Mä rakastan mun elämää!

Helloo ja pieni varoituksen sananen; täst tuli aika negatiivissävytteinen ja piiiiiiiitkä

Ihan kauhee kiire ollu koko viikko ja kauhee stressi ku en oo kerenny kirjottaa ja ilmotella olemassaolostani. Nyt sitä tekstiä tuleekin sit oikeen urakalla....

Viime perjantai-lauantai välisenä yönä mun kämppis sekos. En tiiä mitä tapahtus enkä edes halua tietää. Heräsin yöllä ihan kamalaan räminään, kolinaan, paiskontaan ja huutoon. Noh, ketäs muukaan siellä ois ollu pahanteossa ku itse Seppo! Huusi täällä ku raivohullu ja joku muidukin oli täällä. Luulin, et se tappaa sen tänne. Aamulla Seppo tuli pyytelemään multa anteeks sitä öistä showta ja anto mulle jonkun konvehtirasian. Olin jo heltyny ja annoin anteeks, KUNNES tulin alakertaan ja näin mitä tääl oli tapahtunu...... Valehtelematta meijän koko keittiö oli kananmunan peitossa. Se hullu oli suutuspäissään paiskonu raakoja kananmunia pitkin meijän keittiötä. Sitä munaa oli lattialla, seinissä, ikkunoissa, pöydillä, KATOSSA, jääkaapinovessa, ihan joka paikassa. Olin mun vuoro saada raivohullukohtaus! Suutuin verisesti, koska olin just pari päivää sitten siivonnut ja taas näin miten paljon se arvostaa mun työtä. Idiootti! Sen onni etten ollu nähny sitä keittiöö vielä siin vaiheessa kun se toi mulle ne konvehdit. Olis lentäny konvehdit päin pläsii muuten. Vitsit ku en enää oo vihanen, täst ois tullu niin paljon parempi vihasena kirjotettuna. Sen onneks ne konvehdit oli ihan törkeen hyvii, koska olisin saanu slaagin jos se pyytelee mult anteeks jollain paskoil namuil. Pakko viel sanoo, et mun äiti sanos et se säälii Seppoo! Äiti, välil sä oot vähän uskomaton, sun pitäis säälii mua!

Lauantai päivällä minä ja L mentiin Swan Riverin rantaan Langley Parkiin pikinikille ja siemailemaan vähän huurteisia. Oli ihana päivä! Juttua riitti molemmilla niin paljon pitkän näkemättömyyden jälkeen, että meni ihan päälle puhumiseks ja siltikään ei kerenny vielä kaikkee sanoa. Voi vitsit, ihana L! Loppu ilta notkuttiin Moon and Sixpencen tiskillä ja saatiin muutama kaverikin mukaan. Ihania ihmisiä täällä, harmi että mä olen koko ajan töissä tän loppu ajan, eikä mulla ole enää aikaa nähdä oikeastaan ketään... Nyyh, ikävä tulee!

Sunnuntain kruunas aivan mieletön krapula, mut en mä mitenkään voinu jäädä sänkyyn makaamaan, koska ulkona oli +38 astetta. Pakkasin pyyhkeen, musiikkia ja lehden sekä kameran ja lähin kohti Cottesloeta. En mä yhtään muistanu miten ihana ranta se on, niin ihana! Oon ollu siellä vaan kerran vai kaks aiemmin ja sillon vaan valitin miljoonia haavoja jaloissa, jotka tuli inhottavasta kalliorannasta. Pääsin testaamaan mun upouutta rantavilttiä ja se on kyllä niiii magee ja hyväki vielä. Yks paras ostos täällä! Tunsin itteni ihan prinsessaks ku sain makaa sen valtavan viltin päällä yksinäni. Pian kuitenki tajusin, et vaiks mä tunsin itteni prinsessaks ni en tosiaankaa näyttäny silt! Mun krapula oli pahint luokkaa eikä se+38 asteen lämpö todellakaa auttanu asiaa. Piti lähinnä keskittyy pitää oksennukset sisälläni. Loppu ilta meniki sit valmistautumal henkisesti seuraavaan kolmeen viikkoon, jotka sisältää pelkkää työtä.

