Muuttohommia

Viimeinen yö hostellissa vähään aikaan on nyt koettu, viimeinkin! Eilen oli siis mun muuttopäivä, ihanaa! Ensimmäisistä henkilökohtaisista tavaroista jouduin jo luopumaan, tilan puutteen vuoksi! Luovuin yhdestä topista, pitkähihaisesta, erittäin coolista SurfCamp lippiksestä, yhdestä Australia matkaoppaasta ja joitain lakkojen, hoitoaineiden, kasvovesien ja rasvojen loppuja en alkanut enää uuteen kotiin raahaamaan, koska tilaa ei tosiaan ollut kun yhden rinkan ja minimaalisen urheilukassin verran. Hyvin rankkaa tää elämä, kun pitää noista vähäisistäkin vaatteista ja rojuista luopua, mutta enköhän mä pääse tästä menetyksestä yli.

Sunnuntai aamupäivän makoilin taas vaihteeksi rannalla ja tunsin kuinka aurinko poltti mun ennestään jo palanutta ihoa, mutta minkäs teet kun ahne on eikä osaa lopettaa ajoissa. Tätä menoa on hyvinkin todennäköistä että sairastan ihosyöpää kotiin palaessani. Ääliö minä! Ilta vierähtikin purkaessa rinkan, pesten pyykkiä, käymällä läpi kaikki omistamani rojut ja arpoillen mistä raaskin luopua ja mistä en. 

Mun muuttopäivästä tulikin sit aika kiireinen. Aamulla lähin respan kautta painavine kasseineni bussilla kohti Tuart Hilliä. Positiivisena yllätyksenä sain respasta koko key depositin takaisin, vaikka todellisuudessa olin menettänyt sen nukuttuani yli 11 (check-out time) useamman kerran enkä ollut maksanut seuraavia öitä oikeaan aikaan. Bussissa mulla oli taas pieni arpominen millä pysäkillä mun kuuluu jäädä pois ja tottakai missasin oman pysäkkini. Onnekseni tajusin jäädä seuraavalla pysäkillä pois eikä ylimääräistä talsimista rinkan kanssa tullut kun about 100m.

Perille päästyäni purkasin omat tavarani laatikoihin ja vaatehuoneeseen. Tosiaan mun vaatehuone ammottaa tyhjyyttään, koska mulla ei ole mitään mitä sinne laittaa. Hhaha! Mä oon niin onnellinen nyt, kun mulla on oma koti täällä ja saa makoilla sohvalla, istua keittiönpöydän ääressä ja olla vaan kun kotonaan!

Tavaroiden purkamisen jälkeen mun oli tarkoitus lähteä kauppaan ostamaan ruokaa, toisin kävi! Törmäsin sattumalta bussipysäkillä mun toiseen kämppikseen Tonyyn, joka oli menossa omalle työpaikalleen tekemään tilausta. Hän on siis myös kokki ja manageri kyseisessä ravintolassa. Tony pyysi mua sen mukaan ja sanoi, että voidaan juoda yhdet oluet hänen työpaikallaan. Lähdin sitten kaupan sijasta Tonyn mukaan, ajatuksena että juon sen yhden ja lähden kaupan kautta takaisin kotiin. Kyseinen ravintola kuitenkin oli vielä suljettu eikä siellä ollut kun minä, Tony ja Steven (Tonyn pomo ellen väärin muista). Eihän se siihen yhteen olueen sitten jäänytkään. Siellä me kolmestaan juotiin ja hengailtiin, suljetussa ravintolassa, kyseisen ravintolan alkoholeja ilmaiseksi ja mä olin ihan kännissä, taas! Se oli ihan kuin jostain leffasta, niin siistiä!!!

Pojat pyysi mua niiden mukaan käymään tukussa ja viinakaupassa ja mähän lähdin niiden matkaan. Ja äiti, ei, kukaan ei ajanut autoa kännissä. Steven oli ajokunnossa. Mulla oli niin kivaa niiden kanssa. Nää ihmiset on sellaisia Ausseja, millaisiksi mä oon kaikki Aussit mielessäni kuvitellut. Niin rentoja, mukavia ja kivoja!

Tukku- ja viinakauppa reissujen jälkeen kello oli jo yli kahden ja mun oli aika lähteä vihdoin sen ruokakaupan kautta takaisin kotiin, koska mulla alkaisi työt viideltä. Mutta ei mikään taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä! Otin kaupan jälkeen väärän bussin ja olin jälleen kerran Mirrabookan bussiasemalla, jossain hevonkuusessa ja aivan väärässä paikassa. Hermoilin, että tätä menoa en enää ehdi töihin ajoissa, koska kello oli jo yli kolmen ja mulla kestäisi about tunnin verran päästä töihin. Otin ensimmäisen keskustaan päin menevän bussin ja laskeskelin kellosta millä todennäköisyydellä ehdin töihin ajoissa. Kun vihdoin pääsin kotiin, kello oli jo vaille neljän ja olin jo missannut bussin jolla mun oli tarkoitus mennä töihin! Paniikki! Kotona näin ensimmäistä kertaa mun toisen kämppiksen, kenen kanssa en kerennyt lötisemään sen enempää kuin kertoa nimeni ja että mulla on hitonmoinen kiire töihin.

