Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten!

Soitin lauantaina mun työpaikalle vielä, ku unohdin kysyy et saanko työvaatteet sieltä vai tarviinko omat ja ne sano sieltä et mä tarviin omat. Miten hienoa! Ei mul oo täällä mitään työvaatteita, kengistä ja veitsistä puhumattakaan. Enkä mitenkään onnistuis saamaan niit maanantai aamuks mistään. Jotenki aattelin automaattisesti et saisin ne sieltä, ku Suomes aina saa työvaatteet työpaikalta...

Ei niilt hyvää herunu ku pamautin ettei mul mitään työvaattei oo... Tunsin itteni täydelliseks idiootiks, ku mul ei oo niitä. Mut mist mä voisin tietää? Ja nyt ne varmaan antaa mul samantien potkut sieltä, ku mitä hittoo mä sinne sinisin palloileen ilman työvaattei, hohhoijaa...

Toi työvaateshow oliki sit piste iin päälle mun järjettömän suureks kasvaneelle koti-ikävälle ja murruin ihan täysin. Mua alko ahdistaa koko tääl oleminen ja se et mun englanti takkuilee VIELÄKIN ihan liian paljon ja tuntuu etten tuu ikinä oppimaan yhtään mitään. Vaiks faktahan on se, et jos en ite usko itteeni, MIKS KUKAAN MUUKAAN USKOIS? Halusin vaa kotiin täältä ja takas mun helpon elämän Suomesta! Ahdisti kaikki niin et tuntus et seinät kaatuu niskaan. Tuntu siltä, et on pakko saada olla hetki yksin ja aikaa omil ajatuksille. Lähdin lenkille ja mä vaan itkin ja itkin, eikä siit meinannu tulla loppuu millään. Juoksin ilman päämäärää niin kovaa ku jaloistani ikinä pääsin ja kostin ikäväni itelleni juoksemal veren maku suussa.

EilenKÄÄN ei ollu yhtää hyvä päivä. Kiitos työvaate ja -kenkä stressin... Aamul lähin heti metsästämään työkenkii taas vaihteeks, mut täl kertaa MÄ LÖYSIN NE!!! Ne on iha helkkarin rumat, viel rumempii ku Suomest saa ja ne makso 170 dollarii. Tääl ne osaa kyl kiskoo ihan kaikest! Mut pakko ne oli ostaa, ku en mä millään Converseil/avokkail saatika flipflopeil voi töihin mennä... Ihan sama, se on vaa rahaa. Pääasia et ne löytys ja sain yhen kiven vieritetty pois sydämeltäni.

Illal kaatu taas seinät niskaa ja piti lähtee lenkil selvittämää omaa päätään ja taas tuli niin paljon parempi mieli ku sai raitist ulkoilmaa.... Ja kotiin päästyäni mä innostuin pesemään pyykkei oikeen olan takaa. Tai oikeesti tein sen siks, koska mua on nyt peloteltu tääl olevist lutikoist niippal et kävin ostamas isoi minigrip pusseja ja sulloin kaikki puhtaat vaatteet niihin, ettei lutikat pääse munimaan mun vaatteisii. Tääl Ausseis kuulemma muhii lutikoi hostellien sängyis ku viimest päivää, hyi helkkari. Oli pakko ottaa kuvamateriaalii mun uuteen uskoon laitetust "vaatevarastost". Tää on kyl niin kätevää oikeesti, kaikki on niin järjestykses ku yhdes pussis on alusvaatteet, toises topit, kolmannes sortsit, neljännes jumppavaatteet, viidennes pitkähihaset jne. JA noi vie rinkas pal vähemmän tilaa, ku ne on ni ilmatiiviit, kätevää!

Vähänkö surullista, täs on lähes tulkoon mun koko omaisuus täällä!

Nyt on munki vaatteet lutikoilt suojassa!

Nukuin koko yön koiranunta, ku stressasin, stressasin ja STRESSASIN. Vahtisin kelloo koko ajan, et montaks tuntii mul on viel aikaa nukkuu...

Tänään aamulla olin ihan hermona ja valitin etten haluu mennä töihin, ku Anneli ja S & J olis ollu tyytyväisii työpaikasta. Mut mä vaa valitin. Valitin. Valitin. Sen mä ainaki osaan hyvin!

