Nyt tai ei koskaan!

Täällä mä nyt sit oon, Sydneyssä, AUSTRALIASSA!!! Ihan huikeeta, vaikkakin eilen tänne tultuani tuntu siltä et seinät kaatuu päälle ja haluan vaan takas kotiin! Mut siinäkin tilanteessa muistin isin sanat "Ota rauhallisesti!" Ja mä tein niin!!!

Palaan nyt takas sunnuntaihin ja kerron hiukan mitä täällä on tapahtunut.

Eli sunnuntaina piti hyvästellä kaikki rakkaat ihmiset ja siinähän vapisi yhden sun toisen leukaluut ja kyyneleitä virtas! Isi ja äiti vei mut Helsinki-Vantaan lentokentälle ja siellä piti viellä tihrustaa "viimeiset" kyyneleet.
Mun eka lento kesti vajaa 12 tuntia ja se lensi Helsingistä Singaporeen. Noh, ku pääsin perille Singaporeen alko kauhee sähellys ja hermoilu kun se kenttä oli niin iso enkä tienny mun porttia koska sitä ei lukenu mun lentolipussa enkä osanu lukee sitä siit taulusta mis näytetään kaikki lähtevät lennot.
Joka tapaukses löysin kuitenkin sit oikeen portin reilun puolen tunnin hakemisen jälkeen, mut ei ne hermoilut siihen tietenkää loppunu vaan seuraavaks aloin hermoilemaan onks mul laukussa jotain kiellettyä, siel oli niin pelottavan näkösii ihmisiä läpivalaisussa ja kaiken kukkuraks Eve ja Anniina oli viel pelotellu mua kotona, et sieltä saa sakot jos syö purkkaa julkisil paikoilla.

Lento Singaporest Sydneyyn lähti 3h odottelun jälkeen ja se kesti vajaa 8h. Olin luottavaisin mielin tulossa tänne vaiks tullaaminen ym viisumin varmistukset hiukan jännitti vaiks todellisuudessa se ei ollu edes verrattavissa siihen mitä telkkarista ulos tulee...

Tulin tänne siis Work & Travel Companyn kautta ja niiden piti olla mua vastassa lentokentällä "Meeting Point" -pisteellä, mutta mites kävikään! Ketään ei näkyny missään enkä tienny mitä tehdä. En tienny mun hostellin osotetta enkä mitään muutakaan tästä paitsi sen nimen. Kysyin sitte joltain mieheltä joka oli siinä "Meeting Point" -pisteellä joku kyltti kädessä et onks siinä ollu ketään "Work & Travel" -kyltin kanssa, mut ei kuulemma ollu näkynyt... Täs vaiheessa olin jo soittanu äitille kotiin ja saanu neki hermostuneiks ku oon yksin täällä, enkä osaa kieltä enkä tiedä mitä tehdä.
Päätin sit ottaa jonkun random taksin, jonka kuski näytti pikemminki kidnappaajalta ku taksikuskilta. Pääsin kuitenki perille ja tulin tänne hostelliin itkukurkussa ja selitin huonol englannillani mitä on tapahtunut. Sain täält SIM-kortin ja avaimen mil pääsee suihkuun yms. MUTTA, sain vast yhden aikaan iltapäivällä avaimen huoneeseen eli odotin 7 TUNTII tyhjän panttina täällä ja nuokkusin tos aulassa, koska olin niin väsynyt etten jaksanu mennä minnekään tai tehdä mitään.

Kun mä vihdoin ja viimein sain sen avaimen tänne huoneeseen, nukkusin 4 tuntii täällä ja heräsin kuulutukseen mis kerrottiin et alakerrassa on jonkinnäkönen infotilaisuus. Hetken mietin jaksanko mennä sinne, mut hilasin sit kuitenki perseeni sinne, ONNEKS! Tapasin siellä samanikäsen suomalaistytön kenen kans menin sen tilaisuuden jälkeen kattomaan Sydneyn Oopperataloa ja kahville/syömään sen jälkeen. Ku tultiin takas tänne hostellille käytiin viel yksillä tos meijän alabaarissa ja sovittiin et mennään huomen aamulla yhdes aamupalalle klo 10. Kun tulin takas ylös mun huoneeseen oliki ilmestyny 2 ruotsalaist tyttöä, 2 saksalaist tyttöä ja 1 saksalainen poika joitten kans vaihdoin viel pari sanaa ennen nukkumaan menoa.



Tänään aamulla heräsin jo ennen klo 7, kun mun huonekaveri lähti lenkille enkä saanu enää unta. Makoilin sängys varttii vail 9 asti kunnes mun toinen huonekaveri tuli ilmottamaan et oli just saanu tiedon et meil alkaa WTC -toimistolla orientaatiotilaisuus klo 9. Täs vaihees tajusin etten tuu kerkeemään tänne takas klo 10 aamupalalle niinku olin edellisenä päivänä sopinut. Mut mulla ei ollu nroo enkä tienny huoneenkaan numeroa niin mun ei auttanu muu ku olla menemättä vaikkakin mulle tuli siitä huono omatunto, olin sentään ite ehdottanu et mennään aamul yhdessä syömään... Niin ja hyvin kulkee informaati talon sisällä, ku ketään ei tiedä mistään mitään tohon tilaisuuteen liittyen. Eikä tietenkään löydetty sinne edes heti ja myöhästyttiin 15-30min. Mul muutenki oli paskanmaku suussa koko toimistosta ja kannoin kaunaa, koska ne ei tullu hakemaan mua lentokentältä niinku oltiin sovittu!
Mut pakko myöntää et se oli kylläkin hyvin suunniteltu tilaisuus ja mielenkiintonen ainaki niilt osin ku jotain ymmärsin. :D

Tän jälkeen menin mun saksalaisen huonekaverin kans syömään ja mun piti näyttää sille et mis on Oopperatalo, mut tietty eksyttiin ku mentiin eri reittii enkä osanukaan sinne ja oltiin jossain hevon perseessä minkä jälkee päätettiin mennä samaa reittii takasin ja mennä takas WTC -toimistolle ilmottautumaan Rip Curlin järjestämälle surffauskurssille mikä on ens maanantaista perjantaihin, 2 tunnin ajomatkan pääst Sydneystä jossain ihanal rannalla mis eletään se koko viikko, kuin siistii!!! En oo ikinä uskaltanu edes haaveilla mistään tämmösestä ja nyt mä oon tekemäs jotain niin siistii!!!

Tääl hostellin baarissa on just alkamas jotkut surffipartyt ja oon menos käymään siellä sen suomalaisen tytön kanssa! :)

Elämä tääl alkaa tuntumaan jo niin paljon helpommalta vaiks tää onkin vast toinen päivä täällä! Ei enää kiinnosta vaiks puhunki miten sattuu, kaikki on kuitenki ymmärtäny mun pointin ja eiks se oo tärkeintä?
Kamala ikävä mul kylläkin on, mut siihen oon osannu varautua ja olihan mul Rukallakin koko ajan ikävä mut silti jäin sinne loppuun asti!

Nyt tuli niin paljon lötinöitä jo ettei ketään jaksa enempää lukeekaan, joten HEIPPA lähen siiderille!

-K-