Bussipysäkillä hermostuin totaalisesti, koska mun seuraava bussi oli myöhässä ja kello oli jo puoli 5! Mun ei auttanut muu kun ottaa taksi lennosta ja kiitää töihin! Töissä oli järkyttävä kiire ja härdelli, koska kaikki misat oli loppu ja ruokaa meni kuin ravintolassa! Joo, tiedän, ketään muu kuin kokki ei voi ymmärtää edellistä lausetta... Mua heikotti ja mulla oli järkyttävä nälkä, koska en ollut koko päivänä ehtinyt syödä _mitään_. Joka kerta, kun laskin pääni alas näin vaan tähtiä.

Kun vihdoin pääsin töistä, kävelin bussiasemalle ja mun kroppa painoi ainakin 100kg ja jokainen askel tuntui edellistä mahdottomalta suorittaa, koska mussa ei ollut pihahdustakaan energiaa, koska en ollut syönyt mitään koko päivänä. Epäonnekseni mun bussi oli just lähtenyt ja jouduin odottamaan seuraavaa puoli tuntia arpoen milloin kuukahdan siihen penkille ja joku varastaa mut mukaansa.

Kotona en pystynyt edes syömään, koska olin niin nälkäinen ettei mun kroppa pystynyt enää vastaanottamaan ruokaa! Pari Snickersiä kuitenkin tottakai muhun upposi. Hehehe!

Mun sänky tuntui ihan liian täydelliseltä nukkumiseen ja mun huone. Mä en vieläkään käsitä, että mulla on ikioma huone ja ikioma parisänky! Miten mahtavaa! Aamulla kun heräsin, mulla oli maailman veltoin olo! Olisin vaan halunut jäädä siihen köllimään ikuisiksi ajoiksi ja olla vaan! Nukuin viime yönä varmaan koko 2,5kk univelat pois. Siitäkin huolimatta, että joku ihan random äijä tuli aamulla mun huoneeseen. Hhahaha! En tiedä, ketä se oli ja miksi se tuli mun huoneeseen, mutta ainakin sen ilme ja reaktio oli näkemisen arvoinen kun mä nostin pääni sängystä ja se huomasi jonkun olevan siellä.

Illan olin vaan töissä, huomaa että ilmatkin on alkanut jo lämmetä, kun ihmiset on lähtenyt iltasinkin liikkeelle ja meilläkin on paljon kiireisempi iltoja jo töissä. Kivaa, niin aikakin menee paljon nopeemmin.

Nyt pitääkin varmaan mennä jo unten maille. Huomenna mulla onkin vapaapäivä ja mun olis tarkoitus  clean up the whole house tai ainakin koko alakerta ja yläkerran vessa. Huomenna sopivasti sataakin koko päivän ja ukkostakin on luvattu, joten saa luvan kanssa olla koko päivän kotona. Voisin jopa toteuttaa sen pitkän haaveeni sohvalla makoilusta leffaa katsellen!

Aijoo, pakko kertoa vielä, että se käärme joka tässä huushollissa oli,  sitä ei ole enää! En tiedä minne se on kiikutettu, mutta eilen illalla huomasin ettei sen terraario ole täällä enää. Täytyykin huomenna kysäistä missä se kiemurtelee. En tiedä onko se viety pois siksi, koska mä taisin lipsauttaa että vihaan käärmeitä vai minkä takia se on täältä häipynyt. Se oli kuitenkin Tonyn oma käärme... Kamalaa jos se on siitä joutunut luopumaan vaan koska typerä suomalainen tyttö muutti sen kotiin. Ei sillä, ettenkö olisi iloinen että se lähti! Näin kahdesti unta siitä, että herään ja se hemmetin käärme on mun sängyssä!!!

Niin ja mun lakanat haisee ihan väärältä, vieraalle, ei yhtään kodilta.........mutta mun koti tää kyllä nyt on!

Tätä on taas varmaan niin tylsä lukea kun ei ole kuvan kuvaa.  LUPAAN, että huomenna otan parit otokset, jos en muusta, niin ainakin tästä asunnosta. Heh!

-K-

Ylilyönti

Noniiiin, taas on aika todeta, että mä ylireagoin! Mä oon saanut jo kerättyä itteni takaisin kasaan. Ei tä elämä taidakaan olla niin synkkä ja paha ku mä luulin. Mulla on vielä paljon opittavaa! Tosiaan eilen vielä rypesin koko päivän totaalisessa itsesäälissä ja voivottelin mun hirveän karua kohtaloa, kun pitää Australiassa olla ja kaikki on niin kurjaa...  Mutta nyt mä taas rakastan elämääni täällä ja nautin olostani! Aina joskus pitää kokea niitä "alamäkiä", että kaikki kiva tuntuu entistäkin mahtavammalta!