Matkal töihin mietin, et en mee sinne työpaikal asti enkä ilmota mitään niille. Mikä nössö! Mut miettikää, mä KÄVELIN töihin, mä en ikinä, koskaan, milloinkaan, kuuna päivänä tekis sitä Suomes. Ja matka kestiki viel 30min. Mun patalaiskuus on ainaki kadonnu tän reissun myötä ellei muuta muutost mus oo tapahtunu.

Kuitenki mä menin töihin asti ja ei ne työvaatteet ollukaa niil mikää ongelma. Oikeesti se sano mul puhelimes, et tuu tänne ja katotaan mitä asial tehdään. Mut emmä vaa luottanu itteeni sen verran et olisin pystyny uskomaan kuulleeni oikein. Mä ite teen aina kaikest ongelman! Pitäis vaa muistaa aina tää sanonta ku teen asioist päässäni suurempii ku ne oikeesti on "Jos alat ajattella, että tuossa on ongelma, pysäytä itsesi. Tuo ajatus on se ongelma." Mikä draamaqueen!

Mun eka työpäivä meni hyvin! Luoja miten onnelliseks tulin, ku sain OIKEEN veitsen käteeni ja sain tehdä OIKEET ruokaa! Muistin taas miks rakastan tätä ammattii, vaiks mä aina aika-ajoin manaan tän koko alan alimpaan helvettiin... Silti mä vaa oikeesti rakastan tätä liikaa lopettaakseni! En ollu tänää töis ku 4,5h mut sain jo nostaa annoksiaki ja sit lähinnä misasin ja kattelin ympärilleni ja mul kerrottiin asioi ja toimintatapoi. Sain maistaa kalmarii, se oli niiiiiiii hyvää! Kummakos ku se oli fritattuu sellasta, mut hyi hitto se näyttä raakana niiiii ällölt. Siel oli listal kans jotain ihme palluroi, mut mul ei vieläkää selvinny mitä ne oikeesti oli enkä kehdannu enää kysyy ku se oli jo kerran sen selittäny, mut meni se hiukan ohi. Ne näytti raakana ihan kookoshiutaleil kuorrutetuilt karkeilt. Mut ei ne kyl sellasii ollu... Ehkä mul viel jossain vaihees selvii mitä ne on. :D Sit se keittiöpäällikkö oli hämillään, ku en ollu koskaan nähny jotain sientä mitä ne käyttää tääl. Se oli ehkä 3mm paksu, joku 10cm pitkä valkonen madon näkönen pötkylä, en kyl pysty muistaa senkään nimee.

Mul alkaa työt kunnolla siis vast viikonloppuna tai ens viikolla, kun se keittiöpäällikkö on saanu uudet työvuorolistat tehtyy. Mut sovittiin, et mä oon siel nyt Jouluun asti, eli elämä Perthissä jatkuu! Aijoo, siel ravintolas on yks ehkä 22-25v poika myös töissä, ketä ei myöskää oo mestari englannis. Mut se on kyl viel surkeempi tapaus ku minä, se ei ollu ymmärtäny sen vertaa et sen piti mennä viime lauantai töihin ja se oli vaan kotona ollu tyytyväisenä ja tänää se vaan selitti ettei hän tienny et hänen piti edes tulla töihin. Voi toista. Mä olin kyl niin huumas siellä, ku sieltä sai syödä iha oikeeta RUOKAA ja vettä, mehuu, kahvii/teetä sai juoda iha ilmatteeks!!!

Me siivottii tänää!!! 

Miettisin töissä, et on tää mulle kyl aikamoista koulua koko reissu. Hyvällä tapaa! Hyvä et osaan kieltäkään kunnolla ja sit oon viel töissä työpaikassa missä puhutaan englantii. Tänään tuli ekaa kertaa sellanen olo et "Vähänkö oon ylpee itestäni!". Mä en oikeesti ikinä edes ite uskonu, et mul on munaa lähtee tänne. Niin kovasti ku halusin tänne lähtee, olin melko varma et tä jää pelkäks puheeks. Luojan kiitos olin niin tyhmä ja varasin lennot hetken mielijohteest!!! Mitäköhän mun pääs oikeen sillon liikkus ku varasin lentoi kielitaidottomana maailman toisel puolen? En mä oikeesti sillon edes ymmärtäny mitä tein. Mä vaan tein mikä sil hetkel tuntus hyvält idealta. Ja tääl sitä nyt ollaan! Elossa! Isil on aina tapana sanoo "Kyl se elämä viel iloks muuttuu." ku mä oon taas syystä tai toisesta heittäny hanskat tiskiin. Taas kerran voi todeta et mun isi on AINA oikees!!! Sitte vanhana voin kiikkustuolissa keinuessani kertoo mun lapsenlapsilleni miten hieno kokemus tää oli!

Kotiin kävellessäni mä taas pohdiskelin päässäni vähän lisää syntejä syviä ja tulin siihe tulokseen, että vaiks mä kuin väitän etten oo rutiini-ihminen, ni kyl mä oon! Okei, no en muun suhteen, mut TYÖPAIKAN suhteen mä kylläki oon. En mä vaan muuten osaa arvostaa vapaa-aikaa... Aina kotona työssäkäyvänä ajatteli, et kuin siistiä ois vaan hengailla päivät pitkät ja olla tekemät mitään, mut ei tä nyt kyl ihan mun juttu taida olla. Mä kaipaan sitä, et jonain aamuna vituttaa aivan mielettömästi mennä töihin ja toisena päivänä on ihan huippua ku pääsee töihin! Vapaa-päivät tuntuu ainaki miljoona kertaa paremmilta, koska niit ei oo koko ajan, vaan ne on  ANSAITTUJA! Must tuntuu, et alan nyt vast pikkuhiljaa ymmärtämään et mä ylipäänsä oon oikeesti täällä! Mä oon kai vähän niinku pieni tyttö eksyksissä elämässään, yksin suures maailmassa etsimässä itseään. :D Niin typerää, toisena päivänä tunnen olevani maailman onnellisin ihminen, ilosta, onnesta ja hymystä ei meinaa tulla loppuu millään ja toisena oon ku myrskyn silmä, itkee vollotan "surkeeta" elämääni. On se mun elämä vaan niin draagista täällä! Uskon kuitenki siihen, et tä kokemus kasvattaa mua ihmisenä!

-K-

Here I am without you. I feel so lost but what can I do?

Jestas miten turhauttavaa! Oon koko eilisen ja tän päivän yrittäny löytää itelleni työkenkii Perthistä, mut EI! Niit ei vaa löydy mistää, niit ei vaa yksinkertasesti myydä tääl! Mä en käsitä mist nä paikalliset niit ostaa, tuskin ne Sydneyynkää lentää työvaateostoksil... Mul ei oo enää ku huominen päivä aikaa taikoo sellaset jostain, ku maanantai alkaa jo työt. Sit saa koko ajan olla pelko persees niit etties, ku kaikki kaupat sulkeutuu tääl jo ennen viittä tai viidelt. Menin tänään kaupungin ulkopuolelleki niit kenkii ettimään, ku olin lähettäny sähköpostii yhteen työvaateliikkeeseen, et myykö ne naisten työkenkii  ja sielt tuli vastaus et myydään. Eihän niil ollu ku vaa jotain raksakenkii myynnis...

Eilen lähettiin viel tyttöjen kans viihteelle ja mentiin vihdoin ja viimein Library Nightclubille!!! Ollaan siit päiväst asti ku tänne saavuttiin haluttu mennä sinne, mut ei olla kehdattu koska meil oli vaan kaiken maailman kolttui mukaa ja kaikki ihmiset ketkä sinne jonottaa on ihan parhaat päällä. Nyt oltiin käyty ostamas mekot ja korkkarit yms ja vihdoin saatiin aikaseks mennä sinne ni ei se nyt iha mennykää niinku Strömsös. Ei ne ihmiset ollukaa iha nii fiineinä ku ulkopuoli antaa ymmärtää, yhel oli COLLARIT jalas ja osal jotain ihme rääsyi. Muutenki se paikka oli suoraan sanottuna aika totaali pettymys, ei siel ollu edes kunnon tanssilattiaa.

