Maisemanvaihdos Sydneystä Perthiin

Hello!

 

Lauantaina lähettiin Annelin kans katsastamaan Australian Korkeasaari, Taronga Zoo! Sitä paikkaa ei kyllä oikeesti voi mainita edes samas lauseessa Korkeasaaren kanssa, ihan järkyttävän paljon eläimiä ja katseltavaa! Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja tunsin olevani niin onnellinen ja onnekas et oon täällä! Meillä oli lauttakuljetus kyseiseen paikkaan, koska se sijaitsi toisella puolella Sydneytä ja KIESUS miten kauniilta Sydney näytti mereltä päin katsottuna, rakastuin uudestaan! <3

Mä tunnetusti heräsin hiukan jälkijunassa ja ehittiin paikan päälle vasta 1 jälkeen ja koko paikka sulkeutui jo klo 17 ja vimppa lauttakuljetus takasin Sydneyn keskustaan lähti 16.20 eli meille ei jääny kun reilu 3h aikaa kierrellä ja katsella ympärillemme. Aika juoksi ja kovaa! Oltiin aivan pihalla koko paikasta ja juostiin ees taas ja loppujen lopuks meillä jäi varmaankin noin 1/3 katsomatta. Pistettiin vaan jalkaa toisen eteen eikä sen kummemmin katottu missä ollaan, pian oltiinkin jo eksyksissä jossain kielletyllä alueella henkilökunnantiloissa, GREAT!

Pian kello olikin jo niin paljon, et meijän piti lähtee talsimaan lautalle joka kuljetti meijät takasin Sydneyn ydinkeskustaan. Iloisena yllätyksenä huomattiin, et tän lautan laiturimies (mies joka hoisi meijät laiturin kamaralle) oli SUOMALAINEN! <3 Ihanaa!

Illalla lähettiin nauttimaan toisteks vimpasta illasta Sydneyssä! Mun huonekaveri, ruotsalainen 21v. ihana poika kertoi et keskustassa on Sydneyn_paras_ yökerho, Ivy. Anneli sai pienen suostuttelun jälkeen käännettyä mun pään ja suunnattiin sinne. Ensinnäkin, ei oo varmaan koskaan ollut niin hankalaa löytää itse baariin sisälle. Toiseks, heti ovella tajusin ettei Ivy taida olla ihan meijän paikka, sisälle maksoi 20 dollaria eli sen täytyi olla tasokas paikka. Mun arvaus osui oikeaan! Tunsin olevani pikemminkin jossain miljardööri klubilla kun baarissa. En tiedä montako kerrosta siellä oli, mut ylimmässä kerroksessa oli UIMA-ALLAS ja meininki vaikutti elokuvien seurapiiritasolta. Ja kolmanneks Mojito maksoi huimat 20 dollaria! Hiukan kirpas kylläkin, mut ojensin rahat hymyssä suin baarimikolle. Oli se kyllä hyvääkin! Ei voi ihan verrata samaan tasoon Turun Börsin, The Monkeyn, Bar4 tai minkään muunkaan vastaavan kanssa.

Juomat imastuamme siirryttiin meijän vakiopaikkaan Scubariin! Heti tuli niin hyvä mieli ja fiilis. Siellä uskalsi jo hiukan hengähtää ja oli ihanaa kun kaikki tuntemattomatkin tuli heti juttelemaan. Noh, ei siihen kauaa tarvittu kun 5 hengen poikaporukka jo ylipuhus meijät niitten mukaan King's Crossille toiseen baariin niitten kanssa. Kello tais olla tässä vaiheessa jotain puol 2 pintaan. King's Cross on noin 7km Sydneyn keskustasta pois päin. 

Mä taidan olla just niin sinisilmäinen, naiivi ja tyhmä kun Eve ja Anniina sanoski mun olevan. Mut kerran sitä eletään! Jos ei nyt tee tyhmyyksiä, niin millon sitten?

En tiedä mihin baariin ne meijät kuljetti, mut sisään maksoi taas sen 20 dollaria. Meijän onneks pojat tarjos meille kaikki juotavat koko illan, hehehhe. Siis en tiedä mitä ihmettä se oikeen oli, mut siellä myytiin teepannussa shotteja!!! Kuin siistiä! Sitten joskus jos mä laitan baarin pystyyn niin siellä tullaan ehdottomasti myymään niitä myös.

Kello näytti jo yli kuutta aamulla kun mun silmät alkoi väkisin painuu kiinni. Vaihdettiin poikien kanssa puhelinnumeroita ja juteltiin vielä aamun viimoset hyvät ja huonot läpät. Siis toi baari meni kiinni vasta klo 7 aamulla, ihan hassua! Ne sano myös, et King's Crossilla on baari joka aukee perjantaina klo 6 illalla ja menee kiinni  vasta maanantai aamuna, se on siis koko viikonlopun 24h vuorokaudessa auki, vähänkö siistiä? Sinne pitää ehdottomasti mennä vielä ennen kun lähden täst maasta yhtään mihinkään!!

