oon pitänyt hiukan hiljaiseloa tän blogin suhteen. Ei oo syystä tai toisesta jotenki enää niin paljon napostellu tänne kirjottelu, mut nyt tuli taas sellanen olo, et täytyy päästä purkaamaan ajatuksia.
Tosiaan Suomessa olin sen 5 päivää. Kirpee pakkanen, lumi ja se valoisuus sulatti mun sydämen taas välittömästi, ihan niinku joka ikinen vuosi. Oli ihanaa nähdä omia ystäviä (vaikka kaikkia en valitettavasti kerennytkään näkemään) ja huomata, että siellä te mua oikeesti vaan jaksatte odottaa ettekä oo kadonnu mihinkään vaikka mä teinkin katoamistempun maailman toiselle puolen. Mulla on ihan maailman parhaat ystävät ja perhe, mitä mä tekisinkään ilman teitä? Oli ihana päästä omille kotikonnuille ja ikiomaan sänkyyn ja lakanoihin,jotka oikeesti tuoksuu omalta kodilta.
Sinne asti kun täältä kerran lensin, oli pakko päästä vähän myös snoukkamaailman makuun ja lähteä niinkin säälittävään nyppylään kuin Hirvensalo. Siellä tosiaan on ne 3 kuuluisaa rinnettä, joista kaksi on meikäläisen makuun liian jyrkkiä. Noh, menihän se maailman pisimmiltä tuntuvat kaks tuntia siinä yhessä nyppylässä ja munkitkin piti välissä mutustaa perinteiseen tapaan. Kuitenkin oon tyytyväinen ja oli ihanaa päästä edes vähän maistelemaan sitä mitä oikeesti tykkään talvisin tehdä.
Välillä musta tuntuu, että mulla on jotain sopeutumisongelmia. Vaikka olin ikionnellinen, että pääsin kotiin niin silti mä salaa vaan koko ajan toivoin, et voisin olla täällä.
Australiaan palasin keskiviikkoiltana joskus ennen puolta yötä ja meijän oli ihan pakko samaisena iltana lähtee vielä Casinolle pyörimään. Nukkumaan mentiin 8 aikaan aamulla ja mun jet lagia ajatellen se ei ollu ihan paras vaihtoehto...
Tosiaan meikäläisen sisäinen kello on jossain ihan muualla kuin täällä. Mulla ei oo koskaan ollu tällasta jet lagia, oon aina luullu, et pelkkä pieni väsymys on jet lagia. Koko viikko on menny sängyn pohjalla, koska en jaksa tehdä mitään eikä mikään kiinnosta. Välillä herään 4 aikaan iltapäivällä, seuraavana aamuna 7 aikaa aamulla ja sitä seuraavana yönä nukuin yli 16 tuntia. Sairasta. Joka aamu haluis vaan jäädä sinne vällyjen väliin, koska olo on kuin joku ois traktorilla päälle ajanut.
Eilinen päivä oli paskin aikoihin, olin henkisesti ihan rikki. Meillä on ollu tää asunto nyt alle kaks viikkoa, josta mä oon asunut täällä 5 päivää. Eilen meille tuli niin kamala riita vuokrasta, siivoamisesta, ruoka-ostoksista, rahan käytöstä ja ihan kaikesta. Pahotin mieleni niin syvästi, koska kaikki piti olla selvää kun tänne muutettiin ja yhtäkkiä ei ookaan. Suomeksi; paras tapa pilata hyvä ystävyys on jakaa arki ja koko elämä kyseisen ihmisen kanssa muuttamalla saman katon alle. Jos voisin vielä muuttaa asian, tekisin sen samalta seisomalta, mut puolen vuoden vuokrasopimus hankaloittaa asian lähes mahdottomaksi...
No ei mun elämä oikeesti niin synkkää oo, miltä mä annan sen kuulostaa! Oon vaan kärttynen, koska tää jet lag ei irrota otettaan musta. Oon kuitenkin onnellinen, et oon täällä ja kaikki asiat ihan varmasti järjestyy. Ne on aina järjestyny! Oli ihanaa päästä takas omaan kotiin ja nyt voi alottaa normaalin arjen, töiden, kavereiden ja kodin välillä.
Kuvia ei nyt oo, koska vaihdoin oman tietokoneen salasanan kännipäissäni enkä enää muista mikä se on.
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti