Melbourne

Zau,

elämä Melbournessa on ihanaa! Oon ihan myyty ja rakastunu mun uuteen kotikaupunkiin ja kaikkien lupaukset ja väitteet siitä miten ihana Melbourne on, on täytetty.

Totuus on se, et Melbourne on aika lailla samanlainen ilmastoltaan ku Suomi. Eilen iltapäivällä oltiin lähtemässä liikenteeseen, oli pilvistä, kylmä ja vähän koleeta. Kun astuttiin ovesta ulos, taivas oli pilvetön ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta vaikka ukkosta ja vesisadetta luvattiin koko päiväksi.

Sunnuntaina tosiaan lähdin Perthistä pois. Lentolippuja varatessa ostin matkatavarakiloja 35kg ja ne makso 55 dollaria, pihistelin enkä raaskinu maksaa 20 dollaria seuraavista 10kg:sta, koska aattelin ettei mulla mitenkään voi olla 45kg tavaraa kertynyt... Totuus iski kuitenkin vasten kasvoja ja piheyteni kostautui omaan nilkkaan, kun mun matkatavaroiden painoksi paljastui 37kg ja kahdesta ylimääräisestä kilosta mun piti maksaa 50 dollaria. Dansku oli kärttynen, että miks mä en vaan voinu heittää tavaraa pois, mut ei mulla ollu enää mitään mitä oisin voinu heittää pois. Jätin ja paiskoin mäkeen jo kaiken mistä oikeesti voisin luopua. Raahasin yhden viinipullonkin mukanani Perthistä Meliin, koska en halunu antaa sitä mun kämppikselle, koska se maksoi 25 dollaria. Pihi! Nyt Dansku ja pojat kiusaa mua, että 25 dollarin viinipullon oikeeks hinnaks tuli 75 dollaria. Iha sama. Ne rahat on jo annettu pois eikä niit enää saa takas, joten äiti älä saarnaa, et miks olin tyhmä. 

Dansku, Bart ja yks niitten kaveri oli mua täällä lentokentällä vastassa ja mä olin niin mielettömän onnellinen ku näin melkeen puolen vuoden jälkeen Danskun taas ni multa tuli itku. En voinu uskoo, et se oikeesti seiso siinä, mun edessä ja mä sain halata sitä. Viimeinkin mun elämässä on jotain tuttua, turvallista ja pysyvää! Lentokentältä suunnattiin Docklandsiin, Bartin entisen luokkakaverin luokse kenen luona me asutaan nyt väliaikasesti. Tää asunto on niin kiva ja meijän tuleva asunto (joka toivottavasti saadaan) on täs samassa rakennuksessa, 15 kerrosta alempana kylläkin. Täällä asunnossa meit odotti muutamia noitten kavereita ja sain heti nami drinkin kätösiini. Pojat oli tehny päivällä ruokaa ja säästäny mulleki annoksen, koska Dansku oli vissiin kertonu, et mä oon aina nälkänen. Heh!

Maanantaina pojillakin oli vapaapäivä ja päivällä käytiin Bartin veljen ja sen tyttöystävän kans lounaalla ja kiertelemässä vähän kaupunkia, mikä on muuten ihan mieletön! Täällä on niin paljon outleteja ja mä juoksin siellä pää kolmantena jalkana kun olin niin innoissani siitä roinan määrästä. Illalla tehtiin Danskun kans makaronilaatikkoa koko konkkaronkalle. Kaikki ei tykänny, suomalainen ruoka on kuulemma mautonta, mut mun mielestä se maistu ihan kodilta, Suomelta eli hyvältä. Loppu ilta menikin sit karjalanpiirakoita tehdessä ja siemaillessa. Joo, me oikeesti tehtiin karjanpiirakoita! Niitten teko ei kuitenkaan sujunu ongelmitta... Ruisjauhoja ei löytyny mistään, joten ne piti tehdä wholemeal -jauhoista. Tääl oli niin paska kattila ja taidettiin kans siin pikku hiprakas unohtaa sekottaa sitä puuroa, niin se palo vähän pohjaan ja se maistu vähä kaameelta. Ennen tota episodia sanoin vitsinä, et tehään niit 200, mut ei siitä määrästä riittäny ku 120 karjanpiirakkaan. Me tehtiin niit jotain 5 tuntia, ku piti siinä pitää muutama taukokin... Mut me oikeesti tehtiin se, 120 vitun karjalanpiirakkaa!!! Niistä tuli iha sika hyviä, eikä ees maistunu pahalta vaiks pelkäsin, et se puuro ois pilannu ne. Kaikki oli iha huumassa niistä, JES!