Koko sunnuntai päivä menikin sit sängynpohjalla maatessa. Taisin herätä puol 3 pintaan iltapäivällä krapulan saattelemana tottakai! Anneli oli jo Luken kanssa kaupungilla syömässä, mut mä en omalta krapulaltani kyenny menemään kovin kauas hostelliltani. Kävin lähi kuppilassa syömässä salaatin, tai mun piti syödä salaatti, mut kun sain ruoan naamani eteen SE OLI VÄÄRÄ! Sainkin ranskalais-pihvi mättöannoksen ja olin niin pettynyt! En kuitenkaan kuolemannälältäni voinut valittamaan siitä, koska jos olisin odottanut minuutinkin kauemmin olisin varmaan pökrännyt keskelle kuppilaa. Niimpä vedin sen naamani.

Illalla Anneli tuli mun hostellille ja varattiin lennot seuraavaks päiväks (maanantaiksi) Perthiin! Noh, ei sekään tunnetusti nappiin mennyt! Lentojen hinnat vaihteli 500 dollarista 700 dollariin ja siitä ylöspäin. Piheinä ei raaskittu pulittaa lipuista niin paljoa ja löydettiinkin yks lento Sydneystä Melbourneen ja sieltä Perthiin 335 dollarilla, päätettiin ottaa se lento. Tietty siinä olikin koira haudattuna ja lentoajaksi paljastui huimat +14 tuntia normaalin 5h sijaan!!!

Maanantai aamuna piti hostellista kirjautua ulos jo klo 10. Sen jälkeen lähdettiin Annelin kans kaupungille, käytiin Westpacistä hakemassa mulle mun pankkikortti. Voi sitä ilon määrää, jonka sain kun mulle ojennettiin paikallinen pankkikortti. Ihan mahtavaa! Hehkutin sitä varmaan seuraavat 2 tuntia. Suomessa nää asiat on ihan yhdentekeviä, mut täällä tulee niin onnelliseks pienistäkin asioita kun kaikki on niin uutta ja hienoa ja kivaa!

Sitten käytiin Rip Curlin myymälässä hakemassa mulle Surf Campin lippis ja t-paita. :D Niiden takia sain seuraavasta ostoksestani 20 dollarin alennuksen ja en tietenkään voinut heittää "ilmaista rahaa" roskiin, niinpä säästin ostaessani itelleni uuden hupparin ja flipflopit. Mikä loistava tekosyy saada ostaa lisää vaatteita!

6 jälkeen pitin jo suunnata lentokentälle. Ei luoja miten paljon mun rinkka taas kerran painoi, eikä mun "käsimatkatavara" kassikaan mikään höyhenenkevyt ollut. Lentokentällä rinkan painoks paljastui 18,5kg ja käsimatkavaroiden painoks 10,8kg huhhuh.

Anneli siemailee Jallua Melbournen lentokentällä. :D

Lento Sydneystä Melbourneen lähti klo 20.55 ja perillä se tais olla puol 11 pintaan samana iltana. Jestas miten pitkä matka voi olla lentokoneesta matkavararoiden hakupisteeseen. Ulkona oli sietämättömän kylmä ja vitsinä heitin Annelille et enää tästä puuttuis se että matkatavaroiden hakupiste olis ulkona. Noh, ei se vitsiks sit jäänykään vaan se oikeesti sijaitsi ULKONA, uskomatonta. Seuraava lento Melbournesta Perthiin lähtikin vasta klo 6.30 seuraavana aamuna!!!!!! Meillä jäi siis 8h odotusaikaa Melbournen lentokentällä, LOISTAVAA! Siellä sitten istuttiin ja vedettiin hirsiä kylmyydestä tutisten. Siellä muuten oikeesti oli järjettömän kylmä. Oli pakko repiä rinkka auki ja pukee lämpimimmät vaatteet mitä löytää saattoi! Ainut ilo siinä vaiheessa oli se, et mun rinkan paino laski 18,5 kilosta 17,5 kiloon.

Päästiin kuitenkin perille Perthiin ja siinä vaiheessa oli kyllä hymy herkässä. Päästiin hostellille ja taidettiin nukkua jotain 5 tuntia aamupäivällä. Illalla käytiin vielä kaupassa ja tehtiin yhdessä ruokaa Annelin kanssa ja nörttäiltiin hetki paikallisia nähtävyyksiä ja muita paikkoja. Sitten painuttiinkin takasin peiton alle ja laitettiin silmät kiinni.