Piti paremman menon toivos vaihtaa baarii Deeniin, mut ei sielkää mikää mahti meno ollu... Aika tylsä ilta! Mä en tajuu mitä nä aussi raksamiehet oikeen tajuu, ku rappusis on tääl joko luonnottoman korkee askelväli tai sit niin pieni ettei siin oo mitää järkee. Nii ja sit tanssilattia on varsinki Deenis niin kuprunen ettei siin pysy korkkareil valehtelemat pystys! Eikä johtunu muuten alkoholist, ku en ollu ees kännis. Oisinki ollu ni ois ilta voinu ehkä pelastuuki... Ja sit varmaa kaikkien epäcoolein juttu mitä oo vähä aikaa nähny on tanssiii aurinkolasit pääs, näyttää nii pölölt!

Käytiin viel illan päätteeks kebabil ja oisko toi ollu nyt kolmas kerta Ausseis ku söin kababii, siis ne on niin pienii! Valehtelemat puolet pienempii ku Suomes ja maksaaki viel hiukan enemmän ku Suomes. Eikä ne ees maistu miltää, en tajuu miks aina erehdyn vaa uudestaa ja uudestaa syömää niit tääl, ku aina ne maistuu joko pahalt tai ei miltää. Vitsi mul on ikävä Suomest saatavaa kebabii... Ne on nii mehukkai ja maukkai ja HYVII, varsinki Ege1:st ostetut! Tääl se pohjalättyki on iha liian paksu, mauton ja kova.

Jos nää ihmiset tääl perustais Suomee kebabilan ni se menis kyl konkursii alta aika yksikön! Joko sen takia et ihmiset lakkais käymäst siel ku ne tajuis ensinnäki kuin pienii ja kalliit ne on ja toiseks ne on pahoi ja mauttomii. Tai toinen syy on se, et jos ne joutuis suurentamaa niitten kebabei ja laskemaan viel hintaaki ni tulis iha liia kalliit raaka-ainekulut. Miks mä ees kulutan pienii aivojani miettimäl tämmösii asioi? En tiä yhtää.

Tänää mä päätin, et vähennän alkoholin käyttöö tääl ja alan käymää 4 kertaa viikos lenkil ja alan laihduttaa, koska sit ku Josh tulee tänne takas ni en haluu et sitä onki vastas tääl vaa kauhee tunnistamattomaks paisunu tonnikeiju. Sit mä ainaki lentäisin ku leppäkeihäs sen elämäst pois, hahaha. Mä niiii ootan et se tulis jo takas!!!!

Aamupäiväl mul oli taas kauhee lamaantuminen, masensi vaa kauheesti kaikki ku oli niin ikävä kaikkee ja kaikkii Suomest ja mietin kuin helppoo elämä Suomes oli ja kuin helpol siel aina pääsi... Menin bussin kaa ettii niit hemmetin työkenkii Scarborough Beachin vierest ja kuuntelin iPodist Hurtsii ja tuntus et teen pian totaali romahduksen siel bussis. Piti niellä jotai miljoona kertaa, et sain pidetty itkun sisälläni.

Oon viimesen viikon tääl joka ilta ja aamu miettiny kuin ikävä mul on sitä, et illal viimesenä ku meen nukkumaan joku sanoo mul "Hyvää yötä!" ja aamul ensimmäisenä "Huomenta!". Yks ilta ku menin tääl hostellil nukkumaan ni yks suomalainen tyttö joka on tääl kans sano mul "Hyvää yötä!" ja mun sydän pysähtys hetkeks ku se tuntus niin kotosalt ja hyvält, et joku sano nii!!!

Tää on muutenki nii hämmentävää miten ristiriitaset tuntemukset voi olla. Mul on ikävä asioi ja ihmisii Suomest, mut mul ei oo ikävä itse Suomee. Mä haluisin vaa kaikki mun rakkaat tänne! <3 Mua ei sais täält millään viel takas Suomee, mut välil mielessäni mietin, et tuleeks tä koko vuos olemaan tätä jatkuvaa taisteluu ikävää vastaan???

-K-

Jipiii, mä sain töitä!

Tervetuloa aidatun alueen sisäpuolelle!

JIHUUUUUUUU!