Eilen ei tehty mitään. Kaikki oli ihan kuolleita, ku maanantaina valvottiin ihan aamuun asti. Siivottiin yhteistoimin, koska tää asunto oli ku pommin jäljiltä; jauhoja oli iha joka paikassa ja lattiat oli ihan tahmeet ja paskaset. Päivällä mentiin Danskun kans outletiin shoppailemaan ja mä löysin niin ihanat uudet Converset ja makso vaan 50 dollaria, ku alkuperänen hinta oli 90 dollaria. Illalla katottiin vaan leffoja ja tehtiin taas yhessä ruokaa. Tuntuu, et me vaan syödään täällä koko ajan. Ostettiin kans kokonainen vesimeloni mikä kaiverrettiin (vai onks se koverrettiin?), mössättiin sisältö ja tehtiin ihana "booli" sinne kulhoon. Oli ihan sikahyvää!!!!!!!!

Tänään heräsin vast puol kahelta. Hirveetä! En oo saanu mitään muuta aikaseks tänään paitsi soitettua Sydneyn Euro-Centeriin, että ne hoitaa mulle lentoliput Suomeen ens viikolla. Ihanaa, mä pääsen kotiin muutamaks päiväksi! Toivottavasti siellä on vielä lunta!

 

Mä en oo edes ettiny vielä töitä täältä. Tai oon mä hakemuksia lähettäny, mut huomenna pitäis mennä vähän viemään CV:itä ja kyselemään josko joku huolis mut. Pääsen ehkä töihin tän Luken työpaikalle kenen luona me nyt asutaan. Se on kyl niin ihana ihminen!!! Se on tehny mun ja meijän elämästä täällä niin paljon helpompaa ja se on koko ajan auttamassa ja voi vitsit. Ihana!

-K-

Kuumottaa...

Hola,

tää viikko hurahti työnmerkeissä, mulla oli 46 viikkotuntia eli iha jees. Mää en oikeesti yhtään ymmärrä miten Rukalla mulla oli muutamana viikkona jopa 80 tuntia viikossa. Iha hullua! Jos mulla nyt ois niin paljon niin mä olisin oikeesti jo ampunu itteni hengiltä. Nyt jo työt tulee mun uniin ja oon mielettömän väsyny... Toki mun väsymys johtunee siitä, et en oo puoleen vuoteen tehny töitä täysillä tunneilla niinku sanoin jo aiemmin.

Mun elämässä on tapahtunu niin "paljon", mut ei kuitenkaan yhtään mitään. Töissä on ollu ihan hirveetä draamaa. Mä oon niin onnellinen, että mulla oli eilen vika työpäivä. Mua ei oikeesti yhtään kiinnosta vaiks mun pomo lukis tätä (erittäin luotettavan) Google translatorin kans. Musta saa varmaan tosi hyvän kuvan muutenkin kun haukun mun pomoa täällä julkisesti, mut se on vaan niin TYHMÄ ja mä en oikeesti kestä tyhmiä ihmisiä yhtään (ei sillä, et ite olisin mikään järjenjättiläinen).

Mun pomo ei ota mitään vastuuta mistään. Oikeesti! Joka ikinen päivä me myydään "ei oota", koska se ei ikinä muista tilata lisää tavaraa ellen mä erikseen muistuta ja kädestä pitäen kerro mitä kaikkea me tarvitaan. Kaikki on aina jonkun muun syytä, yleensä kaikki on mun syytä. Se on julkisesti nöyryyttäny mut kerta toisensa jälkeen ja mä oon hammasta purren vaan kestäny kaiken ja laskenu mielessäni kymmeneen niinku isi aina käskee tehdä. Mua ei kiinnosta yhtään vaiks kaikki pitäis mua idioottina, mulle on tärkeintä, et ite tiedän miten asiat on. Eilinen oli kuitenkin mullekin liikaa...