Keskiviikkona herättiin joskus klo 9 pintaan ja meijän piti lähtee kaupungille kiertelemään, mut sit alkokin satamaan kun Esterin perseestä. Jäätiin hostellille tekemään CV:itä ja muutenkin otettiin hiukan selvää Perthistä. Kello tais olla 5 pintaan kun vast päästiin liikenteeseen. Mentiin kaupungille shoppailemaan, mä en epäonnekseni löytänyt yhtään mitään. :(

Illaks tultiin takas hostellille ja tehtiin ruokaa ja ei oikeestaan yhtään mitään järkevää. Kaikki varmaan kotona luulee, et täällä on niin siistiä ja aina lämmin ja jopa kuuma. Totuus on, et täällä on järjettömän kylmä! Sisälläkin kirjaimellisesti jäätyy ellei oo kollareita ja huppari päällä koko ajan enkä nyt edes liiottele. Kotona oli sentään sisällä lämmin, mut täällä saa jäätyä sisälläkin! Ulkona ilmat ei oo hääviä, vettä sataa ja lämpötila pyörii 17-20 välillä. Ja mitä tekemiseen tulee, täällä on oikeesti melkeen koko ajan väsynyt kun aina pitäis olla menossa.

Torstaina lähettiin jo heti aamusta kaupungille ja löysin vaikka mitä kivaa. En muistanut ottaa yhtään laukkua mukaan tänne kotoota, uskomatonta miten voisin unohtaa. Nyt löysin laukun josta tykkäsin, hintalapussa luki 40 dollaria, mut kassalla siitä pulitettiinkin vain 10 dollaria, mikä löytö! Kengät löysin 5 dollarilla, kivaa. Kierreltiin kauppoja niin paljon että lopussa en enää edes jaksanut katsella vaatteita ja päätettiinkin lähtee takasin hostellille.

Yllättäen mulle tulikin uni ja nukuin 3h päikkärit minkä jälkeen kello olikin jo 7 ja oli kamala nälkä! Syötiin ja etittiin työpaikkoja ja asuntoja.

-K-

LOVE LOVE LOVE

Kamalaa edes sanoo näin, mut tääl ollessani oon tajunnu et mä oon kyllä niin kultalusikka suussa syntynyt! Kotona kaikki on niin helppoa, oikeestaan nyt tuntuu siltä et minkään asian eteen ei ikinä tarvinnu tehdä mitään eikä tarvinnu nähdä ollenkaan vaivaa. Kaikki asiat aina vaan tapahtu itestään, tai niinhän mä luulen koska joku on aina tehny kaiken mun puolesta! Mut täällä, kaikki on yhtä taistelua ja hankalaa. Kaikki. Oli sitte kyse asiasta ku asiasta. Ei tä elämä ookaan niin helppoo yksin, ilman isii ja äitiä, siskoja, ystäviä ja muita läheisiä! Tosin mun onki varmaan jo korkee aika alkaa aikuistumaan ja oppii elämään yksinäni. Oon kylläkin niin kiitollinen et oon täällä! Ja faktahan on se, et ilman isii ja äitii en olis ikinä tännekään päässyt! Joten kiitos siitä! <3

Oon yllättyny siitä, miten vähän oikeestaan ikävöin läheisiäni täällä, ainakin toistaseks. Oikeestaan mä yritän vaan olla miettimät kaikkii rakkaita, sit vaan murtuisin ihan totaalisesti. Salaa joskus kuitenki teen niin!  Sit on ihan hirveesti asioita mitä kaipaan Suomesta; omaa sänkyä, suihkua, vessaa, jääkaappia, vaatehuonetta, keittiötä, omia PUHTAITA astioita ja lämpimiä vaatteita. Ei noita osannu kotona edes oikeesti arvostaa. Mut nyt oon oppinu arvostamaan. Tuntuu, et oon koko täällä oloaikani ollu jossain leirillä, koko omaisuus on sullottu yhteen pieneen rinkkaan ja pieneen urheilukassiin. Aina kun vaihdat hostellist toiseen, joutuu sen hikisen rinkan sullomaan uudestaan piukkaan ja tuntuu et tavarat mahtuu sinne aina vaan huonommin ja huonommin. Niin alkeellista, vaikka nautinki täällä olostani!

Kotona ei ikinä raaskinu heittää mitään pois, kaiken säästi ja laitto kaappiin vaikka tiesi et niitä ei ikinä enää tarvis saatika kaivais esiin. Täällä heittää 3 kertaa rinkan ympäri löytääkseni jotain mitä heittää pois et saisin kiloja pois kannettavista! Tiedän kuulostaa niin typerältä, mut lehdistäki revin sivuja sitä mukaan pois ku oon saanu ne luettua. xD Seuraavaks alan leikkelemään vaatteista lappuja irti et jaksaisin kantaa tota +17,5kg rinkkaa kauemmin ku 500m kerrallaan. On tää reppureissaajan elämä vaan niin rankkaa! :D

