Sairaslomalla

Viime torstaina pääsin takaisin töihin ja illalla mentiin Iinan kanssa viel mun työpaikalle drinksuille ja sieltä St Kildaan tsekkaamaan sen yöelämä. Aika hiljasta ja tyhjää oli, mut illan päätteeks söin maailman parhaat chicken & chipsit aiolilla. Nam! Tutustuin myös muutamaan Iinan kaveriin, joista yks sattu olemaan sairaanhoitaja ja halus välttämättä nähdä palohaavan mun jalassa. Ei kuulemma näyttäny hyvältä ja mun pitäis suunnata lääkäriin välittömästi ja sain pinon hoito-ohjeita ensihätään.

Seuraavana aamuna sain vihdoin aikaseks soitettua lääkäriin ja sainkin ajan jo iltapäiväksi. Töissä mua pelotti kertoa, et mun pitää lähteä monta tuntia aikasemmin, koska mun on päästävä lääkäriin. Turhaan taas pelkäsin, kun mun pomo ymmärsi tilanteen paremmin ku hyvin. Ihmetteli, miks en oo puhunu aikasemmin mitään... Mun jalasta tuli oikeen nähtävyys työkavereiden kesken ja just toi olikin syy miks en halunnut tehdä siitä mitään suurta numeroa.

Lääkärissä mun mielestä "pikku palohaava mikä kyl paranee ittestään ajan kans" (vaiks en tiistaina pystyny edes kävelemään), osottautuski hiukan pahemmaks. Kolmannen asteen palohaava, mikä on tosi pahanlaatunen ja tosi syvä. Ei kuitenkaan pahin laatuaan, koska pystyn tuntemaan kipua. En voi vieläkään uskoo, et sain oikeesti SAIRASLOMAA palohaavan takia... Tosi noloa. Oon 2 kertaa aikasemmin elämäni aikana ollu sairaslomalla ja sillon oon oikeesti ollu pää kainalossa. Mun jalka puhdistettiin, pistettiin pakettiin ja takas tultava välittömästi seuraavana aamuna tarkastukseen ja vaihtamaan siteet...

Olin sopinut töissä, et tuun lauantai-aamuna kello 10 ja oon sulkemiseen asti. Must tuntus niin pahalta soittaa, et sain sairaslomaa ja mua hävetti niin vietävästi. Olinhan aikasemminki ollu hiljaa ja kitisemättä siellä vaiks oikeesti jokainen askel sattu mielettömästi, miks en sit nyt vois mennä? Se oli kuitenkin ihan ok niille ja sano, et arvas heti miten täs tulee käymään ku näytin miten mädän peitossa mun jalka on. Ne ei kuitenkaan vielä tiiä, et mun lääkärimaksu tulee menemään niitten pussista. Oh no...

Oon myös toiminu vastoin mun kaikkia periaatteita ja menny sairaslomalla ulos hulluttelemaan... Aika usein mietin, et Australia on tehny musta tyhmän ihmisen. Perjantaina meijän piti mennä isoihin baarin partyihin, mut yks asia johti toiseen ja loppupeleissä ei koskaan päästy sinne. Mentiin kuitenkin käväsemään muutamassa baarissa, mut kaikki vaikutti niin kuivalta ja mun jalka alko särkemään niin paljon, et päätin lähtee kotiin nukkumaan.

Eilen aamulla kävin lääkärissä näyttämässä mun jalkaa ja vaihtamassa siteet. Illalla päätettiin vetää kalsarikännit, mut illan kuluessa päätettiin kuitenkin lähtee yhelle viereiseen istuskelupaikkaan. Järkyttävän hieno ja iso ravintola-baari ja törkyhinnatkin tietty. Oli pakko jäädä heiluttelemaan jalkoja laiturin reunalle ja nappaamaan parit kuvatkin Docklandsin omasta jokirannasta. Niin ikävä Turun jokirantaa!!!

Mä oon nyt ihan kahen vaiheilla mitä mä haluun tehdä. Olis mahdollisuus tulla Suomeen kesäkuun puoles välissä ja purkaa vuokrasopimus täällä ja jäädä Suomeen. En kuitenkaan tiiä mitä mä elämälläni Suomessakaan tekisin. En haluu opiskella enkä vakituista työpaikkaa eikä pysyvä  asuntokaan kiinnosta. Suomen kesä kuulostaa niin hyvältä mun korvaan, mut mitä sen jälkeen? Täältä mä saisin suurella todennäkösyydellä sponsoriviisumin ja voisin jäädä tänne, mut en oo varma oonko enää valmis siihenkään...Mitä mä teen???

-K-