Kävin eilen taas pankissa, jotta saisin vihdoin ja viimein ne nettipankkitunnukset ja sainhan mä ne! Mun piti avata toinen paikallinen pankkitili, en kyllä ymmärrä vieläkään miksi... Ja se tarkoittaa nyt sitä, että mulla on 6 pankkitiliä ja 4 pankkikorttia. Ei mitään järkeä! Mitä hitto tämmönen köyhä backpackeri niillä kaikilla pankkitileillä ja pankkikorteilla tekee? Ei yhtään mitään.

Illaksi mut soitettiin onneksi töihin ja sain jotain tekemistäkin täällä. Mä en tiedä onko mun työkaverit saanut mut aivopestyä, vai miks mua on alkanut ärsyttää meijän keittiöpäällikkö. Kaikki meillä töissä inhoaa sitä, koska se kuulemma hoitaa työnkuvansa väärin ja nälvii ja on muutenkin vittumainen. Mä en kylläkään ole huomannut noita piirteitä...ennen eilistä. Jotenkin se oli kamalan kireä ja mulle tuli sellanen olo, et hitto vie mä en osaa mitään! Nyt kun mä alan oikein miettimään, niin kyllä se mulle pari viikkoa sitten vähän tiuskas, koska laitoin yhteen cocktail -palaan liikaa puolukkahilloa. Ja sitten mua ärsytti eilen, okei tää on ehkä vähän nolo juttu, mut anyway.......se luetteli mulle seuraavan päivän misoja, mitkä mun piti kirjottaa ylös, MUTTA mä en oikeesti aina vaan ymmärrä mitä se puhuu, koska sen aksentti on niin vahva ja se osittain sössöttää niin eihän siitä mitään tullu! Esimerkiks, jos se käskee mun vaikka hakea jääkaapista kurpitsaa, niin mulla ei välttämättä ole mitään käsitystä mitä mä sieltä jääkaapista olen oikeestaan hakemassa. Se ei sano pumpkin, vaan jotain ihan muuta ja sitten kun kysyn, et missä sitä on niin se voi hermostua ja tulla näyttämään mulle ja sitten kun nään sen hiton pumpkinin niin hitto, olisin mä ymmärtänyt jos se olis yrittänyt olla hiukan vähemmän aussi.

Olen päättänyt hankkia itelleni toisen lisätyöpaikan, koska tuolta tän hetkisestä työpaikasta ei näytä niitä tunteja puheista huolimatta herua enkä jaksa koko ajan olla niitä ruinaamassa. Voisin tehdä mitä tahansa työtä. Se työpaikka tulee todennäköisesti joka tapauksessa olemaan osa-aikatyö, niin eipä sillä niin väliä ole mitä mä niinä parina hassuna tuntina huiskin, kunhan ei tarvitse siivota!!! Luulen, että mulla on kädet täynnä töitä sen tulevan asunnon kunnossapidossa, koska pojat ei näyttänyt olevan kovinkaan siivousintoilijoita enkä mä voi elää minkään paskan keskellä!

Koko tän päivän mä olen taas vaan makoillut rannalla ja hitto enkö mä ikinä opi? Aurinkorasvan levityksen salaisuutta nimittäin! Mä paloin taas! Millonkohan opin laittamaan aurinkorasvaa tarpeeksi aikasin (ennen ku tunnen porottavan auringon jo polttaneen mut), riittävän paljon ja usein tai ylipäänsä laittamaan koko aurinkorasvaa? Moneskohan kerta tää oli jo kun paloin täällä? En tiedä, mut joka kerta tä tuntuu yhtä inhottavalta. Itteään saa vaan syyttää!

Tosiaan tänään kun menin rannalle, uiminen oli kiellettyä, koska ranta kuhisi nälkäisiä haita! Pelottavaa... Pian kuitenkin tultiin ilmoittamaan, että uiminen on taas turvallista. Päätin kuitenkin olla menemättä koko päivänä uimaan, koska pelkäsin että ne pedot vie mut mennessään ja mun taipaleeni Ausseissa olisi ohi! Mä niin nautin siitä, että mä saan vaan maata rannalla ja olla, tekemättä yhtään mitään. Suomessa ei tarvinnut edes haaveilla tämmösestä elämästä, ei sillä että olisin koskaan edes uskaltanut haaveilla mistään tämmösestä!

Aloin itekin jo vähän huolestua, kun en ole Joshinkaan perään niin paljoa enää haikaillut. MUTTA kyllähän se ikävä hiipi eilen illalla takasin ja koko päivän olen taas vaan unelmoinut et millon se tulee takasin ja saan vihdoin nähdä sen uudestaan!!! Se ei osaa edes arvata mitä mä sen päänmenoksi olen suunnitellut, hahha. Tänään aloin rannalla oikeen miettimään, et minkäköhän takia mä siitä edes tykkään? Ei se ole edes yhtään mun tyylinen! Tai no, en mä kyllä taida itekään tietää minkälainen ihminen on mun tyylinen... Aina ne ihmiset, joiden olen luullut olevan mun tyylisiä, ei ole sitä loppupeleissä kuitenkaan olleet. Tyydyn siis vastaukseen; Siinä on vaan sitä jotain!

Nyt alkokin jo väsyttää vaikka kello ei ole viel kymmentäkään. Täytyy varmaan mennä nukkumaan, että pääsee aamulla ylös, ulos ja rannalle. Hyvää yötä! xoxo

-K-

Takaiskuja!

Pariin päivään mahtuu paljon asiaa!

Koko eilisen päivän olin ihan masentunut ja tuntus, et aina ku kaikki asiat on hyvin, ne on todellisuudessa liian hyvin ollakseen oikeesti totta! Äiti aina sanoo, et aina ku mulle tulee jotain takapakkeja/iskuja ni mä oon  ku maani myyny niistä ja se on kyl niin totta! Mä en kestä yhtään sitä, et tapahtuu jotain odottamatonta mihin en oo osanu varautua. Mä oon vaan niin tottunu siihen, et mun elämä on lähes tulkoon aina ruusuilla tanssimista. Ups, tuli nyt seki sit sanottu ääneen.

Palaan nyt takas tiistaiseen ja kerron miten kaikki todellisuudessa meni...............

Tiistai aamulla kävin siis kattomassa sitä asuntoa ja löysin sinne HETI! Niin uskomattomalta kun se ton maanantaisen kohelluksen jälkeen kuulostaakin. Ulkoota päin talo ei näyttäny ihan silti mitä odotin. Ei ollu mikään lukaali, mut ei se kyl murjultakaan näyttänyt, ihan perus kodilta siis. Ovelle mua vastaan tuli POIKA. Mä en vieläkään oo päässy siitä yli, et mun vaisto on pettäny näin pahasti. Olisin voinu lyödä pääni vetoa, et kyseinen henkilö on tyttö. Hänen sukupuoltansa siis kun en entuudestaan tiennyt. Kuitenki, se sitte esitteli mulle sen koko kodin. Omakotitalo, 2 kerrosta, 3 makuuhuonetta, 2 kylppäriä, kodinhoitohuone, keittiö, olkkari ja patio. Vuokra on 145AUD/viikko ja se sisältää kaiken (veden, sähkön, netin yms.). Siellä asustaa 2 äijää, toisen ex-tyttöystävän koira ja KÄÄRME!!! Niin ja sen kyl pystys näkemään, et siellä 2 tai oikeestaan 3 äijää asuu...jokainen nainen varmaan ymmärtää mitä mä tolla lausella tarkotan....:D En näyttäny sille, et olisin niinkään kiinnostunu siitä ja sanosinki et haluan miettii vielä asiaa. Se sano, et joku ranskalainen vihaisen -oloinen kokki on tulossa kattomaan sitä, mut jos mä haluan sen niin ne ottaa mielummin mut. Kotimatkalla mua jäi jo harmittamaan, etten heti antanu myöntävää vastausta. Mut hyvä noin päin, jos olisin heti sano et otan sen, olisin ihan varmasti murehtinu et miks mun piti mennä heti lupaamaan. Nyt ainaki tiedä et haluan sen oikeesti, ku se jäi kalvaamaan mieltä.

Päiväl lähetin vielä viestin sille, et haluun muuttaa sinne. Sovittiin, et muutan torstaina (tänään) ja ne ostaa mulle sinne sängyn, koska sitä huonetta ei ollu kalustettu ja olin ilmotukseen laittanu et tarviin kalustetun huoneen. Olin ihan täpinöissäni siitä ja oon edelleen!

No eilen mulla tuli sit kauhee paniikki, et hitto mulla ei oo vieläkään mun Aussie pankkikortin nettipankkitunnuksia ja mun pitää maksaa vuokra niille kämppiksille. Lähin puolenpäivän aikoihin käymään Westpacin toimistolla, ajan sain vast puol 2. Suututti, koska oli 33 astetta lämmintä ja mun piti mennä rannalle... Laskin nopeesti mielessäni, et sen jälkeen mun ei olis enää järkee mennä rannalle, koska olisin vielä vasta ennen klo kolmea. Kävin sit nopeesti siinä välissä ostamassa piilarinestettä, minkä ostoa oon nyt vetkuttanu 2 viikkoa...Niin kamala vaiva ku onki kävellä tohon vajaan 1km päähän sitä ostamaan. Kävin hakemassa kans bussi/junakortin, et mun ei enää seuraavana aamuna tarvis säheltää bussimaksujen kanssa, kun on painava rinkka selässä ja oon matkaamassa kohti uutta kotia.

Puol 2 suuntasin takas mun pankkiin, Westpaciin ja niin piru pääsi irti..... Mulla oli aika varattu 1.30pm-1.45pm ja kun ketään ei vielä 1.45pm tullu mua hakemaan, menin kysymään, et miks sen oo päässy vieläkään sisään. En kuulemma ollut varannutkaan koko aikaa, mutta mun olis mahdollista saada uus aika klo 3pm....... Sain niin järkyttävän raivarin! Mun piti mennä rannalle, eikä tapella pankkien kanssa! Sanoin toimistotädille, et antaa asian olla ja lähdin savu korvista nousten pois, koska mulla oli parempaakin tekemistä ku juosta yhtien nettipankkitunnusten perässä koko päivä! Kävelin kotiin ja soitin lähemmäs 10 puhelua pankkiin, mut jokasella linjalla oli vaan joku robootti, ketä ei tietenkään voinut auttaa mua! Lampsit toiseen Westpacin toimistoon ja siellä mut passitettiin johonki tietokoneelle mistä voisin saada ne tunnukset itsepalveluna. Mulle ei oikeen auennut, et miten kyseinen systeemi toimii. Multa kysyttiin jatkuvasti mikä on mun "customer ID" ja ku kysyin yhdeltä pankkitädiltä, että mikäs se mahtaa olla kun mulla ei kyseistä tunnusta ole olemassakaan, niin kyllä mulla kuulemma on, mutta hän ei viittinyt silti selventää mistä tiedän mikä se on. Suutuin totaalisesti koko paskan pankin palvelulle, paskempaa ku Suomessa eli aika helvetin paskaa!!! Lampsin sieltäkin kiukuspäissäni pois ja vedin niin järkyttävät herneet nenään koko pankkisähellyksestä.

Suututti niin, et ajattelin ettei siihen kiukkuun enää tepsi mikään muu ku Fazerin Geisha suklaa! Tiesin, että sitä myydään Innaloon Ikeassa ja lähinkin suunnistamaan sinne. Ihan ku olisin ollu Suomessa, Suomen Ikeassa. Tunsin oloni niin kodikkaaksi, kaikki näytti niin tutulta! Ainoat asiat mitkä oli toisin oli väärä valuutta hintalapuissa ja ympärillä olevat ihmiset puhus väärää kieltä. Multa meinas itku tulla siellä! Siellä näytti ihan Joululta, koko myymälä oltiin laitettu Joulu -kuosiin ja mulle tuli entistä pahempi mieli, ku tuli viel koti-ikäväkin... Kaikki kääntys kuitenkin iloksi, ku pääsin karkkihyllylle! Siellä mua odotti GEISHA -levyjä, Fazerin sinistä ja Turkinpippureita. Ihanaa! <3 Fazerin sinistä en ostanut, koska se ei Suomessakaan oo niin mun juttu, mut Geishaa ja Turkinpippureita oli pakko ostaa, tai no niitähän mä sinne lähdin metsästämäänkin, hahah. Molemmat oli 3,50AUD/pussi/levy.

Tähän mennessä olin jo unohtanu kaikki pankkihässäkät sun muut ja mun suurin murhe oli ettei Geisha levy sulais siin lämmössä ennen ku pääsisin takas kotiin. Tai mä luulin et se olis mun suurin murhe, KUNNES.......Otin kännykän kauniiseen käteen ja huomasin, et olisin saanu viestin siltä mun tulevalta kämppikseltä. Viestin sisältö tuotti mul totaaliromahduksen! Se kysyi multa, voisinko muuttaa torstain sijasta vast maanantaina, koska niillä on jotain draamaa sen entisen kämppiksen tavaroiden kanssa, kun se ei jostain syystä oo vieläkään hakenut niitä sieltä pois. Se ilmoitti samas viestissä myös, et saisin mun ensimmäisen viikon vuokran ilmatteeks to say sorry. Mut silti! Olisin niin mielummin maksanu sen ite jos vaan olisin päässy sinne heti tänään!

Mä vaan itkin koko eilisen illan, ku olin niin surullinen siitä, etten päässykään muuttamaan ja tiesin, et Anneli muuttaa tänään aamulla Rockinghamiin, noin 40min junamatkan päähän ja mä jäin tänne yksin!

Nyt mä vaan odotan, et olis maanantai ja mä pääsisin vihdoin ja VIIMEIN pois täält hiton hostellist. Mä en ees nähny sitä mun toista kämppistä vielä, ku se nukkus ku kävin siellä. Mut se toinen, luoja miten kiva, mukava ja ihana se on! Sain ite päättää haluunko normisängyn vai otanko double ded vaikka se olis ihan hyvin voinu ostaa minkä tahansa sängyn kysymättä multa mitään! Ja se, et saan sen ensimmäisen viikon vuokranki nyt ilmatteeks, ihana! <3 Sit mulla on tääl oma pikku Aussie-perhe! <3 <3 <3 Meil tulee ihan varmasti olemaan niin hauskaa yhessä, ollaan kaikki kokkeja ja must tuntuu, et ne on kovia juhlimaan. Äiti, sä et nähny tota äskestä. Mut niitten huusholli oli täynnä kaljaa ja viiniä. Mä oon niin innoissani niistä, pojista siis! Toivottavasti ne ei vaan ulkoiluta sitä käärmettä siel lattialla, koska se tulee kyl niin loppumaan sit ku mä muutan sinne tai ainaki sillon ku mä oon paikalla. Ja mun täytyy kyl siivota siellä ihan ekaks, koska mä en voi asuu siellä ku mulla tarttu jalanpohjiin roskia sillonki ku olin kattomassa sitä ja näin keittiönpöydällä jotain mähmää... Se joka mulle sitä taloa näytti, oli ihan innoissaan siitä miten rennolta ja siistiltä tyypiltä vaikutan, mut se ei tiedäkään mimmosen pirttihirmun on sinne ottamassa. Hahahha!

Tänään mulla on ollu jo paljon parempi päivä! Aamulla olin vähän masiksena, koska Anneli tosiaan muutti tänään täältä pois ja ei tulla näkemään enää päivittäin, eikä välttämättä edes viikottain. Pahin kuitenkin oli, että mä jäin yksin tänne hostelliin... En kestäny olla täällä ja olinkin jo puol 12 aikaan rannalla ja sain taas rauhassa mietiskellä kaikennäkösiä asioita siinä vajaan 5h makoilun aikana. Mä tunsin niin suurta kateellisuutta, ku näin ne kaikki iloiset ja onnellisen näköiset ihmiset siellä. Ne pelaili vedessä pallolla ja hengaili vilteillä ja niillä näytti olevan hauskaa. Ja mä olin siellä yksin, YKSIN. Salaa mielessäni toivon, et olisin yks niistä ja mulla olis täällä paljon kavereita joiden kanssa viettää aikaa... Olisin vaan halunnut mennä niiden luokse ja kysyä voinko olla niitten kanssa. Miten säälittävältä mä kuulostankaan!

Kotona olin vast ennen 6 illalla ja koko hostelli tuntuu liian hiljaselta. Ei oo enää Annelia, eikä näytä olevan oikeen ketään muutakaan. Mun huoneessa on mun lisäks 2 saksalaista tyttöä, jotka on nekin lähdössä huomenna pois. Se tarkottaa, että mä jään tähän huoneeseen yksin, ellei tänne sit huomenna tuu ketään uutta/uusia. Yleensä täällä on aina joku huutamassa ja pitämässä meteliä, nyt ainut metelinlähde on baari, joka on kiinni täst hostellissa...

Musta on koko eilisen ja tän päivän tuntunu niin yksinäiseltä, tuntuu ettei oo oikeen ketään kenen kans jutella. Eri asia jutella tuntemattoman ihmisen kanssa omii asioita, ku se et juttelis jonkun oman, oikeen ystävän kanssa. Aikaero on vaan suurin ongelma, kun mä herään, te nukutte, kun mulla ois aikaa päivällä/illalla, kaikki on töissä Suomessa ja sillon ku teillä vihdoin olis aikaa, niin mä saatan olla jo nukkumassa. Mä kuitenki luulen, et kaikki kääntyy viel parhain päin kunhan pääsen muuttamaan ja mulla on juttuseuraa pojista ja ne iha varmasti pitää musta huolta. Ja niil tai MEIL oli vaiks kuin pal leffoja, sit voin vaan köllötellä sohvalla ja kattoo niitä, miten taivaallista! Kuulostaa ihan liian kotoisalta ja mukavalta ollakseen totta!

Nyt mun on ihan pakko viel paljastaa miten huonoa englantia oikeesti osasin ku tänne tulin. Mä en osannu edes aakkosia englanniks, siis ihan oikeesti. Mä en osannut englanniks kelloa, mulla ei ollu mitään käsitystä mitä to, from, at,for yms. tarkotti. Mulla ei myöskään ollu mitään käsitystä mistään aikamuodoista eikä yhtään mistään muustakaan. Kiteytettynä kaikki mitä osasin sanoa oli, oma nimi on ja kuinka vanha oon + perus what, where, why, how yms. kysymys lauseet, en edes tienny millon käyttää do/does, have/has/had juttuja. Mä en kirjaimellisesti osannu mitään. Siinä syy, miks mun englanninkielentaito ei vieläkään oo huipussaan. Mut hiljaa hyvää tulee!

-K-

Sähellystä ja kohellusta suurkaupungissa

Hitto miten onnellinen oon! Mä en ikinä tienny, et mun elämäst vois joskus tulla jotain näin hienoo, upeeta ja jännittävää! Miten pienestä ikinä olikaan kiinni, et tänne lähdin? Päivä ennen ku varasin reissun tänne olin viel ostamas omaa asuntoo Turusta ja olisin ollu koko loppu elämäni velkahelvetissä sen asunnon kanssa. Mut täällä mä nyt oon Ausseissa ku vapaa lintu. Ihanaa!

Lauantai yöllä 2 aikaan päätin viel laittaa asuntohakemuksen Gumtreehin. Kerroin ketä oon ja et haluan oman huoneen jostain asunnosta uuteen vuoteen asti ja liitin kuvan omast naamastani.  Sunnuntai aamu kuudesta keskiyöhön mun puhelin soi lakkaamatta ja viestejä tuli ovista ja ikkunoista sekä puhelimeen että s-postiin. Ei asunnon saaminen näköjään ookaan niin mahdotonta!