Sit vähän tän paikan hintatasosta; naurettavan kallista! 0,5 litran vesipullo maksaa 3 dollaria, 0,5 litran limppari 2,5 dollaria. Vesi maksaa tääl maltaita. Täysin uskomatonta, et kotona saa hanasta vettä "ilmatteeks" ja täällä rahastetaan vedestä ihan ku se ois loppumassa! Sit ruoasta; ravintolasta saa halvempaa ruokaa ku kaupasta = NAURETTAVAA myös! En oo nähny missään kaupassa edes myytävän lihaa muuten ku säilykkeiden muodossa, ällöttävää. Hedelmät on kans järkyttävän hintasia, ostin 3 appelsiinia, ne makso 10 dollaria, huhhuh mitä rahastusta! 150g sipsipussista velotetaan 4 dollaria, ihan perus markettien shampoot, hoitoaineet ja ihonpesuaineet pyörii  6,5-10 dollarin paikkeilla, nii ja dödö maksaa n. 9 dollaria.

Ja sit itse asiaan;

Maanantaista perjantaihin olin Rip Curlin järjestämällä Surf Campillä Gerroassa, 7 Mile Beachillä. Nyt annan pienen vinkin; Jos oot täällä tai oot tulossa Australiaan yksin, ÄLÄ mene Surf Campille jos puhut huonoa englantia kuten mä. Tuut tuntemaan olos niin ulkopuoliseks! Väkisin mä nokkani sinne tungin, koska Suomessa oon niin sosiaalinen; ajattelin et ei sen niin väliä vaikka on yksin, kyl mä pärjään! Kyllähän mä pärjäänkin, mut harmittaa ku kaikilla oli ne omat porukat ja omat jutut, omine kielineen. Ei se ookaan niin helppoo mennä siihen väliin "Hei oon suomalainen enkä osaa hyvin englantia, mut puhukaa mun kanssa."

Mut muuten; suosittelen LÄMPIMÄSTI jokaiselle surffileiriä! Aivan huippua!  Yks parhaista kokemuksista mitä oon eläissäni kokonut!!! <3 Ja ne ihmiset, mistä sellasia tulee? En tiedä, mut näköjään hyviä ihmisiä mahtuu tähän maailmaan! :)

Siellä ei mitään ihmeellistä oikeestaan tapahtunut, paitsi et oppisin surfaamaan, niiiiiin COOOOL! <3 I LOVE IT! <3 Tuun tekemään sitä koko vuoden täällä, rakastuin ihan totaalisesti! Eiku ainiin tänään ku mentiin vimpoille aalloille, siellä meressä näkys ihan hirveesti eväitä ja olin tietty ihan paniikissa että ne on haita! Mut ne eväät paljastui delfiineiksi, ihania eläimiä! <3 

Eli joka päivä oli periaatteessa samanlainen, klo 8.30 oli aamupala minkä jälkeen mentiin klo 9.30 surfaamaan 2 tunniksi, ihan törkeen rankkaa puuhaa se kyllä on!! Sitten mentiin takasin leirille, missä sai mennä suihkuun ja tehdä mitä halui, klo 12.30 oli lounas jonka jälkeen oli hetki taas omaa aikaa ja 13.30 märkäpuvut takas niskaan ja merelle päin 2 tunniksi surffilaudat kainalossa tottakai. Neljän maissa tultiin takas leirille ja taas suihkuun, minkä jälkeen oli taas vapaa-aikaa. Klo 18.30 oli päivällinen minkä jälkeen aina katottiin päivän kuvat ja videot ja naurettiin kuorossa räkästä naurua. Yks henkilökunnan henkilö oli siis valokuvaaja joka kuvaili joka päivä meijän surfausta ja jollain opettajillja oli meressä kamera millä kuvas videoklippejä. Ihan huikeita ihmisiä siellä kyllä tapas. <3 Suosittelen jokaisella joka rakastaa merta, vettä, uimista ja etenki surfausta. ;) Nyt onki mustelmia ja kolhuja kropassa sen verran et tuntuuki just siltä et on 4 tuntii päivässä surfaillu. :D

Mä oon kyllä päättäny etten täältä kotiin tuu ilman surfaajapoikaystävää! Tsiiiisus miten kuumia ne on!!! Just sellasii räkänokan näkösiä mistä mä tykkään;  hiukan pitemmät kiharat hiukset, ihanat silmät, hyvä ruskettunut kroppa ja se aksentti! <3 Äiti mä tuon sen sit mukanani Suomeen! ;)

Tänään tulin takasin Sydneyyn ja majoituin hiukan "parempaan" hostelliin, ihan vaan sen takia et tuolla leirillä oon jäätynyt kaikki 4 yötä. Siellä ei ollu kunnon peittoja, vaan pelkät ns. huovat peittoina ja oon nukkunu kollarit ja huppari päällä kaikki yöt, koska muuten aamulla sängystä olis löytynyt pelkkä ruumis!