Tänää on niiii hyvä päivä! MÄ SAIN TÖITÄ!!! Se on yks pieni tapasravintola/baari Länsi-Perthis, puolen tunnin kävelymatkan pääs täältä Northbridgestä missä nyt asutaan hostellis. Jeejjeejjee! Mä oon nii intsinä! Alotan siel maanantaina, sen nimi tais olla Amphoras Tapas Bar & Restaurant tai jotain vastaavaa ellen iha väärin muista. Nii ja siis mä meen sinne kokiks, mut sit välil jos on kiire ni pitää kans viedä lautasii pöytii ja ehkä auttaa salin puolel hiuka. Nyt eka mul on vaa 3-4 päivää viikos ja sit ku alkaa sesonki ni tunnit lisääntyy. Mä oon nii innoissani ku tääl saa niippal parempaa palkkaa ku Suomes. Ne lupas nyt aluks 25-30 dollarii tunnis, mikä pyörii 20 euron molemmin puolin ja sit ku oon todistanu taitoni ni kuulemma voidaan sovitella lisäpalkast. Ellei ne sit potki mua pihal sielt heti ekan työpäivän jälkee, hahahha. Sit voi ainaki sanoo et mul OLI työpaikka. Hahahha!

Tää on jotenki nii koomist. Aamul ku heräsin, mua ei yhtää kiinnosta mennä sinne haastatteluu ja halusin vaa jäädä kotii ja tehdä jotai iha muuta. Menin sinne suoraan sanottuna hällävälii tyylillä ja jestas, kerranki siit oli jotain hyötyy! En jaksanu yhtää stressata ja miettii mihinkää mahdollisii kysymyksii vastauksii, mun pää löi pikemminki täyttä tyhjää. Mut ehkä nii oliki vaa parempi ku ei mieti "vuoropuhei" valmiiks mielessään.

Nyt mun pitäis viikonlopun aikaa mennä ettii jostai itelleni työkengät ku en sellasii jaksanu Suomest tänne raahata. Sit unohdin kysyy et saaks mä sielt työvaattei, ku ei mul sellasiakaa mukaa oo. Pitää varmaa huomen soittaa sinne ja varmistaa asia.

Niin ne asiat aina vaan tuppaa järjestymään ku ei turhii murehdi!

Tänää illal ois tai oikeestaa just nyt alkais tuol yhes nettikahvilas illan etkot, ne tarjoo siel ilmasii drinkkei mitä ne tekee siel kahvilas ja sit klo 9-10 välil tos yhes The Deen baaris on ilmasen kaljanbileet, saa siis juoda sen tunnin sisäl kaljaa niippal ku napa vetää. Vähä siistii! Mut meit nyt laiskottaa niippal ettei jaksettu kumpaakaa lähtee. Nii tai jos mieli muuttuu ni keretäänhän me viel sinne Deenii mennä sitä kaljaa kiskoon.

Nyt kaikki Suomes miettii, et kuin hulluu: Tääl saa ilmast viinaa ja me ei mennä sinne! On se vähä hulluu kyl, mut tääl on tullu juhlittu niin paljo ettei enää jaksa ees innostuu kaikist juhlist. Viikonloppuna voi sit ehkä ottaa senki edest....

Huomaaks te muute ku mä kirjotan taas turunmurret!? Tä tuntuu nii hyvält! <3 Oli pakko alkaa kirjottaa taas tätä "omaa kieltä" ku Noora huomautti mua tänää asiast. Oon tääl vaa vähä yrittäny olla vähemmän turkulainen, koska Anneli ei ikinä ymmärrä mitä mä tarkotan!!!!!  Se sano et tarttee Kristiina-Suomi-Kristiina sanakirjan, koska mun puhet ei kuulemma voi ymmärtää ku sellasii sanoi ei muka oo olemassakaa ku mä käytän. Hullua! 

Kuitenki, mun oli tänää pakko vähä kuvata tätä meijän ihanaa hostelli-kotii, koska tää o iha hirvee läävä! Tai siis me ollaa taidettu tehdä siit semmonen. Äitilt ei hyvää heru ku se näkee tän siivottomuuden....:D Äiti voi olla taas ylpee tyttärestään!

Tittidiii! Yllätys!

Si iskee taas pelkoperseeseen ku noi kaikki pitäis sulloo yhtee rinkkaa, EIKÄ NE MAHU!!!

 

Pitää kyl nyt yrittää ettii asunto jostain täält Perthin keskustast nyt ku sai töitäki. Ne asunnot on vaa iha hirvee kalliit. Kolmiot maksaa yli 2000 dollarii kuus ja jonkun tosi ällön yksiön voi hyväl tuuril saada vajaal 1500 dollaril.

Nyt loppu kyl taas juttu kesken,

heippa hei!