Oli mun vika työpäivä. Torstai iltapäivällä lähetin viestin, et tarviin mun viisumin takas mikä oli sillä. Vastaukseks sain, et hänel ei sitä oo. Great! Onhan se mun passissa tietty leimattuna, mut aina kuitenkin suositellaan pitämään myös paperiversiota mukana. Noh, eilen mulla piti työt alkaa kello kaks. Kaheltatoista sain viestin jos voisin aloittaa jo kello 1 ja et hän ihan yhtäkkiä muisti, et hän otti vaan kopion mun visasta ja anto orginal version takasin. BULLSHIT!!! Menetin hermoni ihan totaalisesti ja vastasin etten pääse aikasemmin, koska olin menossa pankkiin ja sanoin viisumi-asian olevan paskapuhetta. Kerkesin kuitenkin töihin puol kaheksi ja sekin oli tottakai mun syytä, että siellä oli kauhee kiire ja kaikki loppu. Vitun ääliö oikeesti! Ne ei näköjään pärjää edes parii tuntia siellä ilman mua! Ne oli ihan sormi suussa ja peukalo keskellä kämmentä.

Ehdin olla varmaan tunnin paikan päällä kun mun pomo otti tän viisumi-asian puheeks... Hän on kuulemma 100 varma, et anto mulle orginal verison takas mikä on niiiiin paskapuhetta. Mun viisumi pyöris meijän keittiössä viikon päivät ja sillon jo raivosin sille, et voiko se nyt viedä sen johonkin varmaan talteen, koska tarviin sen takasin enkä halua, et se pyörii missään keittiön lattialla. Se sano, et ei se viisumi oo mikään maailman loppu. No ei se varmaan ite australialaiselle ookaan maailman loppu jos niitten maassa on yks ulkomaalainen vähemmän, mut mulle se on maailman loppu. Mulla ei oo minkäännäköstä kopiota tai mitään edes sähköpostissa, se oli ainut versio ja sekin kateissa. Kiven kovaan se kehtas syyttää, et mä oon ite sen kadottanu ja siitähän mä vast riemastuin ku tiesin 110% varmuudella, et mä oon oikeessa ja se valehtelee. Se vielä paljasti ittensä ja syyllisyytensä antamalla mulle puol tuntia mun työajasta hoitaa itelleni uus visa. Mun piti soittaa miljoonaan eri numeroon, mut en päässy kertaakaan langalle. Hermostuin ja soitin Suomeen äitille ja äiti toimis taas pelastavana enkelinä niinku aina ja sai STA Travelin kautta kopion siitä. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Oon silti vieläkin kiukkunen sille mun pomolle, miten se kehtaa!? Miten se voi hävittää niin tärkeen paperin? Ainiin kaiken huippu oli se, kun pyysin siitä sen "ottamasta" kopiosta sitten kopiota, kun hänellä se kopio kerran piti olla. Siin vaiheessa hänel ei yhtäkkiä ollu sit tiettty sitäkään. "Se on kyllä jossain". Vitut oo, ku mitään kopiota ei oo olemassakaan!!!

Mä suutuin eilen niin paljon siitäkin, et mä en saanu MITÄÄN ku lähdin töistä. Niin törkeetä! Pari viikkoo sitten ku E lähti, se sai chilipuun ja viinipullon ja ison kortin ja mä en saanu yhtään mitään. Tuli sellanen olo, et mä en ollu kenellekään yhtään mitään tai ketään... Ärsyttää vieläkin.

Viimeset 2 viikkoo se ääliö on ruikuttanu, et mitä ne tekee siel ilman mua, mikä onki erittäin hyvä kysymys!!! Se lupas auttaa mua löytään töitä Melbournesta kun sillä on siel tuttuja, mut mä en oikeesti edes halua sen apua. Jos saisin jonkun työpaikan sen kautta ni tiedän, et se leveilis ja ylpeilis sillä ihan mielettömästi ku HÄNEN takia mä sain työpaikan... Tuntisin olevani koko elämäni ja henkeni velkaa sille äijälle enkä haluu sitä. Hasta La Vista Care Chimba!!!

En jaksa enää puhuu siit ihmisest, koska mun työt siellä on ohi ja huomenna mulla alkaa uus elämä Melbournessa. Jihuu!