Tänään illalla kiertelin yksinäni pimeessä kaupungilla ja katselin ympärilleni. Miten kaunis joku kaupunki voi oikeesti olla? En tiedä nautinko tästä siks et oon täällä yksin, kukaan ei käske mua ja katso mun perään vai siks et en tiedä yhtään mitä odottaa? Jos olisin tullu tänne vuos sitten, olisin taatusti saanu itteni hengiltä täällä. Olisin eksynyt joka kolkkaan enkä olis koskaan löytänyt takasin, koska heittäydyin aina avuttomaks pienenki ongelman edessä. Nyt, jos ja kun eksyn, salaa nautin siitä! Oon yksin suures kaupungissa vailla huolen häivää! Mitä sitte jos eksyn? Kyl täältä aina "kotiin" (hostelliin) takasin löytää, koska on pakko! Isi on joskus sanonu mulle, et jos löytää jonnekkin paikkaan sieltä löytää myös takasin! Se on kyllä ihan totta, se on omasta päästään kiinni vaan! Nyt äiti ja isi on ihan varmasti  kauhusta kankeita tätä lukiessaan kun ne huomaa että niiden pieni tyttö on kävellyt yksin öisiä katuja eikä osaa varota. Kyllä mä varon ja oon varuillani, mut jos aina vaan pelkää, miten voi ikinä nauttii elämästä? Ei mitenkään!  Mulla on kaikki hyvin täällä! :) Oon oikeestaan yllättäny itseni positiivisesti, en mä ookaan niin avuton ihminen kun oon antanu itteni ja kaikkien ymmärtää. Mähän pärjään yksinäni vallan mainiosti! 

Huomenna meen Annelin kanssa Sydneyn eläintarhaan, Taronga Zoohon. Ihan huippua, näkee paljon "uusia" erilaisia eläimiä! <3

Saa nähdä millon mä tänne kerkeen seuraavaks kirjotella, yritän hiukan petrata tän kanssa. Ei meinaa enää edes muistaa mitä millonkin on tapahtunu ku kirjottelen tänne niin harvoin.

Niii sit viel yks juttu!!! Yks päivä pidin yhtä paitaa päällä minkä äiti viikkas kotona. Äiti sano, et sitten ku pidän sitä päällä mun pitää muistella et äiti viikkas sen ja kyllä mä muistin! <3

-K-

I'm still alive!

Tääl on ollu koko ajan ihan kauheesti tekemistä ja ihmeteltävää niin ei oo kauheesti kerenny netis viettään aikaa. Mut kuitenki....

Torstai aamulla ku menin sähköpostiin löysin sielt ilosen uutisen!!! Suomalainen poika oli ottanu muhun yhteyttä, ku oli huomannu mun ilmotuksen jossain nettipalstalla mis olin kertonu tulevani tänne ja ettiväni jotain matkaseuraa yms.  Lähetin sille tietty heti tekstarin et haluun nähdä sen!!! Sel meni tosi kauan ennen ku se vastas ja lähettiin Annelin kans metsästämään kaupungilt nettitikkuja. Tääl on netis oleminen ihan naurettavan kallista! Mut niinhän tääl on kyl muutenki KAIKKI kallista! Siis ton 5 päivän aikana ku olin Wake Up -hostellissa, mun netti tuli maksamaan 40 AUS dollari, mikä on ihan naurettavaa... Noh, ei me tajuttu Annelin kans niist nettitikuist hölkäsen pöläystä ni ei sit päätettykään ostaa niitä vaan päätettiin mennä syömään. Ruokapaikan ettimiseenki meil meni tunti ennen ku päästiin yhteisymmärrykseen paikasta. :D Mentiin johonki burritos baariin ja HYI HELVETTI! En oo eläissäni syöny mitään niin järkyttävää, oikeesti! Siin oli sisäl kaikkee, mist en kokkinakaan pystyny tunnistamaan muuta ku kanan, pavut ja tomaatin, siel oli jotain ihmellisii valkosen matojen näkösii juttuja, yök. Söitä sitä 2 purasuu ja heitin pois, vieläki tulee puistatus ku pelkästään ajattelee sitä. Hyvin tuli valittu ruokapaikka! :D  Mul tuli tietty kauhee nälkäkiukku ku en saanukaan ruokaa ja käveltiin takas meijän hostellil ja sain oikeet ruokaa, JEEE! <3

