Joulupäivä ja Boxing Day

Onneksi Joulu alkaa pikku hiljaa olla ohi, paitsi Australiassa. Tänään on Boxing Day ja virallinen lahjojen avauspäivä. Joulupäivänä australialaiset yleensä makaavat rannalla, viettävät aikaa ystävien kanssa ja valmistautuvat huomiseen Jouluun. Tämän päivän eli Boxing Dayn australialaiset perinteisesti viettävät perheidensä kanssa, aivan niin kuin me teemme Jouluaattona, 24. joulukuuta. Australialaiset  joutuvat odottamaan lahjojen antamista ja avaamista kaksi päivää enemmän kauemmin kuin suomalaiset. Millaisia hätähousuja me suomalaiset olemmekaan.

Eilen lähdettiin Annelin kanssa heti aamusta Fremantleen, jossa oli Annelin toinen kämppis Scotty, hänen ystävänsä Nathan ja heidän yhteinen ystävä, aivan ihana Lina. Ainiin ei saa unohtaa, että mukana oli myös Horse, Annelin toisen kämppiksen koira. Horsen nimi tulee sen valtavasta koosta. Se on melkein lehmän kokoinen. Valtava.

Mentiin Fremantlen rannalle ottamaan aurinkoa, uimaan ja nauttimaan toistemme seurasta. Mä niin tykästyin Linaan. Aivan ihana, columbialainen tyttö. Niin herttainen ja nätti! Sain uuden ihanan ystävän!

Rannan jälkeen mentiin Nathanin ja Linan luokse, käytiin suihkussa, nautittiin viiniä ja syötiin lounasta. Pojat teki kyllä hyvää ruokaa, eikä ihme, Scotty on myös kokki.

Illemmalla mentiin Nathanin veljen luokse istumaan iltaa. Sillä oli aivan ihana talo, mäkin tahdon sellaisen. Siellä oli ihan hirveästi ihania ihmisiä ja meillä oli hirveän hauskaa, kunnes...... Kaikki paitsi minä, Anneli ja Lina alkoivat käyttäytyä oudosti. Kysyin Linalta, mitä siellä tapahtuu ja miksi kaikki ravaavat vuoronperään yhdessä makuuhuoneessa. Lina sanoi, että ne vetävät siellä ekstaasia. En mä siitä pitänyt, mutta se oli vielä ihan ok, niin kauan kun mua ei sotkettu siihen touhuun. Pian Nathan kadotti Iphonensa ja totta kai kaikki alkoivat epäillä mun ja Annelin varastaneen sen, koska kaikki muut olivat tuttuja toisilleen ja me oltiin ainoat "uudet kasvot". Suutuin ja mua pelotti. Suutuin, koska tiesin olevani syytön enkä voinut mitenkään todistaa olevani sitä. Tiesin Nathanin kadottaneen sen vain, koska oli niin ekstaasissa vai miksi sitä ikinä kutsutaankaan ja ei tajunnut mistään mitään. Pelkäsin, koska kaikki käyttäytyivät niin oudosti ekstaasin vallassa ja pelkäsin niiden sekoavan totaalisesti ja tekevän meille jotain, koska luulivat meitä varkaiksi.

Parin tunnin etsintöjen jälkeen puhelin löytyi naapurin roskapöntöstä. Kaikki alkoivat syyttää Linaa ja Lina loukkaantui, koska ei ollut syyllinen eikä ketään uskonut sitä. Ketään, paitsi minä. Näin omin silmin, kun pojat itse veivät roskia roskiin ja Lina oli silloin mun kanssa. Eivät ne tietenkään sitä muistaneet, koska olivat ihan höyryissä... Päätin kuitenkin pitää suuni kiinni koko asiasta, itsekkäästi, suojellakseni itseäni.

Mun ja Annelin piti mennä Nathanin ja Linan luokse yöksi, mutta koko tämän välikohtauksen vuoksi mulla ei ollut kauheasti kiinnostusta nukkua siellä. Mä päätin ottaa taksin kotiin Fremantlesta Perthiin vaikka se maksoi 60 dollaria. Mua ei kiinnostanut paljonko se maksaa. Mä vaan halusin omaan kotiin, turvaan, pois sieltä. Mulla oli aivan ihana taksikuski. Se ei veloittanut multa Joulun vuoksi tulevaa lisäkorvausta, koska olin niin kiva hänelle. Se oli niin hauska tyyppi. Se oli Pakistanista kotoisin ja joutunut eroamaan tyttöystävästään, koska oli muuttanut töiden perässä Melbournesta Perthiin eikä tyttöystävä lähtenyt mukaan. Se pyysi mun puhelinnumeroa ja kysyi, voitaisiinko mennä joskus kahville. Mä annoin sen, se oli aivan mielettömän mukava ihminen enkä usko, että sillä on mitään taka-ajatuksia.

Mulla tuli myös eilen siellä kemuissa ihan yhtäkkiä kamala ikävä kotiin. Kaikki puhui niiden Jouluista ja mä tunsin lähinnä katkeruutta, että mulla ei Joulua ollutkaan. Niiden puheet kuullessani, tuntui kun multa olisi juuri vedetty matto jalkojen alta. Tuntui, että mä sillä hetkellä vasta sisäistin, että nyt oikeasti ON Joulu. Silloin iski se todellinen jouluikävä. Mulla oli ihania ihmisiä ympärillä, mutta ei se korvannut sitä tärkeintä aarretta mikä löytyy yli 13 000km päästä. Perhettä. Ystäviä. Kaikkia rakkaita läheisiä.