Tänään näin UK:n vikaa kertaa... Haikee mieli jäi, tykkään siit niin paljon ja mulla on sitä ikävä jo nyt! Totuus kuitenki on se, et ei se vois mitenkään toimia 3000km välimatkalla, koska UK on päättäny kuitenki jäädä NSW:n sijaan Perthiin... Harmittaa ihan sikana, mut niinku se sanos "when or if the time is right, who knows...". Tuntuu niin pahalta ajatella, et se on nyt "ohi"...mut kyl me viel löydetään toisemme jos niin on tarkotettu. Se on kuitenki tulos mun luokse Melbourneen ja mä oon aina tervetullu sen luokse tänne Perthiin. Ihana!

Tosiaan huomenna mä vihdoin lennän sinne Melbourneen. Tuntuu niin hyvältä vihdoin päästä täältä pois. Oon niin onnellinen! Saadaan yöpyy muutama yö Danskun poikaystävän kaverin luona missä ne nytkin yöpyy.  Me saatiin 90% varmuudella asunto siit samasta rakennuksesta. Kolmio, mulle oma makkari ja Danskulle ja Bartille yhteinen. Se on vaan kolmas kerros, mut ei se haittaa. Siellä on yhteinen gym ja pooli kattoterassilla. Käy! Sitä vuokrattiin kalustamattomana ja vuokra 480 dollaria per viikko, mutta ku Dansku meni sitä kattomaan niin se omistaja tarjos 500 dollarilla kalustettuna, ei paha. Pitää ostaa vaan tv ja ruokapöytä ja tuolit, niin ja se on tosiaan puoleks vuodeks. D ja B sai molemmat töitä ja mä tuun todennäkösesti ja toivottavasti saamaan työpaikan salamana, koska kokkeja tarvitaan aina. Mulla on itseasiassa 3 (tai 4) työhaastattelua jo sovittuna siellä.

Ainiin, mä tuun näyttämään ihan totaaliselta dorkalta huomenna. Ostin isoimman matkalaukun mitä kaupasta löyty ja se sattu olemaan vaaleenpunanen ja Guessin. Koomista, et mul on rinkka ja Guessin matkalaukku. Jestas!

Mä en jaksa enää odottaa huomiseen, mä haluun mennä sinne nyt enkä vast huomenna. Mun lento on perillä vasta 11.20pm, mut sovittiin jo et mennään heti lentokentältä drinksuille. Dansku sano, et kaikki sen kaverit on ihan innoissaan, et ne saa tavata mut. Ihanaa mennä paikkaan missä joku oikeesti odottaa mua. Mä en voi uskoo, et tää on oikeesti mun elämä. En jaksa ottaa mitään stressii siit työpaikan löytymisestä tai mistään muustakaan. Kyl kaikki järjestyy, taval tai toisella. Ne on aina järjestyny.

Vikan illan kunniaks ostin läjän karkkia ja suklaata ja Coca-Colaa mitä en ikinä juo! Pitää laittaa hyvä leffa pyörimään ja hypätä sohvan uumeniin.

 

-K-

Haaste

 

Jou. Mä sain blogihaasteen, kiitos Moottori tie on kuuma!

 

 

 

 Säännöt menee näin:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Haastan:

Oon laiska enkä jaksa haastaa kettään.

Tässä erittäin satunnaiset asiat musta:

1. Mä oon pahimman luokan tuuliviiri. Haluun asioita heti ja nyt ja kun saan ne, en edes muista koskaan halunneeni niitä. Saatan myös olla maailman onnellisin ihminen just nyt ja seuraavas hetkeks mun elämä onki iha karseeta. En tiiä itekään mitä haluun. En haluu mitään ja haluun kaiken!

2. Mul on kova kuori ja useimmiten vaikutan tosi koppavalta (varsiki aussien mielest, koska en oo tunkemas "please" -sanaa joka väliin....), mut ne ihmiset jotkä pääsee sen kovan kuoren läpi tietää, et mulla on suuri ja lämmin sydän!

 

 

 

3. Mä en oikeesti tiiä mitä tarkottaa sana "vihamies". Mä en oo koskaan ymmärtäny sen merkityst. Kuitenki luulen, et mulla on yks sellanen. En mä sitä ihmistä vihaa, se on liian voimakas sana. Se ihminen ei vaan ansaitse olla mun elämässä yhtään ketää tai mitään. Jos nään sen, oon ku en tuntiskaan. Tulipa puistatus tätä kirjottaes, ällö tyyppi!