-K-

Taas onnellinen!

Tänään mulla oli ensimmäinen työhaastattelu Ausseissa. Noh puihinhan se meni! Mutta niin tyhmältä kun se kuulostaakin, mä olen iloinen siitä! Musta tuntuu et molemmat meistä tuotti pettymyksen toisilleen. Mun hakemuksessa kyllä lukee, että mä olen kiinnostunut kaikenlaisesta työstä, mutta eilen kun sain puhelun sieltä, mä jotenkin oletin niiden hakevan kokkia. Tarjoilijaahan ne sitten kuitenkin haki. Vaikka mä olenkin koko ajan sanonut etten halua kokin hommia tehdä, se oli mulle jotenkin tosi suuri pettymys kun ne haki tarjoilijaa eikä kokkia.

Ne olis kyllä mut sinne huolinut, MUTTA ne olisi halunnut mun jäävän sinne pitemmäksi aikaa (6kk tai vastaavaa). Minä kun töräytin olevani täällä vaan max. 2kk, sanoi hän mulle että heidän listallaan olevien 65 oluen perinpohjaiseen oppimiseen menee noin 5 viikkoa ja jos mä olen siellä vaan 2kk töissä niin jää enää kuin muutama viikko sen jälkeistä työskentelyaikaa. Mikä taas tarkoitti sitä, että ne ei jää siinä periaatteessa mitään voitolle, koska mun lähdettyä täytyy etsiä taas uusi työntekijä jolle opettaa taas kaikki alusta. Siinä sitten yhteisvoimin tuumattiin, että parempi jos mä en sinne mene.

Mä en tiedä miksi, mutta ton haastattelun jälkeen sain jotenkin todella hyvän mielen. Mun olisi varmaan oikeesti kuulunut olla ihan surullinen ja itku kurkussa, mutta mun päivä jotenkin pelastui. Pitkästä aikaa oon ollu tosi hyvällä tuulella täällä enkä stressaa töistä. En mä tiedä miksi. Ehkä se johtuu osittain siitä, että isi sanoi mulle eilen Skypessä etten saa murehtia täällä, että mä oon tullut pitämään tänne hauskaa ja mun pitää ottaa kaikki ilo irti täällä olosta. Mun iskä on kyllä aina oikeessa ja sen oon oppinut, että se tulee myös aina olemaan oikeessa! Vaikka isi niin "vastusti" mun tänne lähtöä, tiesin että tulee olemaan musta vielä ylpeä!

Mitään muuta mä en sitten tänäänkään oo saanut aikaiseksi. Mä en ole lähettänyt tänään yhtäkään työhakemusta, kuin vapauttavalta ja loistavalta tää tekemättömyys onkaan tuntunut. Mutta toisaalta, mun on ehkä lähdettävä täältä parin viikon päästä pois jatkamaan matkaa johonkin muualle, todennäköisesti Brisbaneen Danskun luokse jos niitä töitä ei ala pikkuhiljaa ilmaantumaan. Pian oon tuolla kadulla kerjäämässä "kerjäläis" lappu kourassa rahaa ja nukkumapaikkaa. Siitä onkin vielä tässä vaiheessa hyvä heittää läppää, kun ei tosissaan tarvitse siellä kykkiä.

Tänään oon jotenkin ollut vaan niin onnellinen etten melkeen usko tätä itsekään. Kaikki on ollut taas hetken ihanaa! Muistin taas miten hyvältä stressaamattomuus tuntuu!

Juttelin tänään Vilin kanssa Skypessä ja uskomatonta miten lähellä sitä tunsin olevani! Hetken tuntui siltä kun olisin sen vieressä ja voisin halata sitä. <3 Mä olen niin onnellinen siitä, että Vili tulee tänne parin kuukauden päästä kattomaan mua. Mä varmaan itken onnesta kun menen sitä vastaan lentokentälle ja surusta kun menen sen sinne hyvästelemään... Niin ellei se sitten rakastu tähän maahan myös ja jää tänne! Mä olen niin kiitollinen mun ystävistä, ne on maailman parhaita ystäviä mitä maa päällään kantaa! <3 Kyllä ne oikeet ystävät siellä kotona mua odottaa!

Nyt loppus juttu kesken enkä jaksa enempää sit lötistä tällä erää.

-K-