Joka tapaukses, sovittiin Samin (tän suomalaispojan) kans et mennää yhdil Side Barii meijä hostellin alakertaa ja sit se lähti tietty iha lapasest koko touhu! Sami halus mennä tohon läheisee Scubarii, koska se oli sen vimppa ilta Sydneys ja se oli lähös perjantai aamul Uuteen-Seellantii.  Mut, eihän mul ollu mitään sitä vastaan et mentäis jonnekki ja pidettäis hauskaa. Mut oikeesti ihan naurettavaa, tuun toisel puolel maapalloo ja sit tapaan tääl henkilön joka on Raisiost, halleluja!  Ei käyny iha heti mieles ku lähin kotoot et noinki vois tääl käydä... Mul oli kyl niin hauskaa ja tääl on pal kivempaa baaris ku Suomes! Typerää on se, et tääl ei voi maksaa kortin kans baaris ellei ostokset maksa yli 20 AUS dollarii kerral ja muutenki tääl on tosi suppee juomavalikoima, ei oo esim mitää hyvii siiderei. Niii ja narikast tääl ei oo tietoakaa. Hyvää tääl sit taas on se, ettei baarii maksa mitään sisäl ja tääl on halvempii juotavii ku Suomes. Kaikki ihmset on niin ystävällisii täällä! Ihanaa ku kaikki tulee juttelemaan ja kyselemään kaiken näköst, ei Suomes oo tämmöst!

Koko perjantai päivä meniki sit iha harakoil, aamul luulin et mul on jäätävä darra, mut illal tajusinki et ei se mikää darra ollu vaa olin tulos kipeeks! Naurettavaa, tulin tänne pakoon Suomen kylmyyttä ja sit tuunki tääl "kipeeks". Perjantai päivän kohokohta oli se, ku haettii Annelin kans vihdoin nettitikut. Eiks ollukki iha hyvä saavutus täs kaupungis? Ei mustakaa... Toi koko nettitikku juttu on mul ihan hepreaa, siis ku tääl ei oo mitää ns. kiinteet nettii niinku Suomes. Tääl ostetaan niinku GB tilaa sen netin käyttöön...? Ostettii sit tollaset 120 AUS dollarii maksavat 6GB sisältävät tikut, saa nähä kauaks neki sit kestää...  Tulee toi ainaki halvemmaks ku se et joka 5. päivä ostaa 40 AUS dollaril nettiaikaa. Käytii me sit syömäs viel illal, en oo IKINÄ saanu nii hyvää kanapizzaa ku Side Baris söin, se oli ihan taivaallist! <3 Mentii Annelin kans jo joskus 10 jälkee huoneisii ja sit pakkasin jo valmiiks rinkan ku lauantai aamul piti vaihtaa hostellii..

Lauantai aamul klo 10 piti tehä "Check Out" ja tätä ennen oltii jo käyty Annelin kans syömäs aamupalaa. Oltiin eilen Annelin kans varattu pari yötä Tokyo Hostellist ja päätettii aamul kävellä sinne ku matkaa oli vaan 850m. Se käveleminen osottautu kuitenki hiukan hankalaks 17,5kg rinkka seläs ja vajaan 10kg laukku kädes... Meil kesti toi matka puol tuntii ja pidettiin 2 levähdystaukoo, säälittävää! xD Ku päästiin peril ni koin pienen järkytyksen, aivan järkyttävä LÄÄVÄ! Ette ikinä usko millasis olosuhteis eletään tääl, ihan ku olis jossain leiril koko ajan. :D Mentiin keittiöön tekee ruokaa ni koettii uus järkytys, tääl ei oo minkään näkösii haarukoi, lusikoi, veitsii, lautasist ja laseist puhumattakaan!? No mist helvetist  ja helvetillä me nyt sit syödään?  Respast sai 10 dollarin panttii vastaan kassin mis oli kaikki välineet ja lautaset/mukit yms, siis kuin alkeellist?! :D Tuli mieleen iha ala-asteen ruskaretki. :D No mut selvittiinpähän siitäki hengis joka tapaukses. Iltapäiväl mentii taas kaupungil kiertelemää ja nähtiin 2 englantilaist Hyde Parkis, se on semmonen ISO puisto tääl tos keskustan liepeil, ne oli tosi mukavia ja meil oli hauskaa...niin kauan kunnes siel puistos alko mielenosoitus :D Järkyttävästi poliisei ja mielenosottajii lampsi paikal ja ihmisten kiinnostus tietty heräs "Mitä tuol tapahtuu?" Ja kaikki muutki ryntäs sinne paikan pääl, me mukaanlukien. :D Oli se kyl hiukan pelottavaa, mut pelottavampaa se olis varmaan ollu jos olisin ymmärtäny kaiken mitä ne puhus. :D Niil oli magafoni mihi ne puhus jotain ja kauheesti kameroi saapus paikal kuvaamaan sitä. Tos on linkki mis voi lukee mist siin oikeesti oli kyse; http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194767342982/artikkeli/rienausfilmia+vastustavat+mielenosoitukset+leviavat+uusiin+maihin.html  Vaiks totuushan on se, ettei se tosiaan ollu yhtään niin paha milt toi kirjotus antaa ymmärtää. :D Kuitenki lähettiin pakoon tota propagandaa johonki pubiin minkä nimee en kyl pysty muistaan.