 

 

 

4. Mä en luota kenenkään, mut mä luotan kaikkiin. Mua on helppo lähestyä ja oon kaikkien kaveri, mut ystäväks pääseminen on lähes tulkoon mahdotonta. Uskallan luottaa tiettyyn rajaan asti ja sen jälkeen epäilen kaikkee mitä mulle sanotaan. Tosi rasittava tyyppi!

 

 

 

5. Mun parisuhteet (joita onki nii huimasti!) on aina päättyny tosi rumasti ja oon joutunu pettymään pahasti, mut silti mä lähes tulkoon palvon niit tyyppejä. Mä katon niitä niin paljon ylöspäin ja pidän niitä yhä edelleen paljon parempina ihmisinä ku itteäni. 

 

 

 

6. Oon varmaan sairas, mut mä rakastan olla kateellinen muille! Kateellinen hienoista kodeista, autoista, tavaroista, rahasta jne. mut en ikinä haluis niit juttuja omaks. Ne (eli raha) on kivaa tasan niin kauan ku se ei oo mun omaa. En ikinä haluis olla rikas, koska lopettaisin heti arvostamast kaikkee. Ihan parasta on, ku on pitäny säästää rahaa jotain ihanaa juttuu varten ja sit ku vihdoin saa sen ni tietää et on oikeesti ansainnu sen!

 

 

 

 

7. Vielä vuos sitte mun elämä oli yhtä aikataulua. Mun elämä oli minuutti-aikataulutettu. Nyt must on tullu tosi spontaani ja rakastan mun uutta elämäntyylii. Almanakat voi lentää hevon perseeseen, mä en tarvii niitä enää! Ihanaa vaa tehdä mitä ikinä huvittaa, koska huvittaa. Lentolippujen varaaminen tänne, maailman toisel puolelle oli mun elämäni PARAS teko ja spontaaniuksen multihuipentuma!!!

 

 

 

 

8. Mä oon tosi kunnianhimoinen ja maailman huonoin häviäjä. Mulle ei riitä et oon hyvä, ihan sama mitä mä teen, mä haluan olla koko ajan parempi ja joku päivä mä vielä oon paras!

Mulla on ihan kauheesti kaikkee oikeetaki asiaa; on ollu ylämäkiä ja alamäki, mut niistä enemmän joku päivä (ehkä lauantaina tai viimeistään ens viikolla) kun mulla on oikeesti aikaa istua koneella.

Äitille tiedoks, et matkalaukku on ostettu ja pankkikortti haettu pankista (ja kolikko-asia on hoidossa!), niiiin ja mulla on 3 (ehkä 4) työhaastattelua Melbournessa jo sovittuna, joten voit lopettaa niitten harmaitten hiusten kasvattamisen! KYLLÄ MÄ PÄRJÄÄN, en oo enää pikkuvauva vaiks näköjään haluisit mun viel olevan sellanen! ;)

-K-

Tänään on ikävä.

Kaivoin tänään ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen rinkkani vaatehuoneen perukoilta. Aloitin pakkaamaan! Ekaa kertaa eläissäni ajoissa. Noh, saavutus sekin! Jotenkin tosi haikee mieli... Haluan kyllä täältä pois, mut Perth on ollu mun koti viiden kuukauden ajan. Eniten tuun kaipaamaan mun työtä ja työkavereita, ne on niin ihania!!!

Oon miettiny myös pääni puhki uk:n suhteen. Oon aika neuvoton kyseisen tyypin kans. Kaikki oli ennallaan ja ihanaa vaiks oltiin yli 10 000km pääs toisistamme 3 kuukautta, joten miks kaikki ei vois olla taas ennalleen ja ihanaa vaiks oltais 1 400km pääs toisistamme? Silti mietin, et ooks mä vaan ihan hullu ja tyhmä? Joskus haluisin vaan tehdä lopun koko jutulle, mut oikeestaan en edes tiedä onks mitään juttua. Enkä mä uskalla tehdä mitään loppua, katuisin sitä kuitenki heti ku oon saanu sen ulos suustani. Sitä paitsi niin kauan ku se tekee mut onnelliseks just nyt, ni mitä välii vaiks tiedän et se tulee särkemään mun sydämen joskus myöhemmin?