Maanantai alkoki sit niiiiiiiiiiiiin maanantaisti. Elämä yritti ihan tosisaan nujertaa mut! Mä en ookaan ihan niin helppo nakki eikä mua noin vaan lyödä maahan. Ekaks mun läppäri sekos ihan totaalisesti ja kadotti mun uuden CV:n ja cover letterin, argh! Tää oli kuitenki vast alkuu... Kuivailin tyytyväisesti hiuksiani, yhtäkkii mun fööni alko haisee iha kauheelt. Sammutin sen ja katoin, et kaikki on ok ja jatkoin. Yhtäkkii se koko fööni räjähti mun kätee. Kuulus kauhee pamahdus, siit lensi jotain osia taivaan tuuliin ja heitin sen lattial ja irrotin adapterin seinäst. Se syttys ilmiliekkeihin. Oikeesti, ilmileikkeihin! Olin ihan paniikissa, et tää koko tölli palaa poroiks, mut samaa aikaa vaa räkätin et ei tätä voi oikeesti käydä mul. Onneks se sammus melkee heti ja olin just sopivasti saanu hiuksetki kuiviks. Aloin suoristaa hiuksiani, mut hitto seki oli hajonnu tai menny oikosulkuun, koska se oli samassa adapterissa kiinni. Great, nii mun tuuria! Oon ihan varma, et tää oli jotain karmaa. Just sunnuntai mietin, et mun fööni on kyl ihan helkkarin ruma, mut en raaski ostaa uutta, koska se toimii. Haaveilin kans uudest suoristusraudasta, koska sen pinta on jo niin huono.

Lähin ennen töitä viel fööni ja rautaostoksille. Kävelin keskustassa ja tapahtu jotain ihan käsittämätöntä. Joku äijä juoksi mun perään ja pysäytti mut. Se sano, et näki ku kävelin sen ohi ja sen oli ihan pakko tulla kertomaan mulle, et mä oon tosi nätti. Meinasin revetä päin naamaa. Minä?! Näytin ihan kaameelta. Kaikki mun ympärillä pysähtys. Menin ihan paniikkiin. Mä en nähny mun ympärillä enää mitään muuta kun sen yhden tuntemattoman äijän. En edes muista kunnolla mitä se sano. Muistan vaan et sano, et mulle on nätit silmät ja kyseli jotain mun ripsienpidennyksistä. Se pyys mua treffeille. Nolo, nolo, nolo MINÄ! En ois voinu nolommin vastata siihen. En tienny mitä sanoa tai tehdä. Sain sanotuks "Tää tilanne on niin outo etten oo ihan varma onks tää totta." Jotai rajaa! Oon kyl nii pöljä. No joka tapaukses, en vastannu myöntävästi. 

 Ennen töitä menin viel East Perthiin valokuvaamaan, koska mulla on iha mieletön huumatila mun kamerasta. Mulla on ollu toi järkkäri nyt 3 vuotta ja nyt vast löysin innostuksen manuaali -asetuksiin, automaatti on ollu aika kovas käytössä. Kiiruhdin töihin ja taas tapahtu jotain ihan uskomatonta. Mulle tarjottiin vakituista työpaikkaa. Vakituista työpaikkaa Australiassa. TÄH?! Ei voi olla totta!!! Mitä mun elämässä oikeen tapahtuu?!?  Ymmärsin, et olisin saanu sponsori viisumin sitä kautta. Kieltäydyin välittömästi! Kieltäydyin, koska mä en vaan voi enää jäädä Perthiin. Tää on niin nähty!

Illalla tulin töistä ja löysin kotoota kaks italialaista tyttöä. Olin vähän peloissani, koska en ollu koskaan nähny tyttöjä aiemmin. On kylläki niin mielettömän ihanat tytöt, et mä tuun niin kaipaamaan näitä! Molemmilla on tosi tosi huono englanti. Seppo sano, et toisella on tosi hyvä ja toisella ok, mut siin tapauksessa mä oon oikee ekspertti. Ei sillä niin väliä, ymmärrän kuitenkin pointin ja se on pääasia.