Sovittiin niitten kans et mennään illal yhdes ulos, mentiin Annelin kans jo joskus ennen 10 Scubariin, mut ei toinen niist sit kuitenkaa ikinä saapunu paikal ku se oli niin kännis ettei päässy sisään, höh! Se oli tietty viel niist se kuumempi henkilö!!! Oli silti tosi kivaa ja tapas paljon uusii ihmisiä taas! Mut en vaan ymmärrä mikä pussaus addikti tääl kaikil paikallisil ihmisil oikee on! Kaikki kysyy tääl koko ajan saaks ne antaa pusun. Ei saa! Kello oli varmaa jotai 3 paikkeil ku lähettiin taksil takas hostellille, mut ei se taksikusti ees tienny mis tä paikka on vaiks sanottiin osote ja kaikki, piti ite neuvoo sitä miten tänne tullaa ja oltii ihan pihal itekki.

Sunnuntai aamu oli eka aamu ku sai luvalla nukkuu pitkään! Wake Up:is on aamupala joka päivä klo 7-9.30 ni oon joka päivä heränny 7-9 aikoihin. Tänää heräsin vast 1 jälkee, nautin!!! Tosin tääl hostellis on helvetin kylmä! Meil ei ollu peittojakaan tääl eka, neki piti käydä erikseen pyytämäs... TääKIN päivä on menny oikeestaan ihan hukkaan, ei olla tehty mitään muuta ku käyty äkkii kaupassa ja pestiin pyykkiä ja nyt ne on kuivausrummus. Se englantilainen joka ei päässy eilen baariin sisään lainkaan pyys mua sen luokse kattoon leffaa... Jahkailin 1,5h meenkö vai enkö mee. Enhän mä edes tunne sitä? En osaa edes englantii kovin hyvin, joten mitä edes juttelen sen kans? Mitä jos se onki joku hullu raiskaaja enkä pääsekään sielt kotiin? Anneli sai mut kuitenki ylipuhuttuu menemään ja oon menos sinne yheksältä. Pelottaa!!!! Saa nähdä miten käy! Se oli kyl tosi mukava ja heitti hyvää läppää ja se on hyvännäkönen!!! Tääl on muutenki niin kuumii miehiä et huh huh! Mut sit on kans tosi paljon niin ällöjä.

Huomen aamulla mun pitää olla klo 8.30 Wake Up hostellilla ja sieltä lähtee klo 9 bussi 2h johonki päin Sydneyä mis mulla on se 5 päivän surffileiri, jeee!! Siit tulee niin huikeeta! <3

En osaa oikee käyttää tätä viel, eikä nyt oo aikaa opetella! Lisäilen kuvii myöhemmin ku on aikaa.

-K-

Nyt tai ei koskaan!

Täällä mä nyt sit oon, Sydneyssä, AUSTRALIASSA!!! Ihan huikeeta, vaikkakin eilen tänne tultuani tuntu siltä et seinät kaatuu päälle ja haluan vaan takas kotiin! Mut siinäkin tilanteessa muistin isin sanat "Ota rauhallisesti!" Ja mä tein niin!!!

Palaan nyt takas sunnuntaihin ja kerron hiukan mitä täällä on tapahtunut.

Eli sunnuntaina piti hyvästellä kaikki rakkaat ihmiset ja siinähän vapisi yhden sun toisen leukaluut ja kyyneleitä virtas! Isi ja äiti vei mut Helsinki-Vantaan lentokentälle ja siellä piti viellä tihrustaa "viimeiset" kyyneleet.
Mun eka lento kesti vajaa 12 tuntia ja se lensi Helsingistä Singaporeen. Noh, ku pääsin perille Singaporeen alko kauhee sähellys ja hermoilu kun se kenttä oli niin iso enkä tienny mun porttia koska sitä ei lukenu mun lentolipussa enkä osanu lukee sitä siit taulusta mis näytetään kaikki lähtevät lennot.
Joka tapaukses löysin kuitenkin sit oikeen portin reilun puolen tunnin hakemisen jälkeen, mut ei ne hermoilut siihen tietenkää loppunu vaan seuraavaks aloin hermoilemaan onks mul laukussa jotain kiellettyä, siel oli niin pelottavan näkösii ihmisiä läpivalaisussa ja kaiken kukkuraks Eve ja Anniina oli viel pelotellu mua kotona, et sieltä saa sakot jos syö purkkaa julkisil paikoilla.

Lento Singaporest Sydneyyn lähti 3h odottelun jälkeen ja se kesti vajaa 8h. Olin luottavaisin mielin tulossa tänne vaiks tullaaminen ym viisumin varmistukset hiukan jännitti vaiks todellisuudessa se ei ollu edes verrattavissa siihen mitä telkkarista ulos tulee...