Tänään on muutenki ihan kauhee ikävä kaikkia ja kaikkea. Tänään ekaa kertaa mietin miten mahtavaa ois jos pääsis edes ihan hetkeks kotiin ja saisin halata mun perhettä, mun ystäviä ja kaikkia rakkaita. Tiedätteks te ku löytää jonkun kappaleen, kuuntelee sitä ja yhtäkkiä sydän pakahtuu ja sit se särkyy eikä pysty hengittämään? Nää kaks seuraavaa on mulle sellasia...

 

 

Seuraavasta mulle tulee aina mieleen isi <3 -katotaan Anniinan kans tätä musiikkivideoo Youtubesta ja isi kurkkii olan takaa sohvalta tätä kans ja jäi kiinni, et on iha fiilareis tästä, haha

Tästä äiti <3 - äiti joraa tätä keittiös aina samaan aikaan ku tekee ruokaa ja nauraa 5-kympin kriisin kohdal isii! :D (sel ei sit tosiaankaa oo mitää geelitukkaa eikä nahkarotsei xD lähinnä siks ku isil tuli 5-kympin kriisi ja osti 3 moottoripyörää :D)

Anniina <3 -tää kappale piti kesällä 2011 ku oltiin mökillä ni kuunnella ainaki 10x ennen ku mentiin nukkumaan

Evest mul ei tuu mieleen mitään kappaletta :( Eve on aina ollu sellanen hiljaisuuden lapsi. Ku oltiin lapsia ja koulu-aamuina syötiin yhessä aamupalaa, ni Evelle ei saanu IKINÄ puhuu sanaakaan. Piti aina olla ihan hiljaa tai ainakaan vastaust ei kuulunu koskaan. Muistan vieläkin sen viltin mikä Evellä oli joka aamu harteilla aamupalapöydässä, sit se joi jotain 3 kuppii kaakaoo ja rakaa juustoo rullattuna, hahah <3

Nää kaks seuraavaa kappaletta oli aika kovia sanoja ennen mun Ausseihin lähtöä. Kuuntelin näitä joka ikinen päivä ainaki miljoona kertaa ja vimpat viikot mä vaan itkin aina ku kuulin näitä. Nykyään ku kuulen nää ni tunnen sen saman piston edelleen mun sydämes. Niin paljon hyvii muistoja kotoota! <3

Ootte ihanii, mul on ikävä! <3

-K-

Ihana, ihana elämäni!

Ei vitsit, mä en voi lakkaa hehkuttamasta mun onnellisuudenmäärää! Ei sillä, että mun elämässä Suomessa olis ollu mitään vikaa. Mun elämä oli vaan helvetin tylsää ja yhtä odottamista. Odottamista, millon tiedän mitä haluan elämältä? Minne haluan mennä? Mitä haluat tehdä? - Nyt olen löytänyt vastauksen kahteen viimeiseen. Haluan olla Australiassa. Asua täällä ja jäädä tänne. Haluan olla kokki. Mitä muuta haluan? En tiedä, mutta ei se haittaa. Enää se ei vaivaa mieltä.

Kuluneen viikon aikana töissä on tapahtunu ihmeitä. Mun pomo on tehny täyskäännöksen. Joko se on alkanu nuolemaan mun persettä tai sit mä oon vaan oikeesti helkkarin hyvä! Meijän päivän keskustelunaiheet pyörii lähinnä siinä, miten se saa käännettyä mun pään ja saa mut jäämään Perthiin. Joko kerta tuun entistä varmemmaks siitä, että mä haluan täältä pois.

Keskiviikkona meijän koko ravintolan omistaja tuli käymään meillä töissä. Vitsit mä rakastan sitä miestä. Se on ihan ku mun iskä! <3 Niin ihana symppis ja muutenki kaikin puolin ihan mahtava tyyppi. Kuitenkin sitten asiaan; tää mun pomo, meijän keittiöpäällikkö alko ylistämään mua sille. Olin puulla päähän lyöty. Ihminen, joka ei koskaan sano mitään hyvää kenestäkään, alkaa kehumaan mua. Kehumaan mua, mun läsnäollessa. Suomalaisena olin taas koko tilanteesta ihan nolona. Se sanoi, että mun taitoja katsoessa ei ikinä uskoisi mun olevan vasta 21-vuotias. Se kehui, että mä olen niin nopea oppimaan ja kerran kun jotain näyttää, mä muistan sen ikuisesti. Se kehui mut ihan maasta taivaisiin! Halusin tanssia tiputanssia ja kiljua riemusta, mutta mä olin kuin en olisikaan.