Suurinta hämmennystä kuitenki herätti viesti, jossa mulle tarjottiin ilmasta majoitusta. Viestin sisältö oli seuraava: "Hi, Would u be interested in sharing a queen bed with Aussie guy for free until u leave. I work away so u only have to sleep with me for 10 nights between now an new year." Ensin olin ihan intsinä, et jee mä säästän 1,5 kuukauden aikana 1000AUD jos meen sen luokse ja mietin tottakai heti ekaks, et se on joku kuuma, hyvännäkönen Aussie jonka kans mä meen sit naimisiin ja saan  Aussien kansalaisuuden ja jään tänne koko loppu elämäkseni. Tiiän, et kaikki miettii nyt: sinisilmänen, tyhmä ja naiivi! Mutta, enhän mä voinu noin houkuttelevaan viestiin olla vastaamattakaan, joten olin heti aamulla kärppänä laittamassa sille viestiä jossa kysyin, et tarkottaaks se oikeesti ilmatteeksi ja MIKSI ilmatteeks? Kysyin missä se asuu ja miten vanha se on ja pyysin sitä kertomaan jotain itestään... Järkytys oli jokseenkin suuri ku sain vastauksen! Haaveet ihanasta, kuumasta, hyvännäkösestä sulhasesta lensi syvälle jorpakkoon.  Vastaukseks sain, et hän on 48 vuotias mies, joka asuu kyl valehtelematta paremmalla ku hyvällä sijainnilla! Lisäks hän kertos haluavansa majottaa mut ilmaseks, koska hän työskentelee kaukana ja sillon ku hän tulee kotiin niin olis ihana kun siellä olis joku ketä halata, pitää hyvänä ja kenen viereen nukahtaa... Hän kertos myös olevansa country guy ja hänellä on 7 siskoa, joten hän tietää miten kohdella naisia ja kunnioittaa meitä. Hän oli myös kovin halukas viemään mut Wave Rocksille jos mulla on aikaa. TIIÄN miten ällöltä ja lipevältä toi kuulostaa, mut älkää huoliko; mä oon jo päättäny olla menemättä sinne. Mul vaan tuli niin paha mieli, ku kaikki on haukkunu kyseisen miehen maanrakoon. Mitä jos se halus oikeesti vaan viattomasti auttaa? Okei, en todellakaan haluais nukkuu edes niitä 10 yötä tuntemattoman 48 vuotiaan miehen kans samassa sängyssä, mut silti! Ehkä se on vaan yksinäinen ja kaipaa seuraa niinkin epätoivosesti, et on valmis majottamaan kotiinsa tuntemattoman ihmisen ilmatteeks... Tai sit se on vaan niin hyväsydäminen ihminen, et halus ilman mitään taka-ajatuksia majottaa mut luokseen, koska mun ilmotukses oli häivähdys epätoivoa! Vaiks kylhän tost väkisinkin herää epäilys, et voiko kellään olla puhtaat jauhot pussis tällasen asian kanssa, mut mä haluun uskoo niin! Ihmiset täällä ei oo niin töykeitä ja röyhkeitä ku Suomessa, ne haluaa oikeesti vaan puhtaasti auttaa. Anyway isi, sä voit taas hengittää, mä en oo edelleenkään menos sinne. Suurimmaks syyks ihan sun mielenterveyden takia, tiedän et sä lentäisit vaiks Suomest tänne vaan hakeakses mut pois sieltä! Semmonen sä oot! <3

Aamupäiväl oli sopinu meneväni Sujeongin kans rannalle. Noh, ku päästiin perille ni ei sel ollu edes bikineitä päällä tai pyyhet mukana ja rannalla se kysy et "Onks tää pelkkä ranta?". Hämmennyin. Hämmennyin suuresti, mitä rannalla pitäis olla muuta ku se ranta? Hetken aikaa tunsin itteni erittäin tyhmäks, mut sit katoin sitä ja sen vaatetusta; farkut, toppi, "korkkarit" ja huulipunaa...rannalla? Ehkä mun bikini-asustus ei ollukaan ihan niin tyhmä. Mut siis mul on vieläkin täysin auki se, et mitä se kuvitteli meijän menevän sinne tekemään? Jos joku tietää tähän vastauksen niin voi avartaa mua... Siel me sit vaa hengailtiin eikä munkaan auringonotost tullu mitään, koska "jouduin" jakamaan mun pyyhkeen sen kanssa, koska sel ei ollu omaa mukana minkä päällä istua. Oli ihan hiton kylmäkin!