Keskiviikkona ennen töitä olin menossa keskustaan tapaamaan UK:ta. Odotin bussia kun joku tuntematon heebo tuli juttelemaan mulle. Nää ihmiset on niin uskomattomia, oikeesti! Tämmöstä ei IKINÄ tapahtuis Suomessa. Ei ainakaan mulle! Se kerto miten kivat kynnet ja ripset mul on. Hhaha! Ja miten paska puhelin. Tiedetään! Sit se kysy "Kuka on se onnekas?". Mua alko naurattaa ihan hulluna. Oon maailman surkein valehtelija. Ens en oikeen vastannu siihen juuta enkä jaata, kallistuin kuitenkin enemmän "no niimpä" puoleen. Seuraavaks se kysy, et eiks mulla oo ketään. Tähän vastasin kuitenki "no on mulla oikeestaan". Varmaan aatteli, että mä oon ihan hullu muija. Kuitenkin, mulle tuli niin hyvä mieli koko jutusta. Ihanaa, et on tollasia päivän piristyksiä. Suomessa ketään ei suunnilleen ikinä edes nää mun olemassaoloa. Hhaha!

Keskustassa kiiruhdin taas Moon and Sixpenceen näkemään UK:n ja on se kyl niin ihana!!! Meillä oli jopa eka kriisikin jo, koska sain hepulin ku tuntus ettei sel oo mitään väliä nähäänkö me vai ei. Olin kuitenki ymmärtäny sen ihan väärin ja kaikki on taas vaan ihanaa. Välillä huvittaa, koska se on maailman nopein syöjä. Oikeesti! Mä oon kerenny syömään 4 haarukallista, ku se on jo valmis ja sit se joutuu aina odottamaan mua. Ja ei, näin ei käy siks, et mä olisin koko ajan äänessä. Vitsit, ihana ihminen! <3

Ei mun elämässä oikeestaan muuta oo tapahtunukaan. Oon ollu joka päivä tällä viikolla töissä 12/2/4 ja päässy 10-11 aikaan.

Eilen oli yhden mun työkaverin vimppa päivä töissä. Se suuttu niin paljon meijän keittiöpäällikölle, et otti loparit. Sitä suuttumusta on liikkeellä. Kaikki vihaa meijän keittiöpäällikköä. Se yrittää olla parempi ku oikeesti on ja aina polttaa ja sössii kaiken. Lyön pääni vetoo, et se on valekokki. Työvuorolistoista lähtien se möhlii ihan kaiken. Myös mä oon helvetin vihanen sille. Torstaina mulle oli merkattu vuoro alkavaks kello 14. Heräsin kello 11 ja mun kännykkään oli tullu viesti, et voinko tulla kello 11 jo töihin. Lähetin viestin, että mä heräsin vasta, mut tuun niin pian ku mahdollista. Sain vastauksen "Its okay junior." Suutuin jo pelkästään tost viestistä, koska mä en haluu olla mikään JUNNU! Olin töissä puol yhdeltä ja vastassa oli ite keittiöpäällikkö. Se repes nauramaan päin naamaa. Kysyin, mitä? Ja se kysy, et enkö saanu sen viestiä, et se on okei. Kerroin saavani. Se kysy, et mitä helvettiä mitä siellä teen. TÄH? Sanoin, et just siks mä tulin, koska se lähetti, et se on okei jos tuun niin pian ku pääsen. Ni EIIIIII, hän tarkotti, et se on okei jos tuun vasta kello 2. Anteeks mitä? Mistä helvetistä mä voisin sen tietää?! Jos lähetän viestin "Sori, heräsin vasta, mut tuun niin pian ku mahdollista" ja saan vastauksen "Se on okei, junnu." niin totta helvetissä mä ajattelen, sen tarkottavan, että se on okei jos tulen niin pian ku pääsen. Olis lähettäny "Se on okei jos tulet kello 2, JUNNU". En mä oo mikään ajatustenlukija. Se oli pyytäny myös yhden toisen työntekijän sinne, koska oli paniikkipäissään pelänny olevansa siellä yksin sormi suussa. Niimpä me tultiin just peräkkäin ja yhtäkkiä kaikki olikin mun syytä. Oli mun syytä, että se sössi kaiken. Suutuin niin paljon ja pahotin mieleni. Hyvää hyvyyttäni menin aikasemmin töihin, mut sekin olin väärin. Heti sen lähettyä, kerroin kaikille miten koko juttu oikeesti meni ja kaikki oli ihan raivona siitä, että se syytti mua. Oon edelleen loukkaantunu koko jutusta. Ärsytti myös se, kun myös perjantaina mun piti mennä töihin kello 2, niin hän vaan ilmotti mulle, että "Sä tulet sitten huomenna jo kello 11 töihin.". Ärsytti niin paljon, että se vaan ilmottaa että mun on tultava eikä antanu edes vaihtoehtoja. Olisin sanonu muutenkin joo, mut ärsytti et se vaan olettaa että mä voin tulla eikä voinu edes kysyä, et VOINKO mä tulla...