Torstaina ja eilen meillä oli ihan kauhee kiire töissä. Se oli ihan parasta! Tää keittiöpäällikkö oli tietty ihan kuumakallena niinku aina. Tavarat ja vitut lensi, ruoat paloi jne. Pointti oli kuitenkin se; yhtäkkiä sen kiireen keskellä se alkoi kutsumaan mua pomoksi. Kysyin miks se tekee sitä ja se pamautti, että joku päivä musta tulee vielä vitun hyvä pomo. WHAT!? DAMN, I'M GOOOOD!!! Halusin taas tanssii tiputanssia ja kiljuu riemusta, mut mä vaan hymyilin maailman leveimmällä hymyllä ja sanoin kiitos. WUHUUUUU!!! Ei TOI ihminen voi sanoo noin, ei se ikinä kehu ketään! Jes, jes, jes!!!

Työpäivän päätteeks jäätiin viel koko konkkaronkka drinksuille ja yhtäkkiä se taas yllätti mut! Se kehui miten nopea mä oon. Se sanoi, että mä oon nopeempi ku se (mikä on kyllä ihan totta!). En ikinä odottanu sen myöntävän sitä... Eilen nostin ties miten monta kertaa 4 annosta siinä ajassa kun se nostin yhden chorizo annoksen, mikä on niinkin simppeli ku; ottaa värin pintaan pannulla, heittää sherryt niskaan ja keittää kasaan, vie aikaa ehkä 4 minuuttia jos sitäkään. Se lupas kirjottaa mulle tosi hyvän referencen ja auttaa mua saamaan työpaikan Melbournesta. Jeeeeee!!!

Mun elämä on vaan niin täydellistä täällä. Kaikki on vaan ihanaa koko ajan. Liian hyvää ollakseen totta! Jossain vaiheessa tää mun kupla vielä puhkeaa ja sit taas parun miten synkkää mun elämä on. Edes yksinkertaset vastoinkäymiset ei oo mulle helppoja, mä oon aina ihan maani myynyt. Oon ihan pumpulissa kasvanut. Täällä oon kuitenkin huomannut, et ihan KAIKESTA selviää ja KAIKKI asiat järjestyy tavalla tai toisella.

Melbourneen muutosta sen verran, että Danskun poikaystävä on nyt saanut töitä ja meijän asunnonetsintäprojekti pääsee kunnolla alkamaan. Vuokrataan joku ihana pilvilinna pilvenpiirtäjästä missä on yhteinen pool ja gym (ja sauna!). Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Mä niin rakastan mun elämää!!! Ei vitsit! Me vuokrataan asunto puoleks vuodeksi eli jäädään loppu ajaksi Melbourneen. Dansku ja Bart menee toukokuun lopulla Suomeen minkä ajaksi mulle hommataan toinen vuokralainen (3-4vk). Toivottavasti UK rakastuu myös Melbourneen ja muuttaa sinne myös. Mun haave olis saada Melistä sponsoriviisumi ja hommata ennen Suomeen tuloa pysyvä asunto Melistä niin, että kun palaan Suomesta takas tänne, pääsisin muuttamaan uuteen kotiin ja voisin tuoda mun mitättömän omaisuuden Suomesta tänne. MUTTA niinku kaikki tietää, mun suunnitelmat muuttuu ihan lennossa ja tää on pelkkää pintaliitoa. Ei se haittaa. Kaikki varmaan nauraa paskasta huutonaurua tätä lukiessaan, mut ANTAKAA MUN HAAVEILLA! :D



Ainiin!!!! Eilen kun tulin töistä kotiin, kello tais olla jotain yhden pintaa yöllä. Mulla oli ihan helkkarin tylsää ja näin, että meijän naapurissa oli valot päällä. Menin niitten oven taakse ja pimpotin ovikelloa. :D Siellä asui kaks etiopialaista, sisarukset; tyttö ja poika ja ne päästi mut sisään. En ollu siis koskaan aikasemmin ollu siellä enkä edes tiennyt ketä siellä asuu. Se tyttö oli tosi ihana, mut huomasin, että tää poika suhtautus muhun vähän varauksella. Olin siellä varmaan joku puol tuntia ja sit lähdin hyvin mielin kotiin. Ei mulla muuta.

-K-