Tulin tänne siis Work & Travel Companyn kautta ja niiden piti olla mua vastassa lentokentällä "Meeting Point" -pisteellä, mutta mites kävikään! Ketään ei näkyny missään enkä tienny mitä tehdä. En tienny mun hostellin osotetta enkä mitään muutakaan tästä paitsi sen nimen. Kysyin sitte joltain mieheltä joka oli siinä "Meeting Point" -pisteellä joku kyltti kädessä et onks siinä ollu ketään "Work & Travel" -kyltin kanssa, mut ei kuulemma ollu näkynyt... Täs vaiheessa olin jo soittanu äitille kotiin ja saanu neki hermostuneiks ku oon yksin täällä, enkä osaa kieltä enkä tiedä mitä tehdä.
Päätin sit ottaa jonkun random taksin, jonka kuski näytti pikemminki kidnappaajalta ku taksikuskilta. Pääsin kuitenki perille ja tulin tänne hostelliin itkukurkussa ja selitin huonol englannillani mitä on tapahtunut. Sain täält SIM-kortin ja avaimen mil pääsee suihkuun yms. MUTTA, sain vast yhden aikaan iltapäivällä avaimen huoneeseen eli odotin 7 TUNTII tyhjän panttina täällä ja nuokkusin tos aulassa, koska olin niin väsynyt etten jaksanu mennä minnekään tai tehdä mitään.

Kun mä vihdoin ja viimein sain sen avaimen tänne huoneeseen, nukkusin 4 tuntii täällä ja heräsin kuulutukseen mis kerrottiin et alakerrassa on jonkinnäkönen infotilaisuus. Hetken mietin jaksanko mennä sinne, mut hilasin sit kuitenki perseeni sinne, ONNEKS! Tapasin siellä samanikäsen suomalaistytön kenen kans menin sen tilaisuuden jälkeen kattomaan Sydneyn Oopperataloa ja kahville/syömään sen jälkeen. Ku tultiin takas tänne hostellille käytiin viel yksillä tos meijän alabaarissa ja sovittiin et mennään huomen aamulla yhdes aamupalalle klo 10. Kun tulin takas ylös mun huoneeseen oliki ilmestyny 2 ruotsalaist tyttöä, 2 saksalaist tyttöä ja 1 saksalainen poika joitten kans vaihdoin viel pari sanaa ennen nukkumaan menoa.



Tänään aamulla heräsin jo ennen klo 7, kun mun huonekaveri lähti lenkille enkä saanu enää unta. Makoilin sängys varttii vail 9 asti kunnes mun toinen huonekaveri tuli ilmottamaan et oli just saanu tiedon et meil alkaa WTC -toimistolla orientaatiotilaisuus klo 9. Täs vaihees tajusin etten tuu kerkeemään tänne takas klo 10 aamupalalle niinku olin edellisenä päivänä sopinut. Mut mulla ei ollu nroo enkä tienny huoneenkaan numeroa niin mun ei auttanu muu ku olla menemättä vaikkakin mulle tuli siitä huono omatunto, olin sentään ite ehdottanu et mennään aamul yhdessä syömään... Niin ja hyvin kulkee informaati talon sisällä, ku ketään ei tiedä mistään mitään tohon tilaisuuteen liittyen. Eikä tietenkään löydetty sinne edes heti ja myöhästyttiin 15-30min. Mul muutenki oli paskanmaku suussa koko toimistosta ja kannoin kaunaa, koska ne ei tullu hakemaan mua lentokentältä niinku oltiin sovittu!
Mut pakko myöntää et se oli kylläkin hyvin suunniteltu tilaisuus ja mielenkiintonen ainaki niilt osin ku jotain ymmärsin. :D

Tän jälkeen menin mun saksalaisen huonekaverin kans syömään ja mun piti näyttää sille et mis on Oopperatalo, mut tietty eksyttiin ku mentiin eri reittii enkä osanukaan sinne ja oltiin jossain hevon perseessä minkä jälkee päätettiin mennä samaa reittii takasin ja mennä takas WTC -toimistolle ilmottautumaan Rip Curlin järjestämälle surffauskurssille mikä on ens maanantaista perjantaihin, 2 tunnin ajomatkan pääst Sydneystä jossain ihanal rannalla mis eletään se koko viikko, kuin siistii!!! En oo ikinä uskaltanu edes haaveilla mistään tämmösestä ja nyt mä oon tekemäs jotain niin siistii!!!

Tääl hostellin baarissa on just alkamas jotkut surffipartyt ja oon menos käymään siellä sen suomalaisen tytön kanssa! :)

Elämä tääl alkaa tuntumaan jo niin paljon helpommalta vaiks tää onkin vast toinen päivä täällä! Ei enää kiinnosta vaiks puhunki miten sattuu, kaikki on kuitenki ymmärtäny mun pointin ja eiks se oo tärkeintä?
Kamala ikävä mul kylläkin on, mut siihen oon osannu varautua ja olihan mul Rukallakin koko ajan ikävä mut silti jäin sinne loppuun asti!

Nyt tuli niin paljon lötinöitä jo ettei ketään jaksa enempää lukeekaan, joten HEIPPA lähen siiderille!

-K-