Tänään mä en ole tehnyt yhtään mitään. Mä en jaksanut mennä edes rannalle, koska Tony oli jossain auton kanssa ja bussilla olisi kestänyt liian kauan päästä paikan päälle. Tosiaan ulkona on koko päivän ollut varjossa +40 astetta ja auringossa sitäkin kuumempi. Mä olen vaan siivonnut kotona, taas vaihteeksi. Pessyt miljoona koneellista pyykkiä ja hikoillut monta litraa. Tätä kuumuutta ei selvästikään ole luotu paksunahkaisille suomalaisille. Mutta mä en valita, mä rakastan tätä ikuista kesää. 

Tein tänään ruoaksi MAAAILMAN PARASTA kanasalaattia, tai kanaa salaattipetillä se oikeastaan oli. Nyt odotan innolla, että pääsen tarjoamaan sitä jollekin. Siis se oli niin hyvää! Mä en ole koskaan saanut niin hyvää salaattia. Onnistuin vahingossa tekemään siihen maailman parhaan salaatinkastikkeen. Täytyy nyt vähän itseään kehua, kun ei ole ketään muutakaan kehumassa. Hhahah! Mutta niinhän me kokit aina tehdään! Yleensä mä aina yritän liikaa. Yritän keksiä kaiken maailman kommervenkit (en tiedä onko toi sama muualla kun meidän perheessä) ja laitan aina liikaa kaikkea ja pilaan lopputuloksen. Täällä mä olen oppinut, että oikeastaan yksinkertaisuus on se kaikkein paras asia. Vihdoinkin mä olen keksinyt uudet salaisen reseptin, mitä en aio tällä kertaa kertoa kenellekään, koska mun viimekertainen oma keksimä kanasalaattiohje on vuotanut liian moniin käsiin. Eipä sillä niin väliä, olin muutenkin jo ihan kyllästynyt siihen. Tämä mun uusi on niin raikas ja sopii täydellisesti tämmöiselle ylikuumalle päivälle, kun ei mikään raskas uppoa. Sitten kun Josh tulee tänne niin mä haluan tehdä sitä sille.

Tää ei oikeesti edes näytä mitenkään ihmeelliseltä, mut se maku! <3 <3 <3

Ainiin, olen tehnyt myös tänään oikein urotyön. Normaalisti Hayden on aina tappanut kaikki inhottavat ötökät mun puolesta, mutta nyt kun se ei enää ole täällä homma on siirtynyt Tonylle. Tänään kuitenkin olen ollut melkein koko päivän yksin ja havainnut kaksi hämähäkkiä, jotka mun oli hoideltava itse. En mä niihin vipeltäjiin uskaltanut elävänä koskea, mutta taas niin näppäränä flikkana keksin suihkuttaa vuokaspraytä niiden päälle ja sain ne hengiltä. Mua pelotti korjata ne paperilla, koska kaikki sanoo, että jokainen hämähäkki täällä on myrkyllinen. Kuulemma koskaan ei saa talloa hämähäkkiä kengällä, koska jollain hämähäkeillä on persuksissa joku piikki, minkä myrkky on tappavaa ja se voi tulla kengän lävitse. Pelottavaa.

Haydenistä puheen ollen. Mä kaipaan sitä ihan vietävästi. Mulla on niin ikävä sitä! Tämä ei tunnu enää yhtään kodilta, koska Hayden ei ole enää täällä. Oli aina kiva tulla kotiin kun tiesi, että täällä on joku. Hayden teki päivätyötä ja me oltiin kaikki illat yhdessä kotona ja naurettiin tv:tä katsellessa ja juteltiin. Tony taas on aamusta iltaan töissä. Ennen kuin mä herään, se on lähtenyt ja kun mä menen nukkumaan, se on edelleen töissä. Aina kun mä tulen kotiin, täällä on pilkkopimeää eikä ketään ole kotona. Tylsää. Muutenkin mun ja Tonyn välit on olleet jokseenkin kireät Haydenin muuton jälkeen, koska suutuin kun mulle ei kerrottu mitään. Mä vaan koko ajan toivon, että Hayden tulisi tuosta meidän ulko-ovesta sisään ja muuttaisin tänne takaisin. Mulla on niin ikävä sen ihanaa naurua ja sitä, kun sain juosta sen perässä komentamassa, että pitää laittaa astiat tiskikoneeseen ja korjata omat kaljapullot mennessään. 

Tässä on yksi asia, mistä oon saanut sanoa pojille.
Kun on niin kova jano ettei edes korkkia kerkee roskikseen viemään.
Toi ei edes näytä yhtä pahalta mitä se todellisuudessa on, niitä on lähemmäs 200.

Mun piti tänään mennä Tonyn pomon Steven ja sen toisen pomon tyttöystävän synttäreille. Mä olen niin loppu tästä ainaisesta kännissä olosta, mä en vaan yksinkertaisesti jaksanut mennä sinne. Se joka nyt miettii, että siellä voisi olla myös selvinpäin, on väärässä. Vaikka sä menisit sinne aikeissa olla selvinpäin, ne juottaa sut vaikka väkisin känniin. Siksi päätinkin jättää ne kekkerit kokonaan väliin ja valita tuon kotisohvan ja telkkarin ilmaisten kännien sijaan.

-K-