Se koko ajan haukkuu mulle kaikkia meijän työntekijöitä ja oon pahottanu mieleni myös siitä. Aina joutuu miettimään, et mitä se puhuu musta, kun mä olen pois... Muutenkin se koko äijä on niin limanuljaska. Aina puhuu ällöjä ku ollaan kahdestaan ja sit mua alkaa ahdistaa. Se aina haukkuu sen tyttöystävää mulle ja ärsyttää sekin ihan mielettömästi. Sen tyttöystävä on yli 10 nuorempi ja tosi nätti ja herttanen ja sais ihan kenet tahansa... Löydettiin myös yhden työntekijän kanssa meijän orderien välistä sen kriminaalilista. Lista, jossa oli kaikki rikkeet mitä se on tehny, kaks A4 paperia täynnä. Siinä oli kaiken näköstä, eniten huomio kiinnitty kuitenkin 7 kännissä ajamiseen, joista se oli yhteensä joutunu pulittamaan melkeen 5000 dollaria... Idiootti! Miten se edes kehtaa säilyttää sitä työpaikalla ja vielä yhteisten paperien seassa... Nolo äijä!


Mä oon muutenki vähä hämmentyny tästä, et mä en oo hyvää pataa mun esimiehen kans. Suomessa mä oon oikeesti aina tykänny mun esimiehistä eikä ainakaan tuu nyt mieleen, et mua olis ärsyttäny mikään. Ton äijän kans mä en ees taho olla kaveri. Kato ku mä ruven kaveeraa äijän kaa joka pitää mua ihan pilkkanaan ja kohtelee halveksuvasti. Mä en yhtää ymmärrä miks se ees haluu et jään sinne. Tai oikeestaa tiiän paremmin ku hyvin! Se tietää, et mä hoidan kaiken niin tunnollisesti ja mukisemat ja se pääsee niin paljon helpommal. Mä teen aina kaikki loppusiivouksetki yksin, ku se äijä vaa ottelee jotain kuvii siit keittiöst. Tsiisus mikä laiskamato.

Kuitenkin, eilen olin mun työkaverin vimppa päivä ja mulla tulee niin ikävä sitä. Niinku kaikkia mun työkavereita. Niistä on tullu mulle tän viikon aikana tosi läheisiä. Aikasemmin ku tein vaan pari vuoroo viikossa, se oli sitä, et "Miten menee? Mitä oot tehny?" eikä siinä paljoo muuta kerenny. Nyt niistä on tullu mulle niin tärkeitä ja harmittaa, et ne kaikki jää tänne ku mä jatkan matkaa... Nyyh! Jäätiin drinksuille viel työpäivän päätteeks. Annettiin sille viinipullo ja kortti mihin jokanen kirjotti oman tervehdyksensä. Tulee niin ikävä sitä!!! Ainiin, näin myös yhden J:n tyttöystävän ja voi taivas miten kaunis se on. Ihana columbialainen tyttö. Ei vitsit, mä oon vieläki ihan häkeltyny sen kauneudesta. Se oli ihan täydellinen!!! Me kaikki muut tytöt istuttiin koko ilta suu auki ja kadehdittiin sitä. Ihanan näkönen ja ne on niin söpö pari yhessä.

Huomenna mulla on viikon ainut vapaapäivä ja mun pitäis mennä huomen aamulla rannalle mun kämppisten kanssa ja illalla suunnata Mandurahiin UK:n luokse.

Enää kaks viikkoa ja mä lähen Melbourneen. Mä oon niin täpinöissäni, haluun mennä jo!!! Dansku ja Bart on ettiny meille jo asuntoo. Ne katto yhtä ihan keskustasta ja se on kerroksessa 31, siellä on yhteinen pooli, sauna ja kuntosali. Vähänkö mieletöntä. Ne on kans suunnitellu party nightia meille kun mä tuun. Ihanaa! Mä rakastan mun elämää just nyt, mä en haluu tulla täält ikinä kotiin!

-K-