Tänään olin sopinu meneväni kello 1pm kattomaan yhtä asuntoa Tuart Hilliin, 7km Northbridgestä mis nyt majailen. Mä en tiedä kyseisen asunnon omistajasta muuta kun et se on 22-vuotias, kokki myöskin, mainitsi olevansa rento ja siisti. En siis edes tiedä sen sukupuolta, mut oletan sen olevan tyttö ja kamalan mukavan olonen. Lähdin siis hostellilta jo 12 jälkeen bussilla Tuart Hilliin, ihan vaan sen takia, etten vahingossakaan myöhästy vaikka bussimatka olikin vaan 20min, tai...piti olla! Katoin kartasta valmiiks missä mun täytyy jäädä pois, mut yhtäkkiä huomasin olevani jossain ihan väärässä paikassa ja kellokin oli jo 12.45pm. Menin kysyy bussikuskilta, et tietääks se missä se kyseinen paikka on ja se sano, et ollaan menty jo kauan sitten ohi. Hienoa! Se käski mun jäämään pois seuraavalla pysäkillä ja käski ottaa seuraavan takas menevän bussin. Mä tein työtä käskettyä ja otin seuraavan takas tulevan bussin ja kysyin kuskilta onks se menos sinne, se sano EI ja lähti liikkeelle, mut sano et se menee johonkin paikkaan mist pääsee sinne helposti... Se vei mut sit johonki Mirrabookan bussiasemalle, mikä oli jossain ihan hevonperseessä, näytti mikä bussi mun pitää ottaa. Menin kyseisen bussin luokse ja kysyin vielä kuskilta, et "Meneekö tämä bussi Tuart Hilliin ja Grenville Streetin ohitse?" Kyllä menee, oli vastaus. Pian liikkeelle lähdön jälkeen hän kuitenki tajus, et herttinen hän menee sinne päin, mutta ei kyseisen kadun ohitse. Eiku ulos ja taas seuraavaan bussiin... Löysin oikeen bussin, finally! Tietty jäin liian aikasin pois kyydistä ja olin taas vääräs paikassa. Haahuilin päättömänä kanana katuja ja mulla ei ollu minkään näköstä käsitystä MISSÄ mä oikeen olen. Mua hävetti ku olin niin paljon myöhässä ja olin vihanen itelleni! Onneks olin ennen yhtä lähettäny sille asunotyypille viestin, et oon eksyny ja mulla menee about puol tuntia. Tähän haahuiluun mennessä kello oli kuitenkin jo yli 2! Lopulta turhauduin niin pahasti, et ajattelin soittaa taksin, mut tottakai multa loppus puhelimesta credit. Lisäks mulla oli kuoleman jano, suuta kuivas ku Saharalla olis enkä löytäny kauppaa mistään. Tulin siihen tulokseen, että joko kuolen sinne kadulle kuumuuteen ja janoon tai sitten lähden takas hostellille ja kerron tälle henkilölle mitä on tapahtunut. Valitsin jälkimmäisen.

Otin viidennen bussin takas hostellille, latasin puhelimeen lisää credittiä ja lähetin pahoitteluviestin tälle tyypille ja kerroin mitä mulle kävi ja kysyin olisko mitenkään mahdollista et tulisin kattomaan sitä asuntoa joku toinen päivä. Olin ihan paniikissa, et siinä meni se asunto ja se on varmaan ihan raivona mulle. Mut sit sieltä tuli ihana viesti takasin, et hän ihmettelikin missä mä viivyn ja et tottakai sopii, et tuun joku toinen päivä. Luojan kiitos, sillä oli vapaapäivä eikä kuulemma kiire minnekään ja se oli muutenkin tosi ymmärtäväinen ja ihana. Nauro vaan miten huonotuurinen olin ollu ja sovittiin, et teen huomenna uuden metsästyskierroksen sinne. Ihana ihminen! Voisin pelkkien viestin perusteella jo sanoo, et haluan sen asunnon! En tiedä yhtään mitä odottaa siit asunnosta, tiedän vaan et siellä on yks vapaa huone mulle ja vuokra on 145AUD viikossa. Mielummin asun hiukan kamalammassa asunnossa ihmisen kanssa, joka on ihana, kiva ja kenen kanssa mulla on hauskaa ja kenen kanssa synkkaa. Ku se, et asunnon jossain luksuslukaalissa, ihmisen kanssa ketä inhoon ja kenen kanssa ei oo ollenkaan kivaa. Syvästi kuitenki toivon, et tää kyseinen asuntokin olis viihtyisä. Joka tapaukses, kaikki kääntys parhain päin! Siitäkin huolimatta, et jouduin käyttämään 5 eri bussia, kävellä noin 3km ilman määränpäätä, multa loppu puhelimesta credit enkä voinu ilmottaa etten tulekaan ja meinasin kuolla janoon. Aikaa tähän kaikkeen vierähti yli 2 tuntia, mut oon ainaki monta kokemusta taas rikkaampi!

Mulla on niin hyvä tunne täst koko asunto jutusta! Toivon, et huomen aamulla ku tuun kotiin sieltä, voin kertoo ilouutisia et mulla on oma koti Ausseissa. Miten mahtavalta se tuntuiskaan tän hostelli -helvetin jälkeen. Mut ei saa nuolasta ennen ku tipahtaa!!!

-K-