaisiksi verestä. Järkytyin niin pahasti sen nähtyäni, että multa tippui kengät kädestä, laukku kainalosta ja toljotin niitä suu auki. Se tappelu oli kuin jostain elokuvasta. Pian se alakynnessä oleva äijä juoksi täynnä olevaan McDonaldsiin, ilmeisesti avun toivossa. Noh, se vahvemmilla ollut juoksi perässä ja heitti sen alakynnessä olevan pöydälle jossa ihmiset söi. Ihmiset kiljui siellä ja kaikki työntekijät oli shokissa. Pian paikalle tuli poliisit, mutta se alakynnessä ollut henkilö oli jo ehtinyt livahtaa paikalta. Se näytti aivan karsealta. Se oli yltä päältä veressä.

Tulin kotiin ja mua vaan ahdisti koko iso T. Lähetin mun vanhalle kämppikselle viestin, että nyt iso T on pimahtanut lopullisesti. Mulla tuli taas niin ikävä iso H:ta kun juttelin sen kanssa. Mä en uskaltanut edes nukkua, koska pelkäsin että kun nukahdan iso T voi tulla kotiin ja tehdä mulle mitä tahansa. Mä siivosin täällä keskellä yötä ja järjestelin paikkoja. Kello oli puoli 7 aamulla kun turhauduin tekemättömyyteen ja väsymykseen ja sain päähäni lähteä lenkille. Olin puoliksi vielä humalassa, mutta menin lenkille siitä huolimatta. Se oli ihanaa! Ilma ei ollut vielä liian kuuma ja ilma oli jotenkin todella raikas. Ihailin niitä vanhuksia jotka olivat siihen aikaan hereillä, tekivät pihatöitä ja kastelivat kukkiaan. Mä rakastan sitä, että ihmisillä on pihoilla sadettajia ja välillä ne osoittaa jalkakäytävään. Rakastan juosta niiden alla ja sitä kun kylmä vesi viilentää mukavasti ihoa. Täällä on asutusalueita joissa kaikki näyttää aivan täydelliseltä. Kukista, puskista ja nurmikoista lähtien. Mä kosken täällä aina kaikkea. Pakko myöntää, että lenkillä ollessani saatan mennä tuntemattomien ihmisten pihoille vaan kokeillakseni onko joku kukka tai pusikko oikea vai feikki. Tällä oikea saadaan näyttämään luonnottomalta ja luonnoton oikealta.

Pari otosta lenkiltä

Tulin lenkiltä kotiin ennen kello kahdeksaa. Aurinko paistoi sopivasti meidän takapihalle. Menin suihkuun, laitoin bikinit päälle ja menin takapihalle ottamaan aurinkoa. Miten aurinko voi ennen kello kahdeksaa jo olla niin kuuma? Kello taisi olla puoli 10 paikkeilla kun luovutin ja suuntasin sänkyyn. Ei mulla pysynyt enää silmätkään auki ja tunsin olevani 3 promillen humalassa 24h valvomisen vuoksi.

Sain tänään taas erikoisia viestejä tuntemattomasta numerosta. Joku tuntematon ihminen lähetti mulle ensin viestin, että hänen nimensä on Noori, hän etsii tyttöystävää. Hän on 28-vuotias ja hän löysi numeroni  siltä paikalliselta nettipalstalta. Hän toivoo yhteydenottoa. En vastannut. Pian tulee toinen viesti perään jossa hän kertoo edelleen odottavansa yhteydenottoa. En vastannut tuohonkaan. Seuraavassa viestissä hän kertoo kuinka paljon pitää minusta, kuinka haluaa minut, tarvitsee minua ja rakastaa minua. Hän odottaa vieläkin yhteydenottoa. Nauran todellista huutonaurua. En tiedä pitäisikö mun olla otettu tästä ihanasta huomionosoituksesta. En ole sitä kuitenkaan.

Pakko palata vielä takaisin mun kämppiksen mauttomiin ruokiin. Maistoin tänään sen tekemää ruokaa ja se oli aivan hirveätä kuraa. Se oli kana-riisi-sieni mössöä. Kyllä, mössöä! Sekään ei maistunut miltään. Se haisi ihan karsealta eikä makukaan häävi ollut. Sitä maistaessani mietin mielessäni miten loistokokki itse olenkaan. Hahah! Se ruoka näytti ihan lehmän lannalta ja maistui joltain kouluruoalta mikä on mennyt pahasti metsään. Yök, yök, yök! Miten joku ammatikseen ruokaa tekevä onnistuu vahingossakaan tekemään niin kamalan näköistä, hajuista ja makuista ruokaa. Shame on u!

                                     

Sitten mun uudenvuoden lupauksiin;

Lupaus tammikuulle; Ei herkkuja! Mun käsite herkuista sisältää kaikki leivonnaiset, karkit, suklaa, sipsit, pähkinät, limut (paitsi Pepsi Max!) yms. Suomeksi kaikki ihanat herkut mitä voi olla, Pepsi Max pois luettuna

Lupaus nro 1; Mun on käytävä viikon jokaisena päivänä lenkillä joko kävellen tai juosten

Lupaus nro 2; Mun on tehtävä 500 askelkyykkyä ja 500 kyykkyä per päivä

Lupaus 3; 2000 vatsalihasta per viikko, ihan sama milloin niitä teen, mutta 2000 on joka sunnuntai oltava täynnä

Lupaus 4; Ennen kuin mun ensimmäinen vuosi Australiassa on ohi, mun täytyy pudottaa 12kg

Lupaus 5; Mun täytyy nauttia joka hetkestä täysillä, tutustua uusiin ihmisiin, nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja

Lupaus 6; Lupaan lopettaa turhan murehtimisen ja stressaamisen

Lupaus 7; Opettelen surfaamaan HYVIN ennen kuin mun ensimmäinen vuoteni täällä on ohi.

Ja sitten yksi lupaus muuten vain;

- Herra Britti on tulossa takaisin Australiaan 17.1. Siihen on enää 15 päivää, ihanaa! Mun tavoite on pudottaa painoa siihen mennessä 5kg, keinolla millä hyvänsä. Mä vaikka lakkaan syömästä viikoksi, mutta se 5kg pitää olla pois 15 päivän kuluttua.

Ei mulla muuta, nyt täytyy mennä tekemään noita jumppajuttuja etten möhli niitä ennen kuin kerkeän edes aloittamaan.

Ihanaa vuotta vielä kaikille! <3

-K-