Heipsan!
Laiskuus on saanu mus vallan enkä ikinä muka ehdi
kirjottelemaan tänne. Todellisuudes en vaan saan tätä(kään) koskaan aikaseks,
koska iltasin ku tuun töistä 11-12pm niin ajatus siitä, et nökötän täs koneella
2h kirjottamassa blogia ei kauheesti houkuta. Mut nyt mulla on vapaapäivä ja
ulkona myrskyilee ja pian alkaa satamaan vettä ja ukkostaa, niin saan luvan kanssa
röhnöttää koko päivän sisällä. Siispä voin uhrata sen pari tuntia
tietokoneella. Niiiiin ja nyt oon viimein saanu otettu niit kuvia, mitä oon
lupaillu jo kuukauden verran. Jotain edistystä!
Mul on menny täällä oikeen kivasti. Yks päivä mua alko
vaan ärsyttämään, koska mua ei ikinä ärsytä täällä mikään enkä oo koskaan
vihanen. Mun teki vaan mieli raivota mun kämppiksille ihan vaan sen takia,
koska en oo 3kk saanu raivota kenellekään! En oo varmaan tai siis en oo, ikinä
ollu näin tyyneenä näin pitkää aikaa. Oikeestaan välillä musta tuntuu etten mä
oo ihan oma itteni täällä. Normaalisti tai siis Suomessa mä olin aina suuna
päänä, aina äänessä ja mulla oli aina joku jekku sukanvarressa, mut täällä oon
lähinnä se joka on hiljaa ja kuuntelee... Joskus se tekee mut niin surulliseks!
Se etten mä pysty olemaan täällä 100% oma itteni. Haluisin, että noi kaikki
ihmiset näkee ja oppii tuntemaan mut sinä ihmisenä joka mä oikeesti oon eikä tylsänä/hiljasena,
mikä mä oon täällä. Ehkä mä vielä löydän sen oikeen itteni jossain vaiheessa.
Tuntuu vaan, et mun englanti on alkanu taas takkuilemaan! Tosin luulen et se
johtuu siitä, koska oon koko ajan väsyny enkä jaksa keskittyä mihinkään.
Oon saanu vähän paremman otteen mun kämppiksiin ja meist
alkaa pikkuhiljaa muodotumaan ihan oikee perhe! Pojat on niin ihania mulle, et
välil unohdan etten oikeestaan vielä edes tunne niitä. Ihanaa makaa niitten
kans sohvalla ja kattoo tv:tä ja jutella niitä näitä. Oikeestaan mulla tuli
eilen ekaa kertaa sellanen olo täällä, et vitsi mä oon kotona!
Lauantaina meillä oli suomalaisten kanssa Itsenäisyyspäivä
BBQ, City Beachillä! Meillä on siis Facebookissa sellanen ryhmä kun "Suomalaiset
Perthissä" ja siellä jokainen saa järjestää oma-aloitteisesti
kaikennäköstä tapahtumaa ja ilmoitella ja kysellä kaikesta maan ja taivaan
välillä. Tällä kertaa joku oli pistäny tän Itsenäisyyspäivä -tapaamisen
aluilleen. Vähän kivvaa! Pari päivää oltiin kyllä myöhässä, mut eiks ajatus oo
tärkein!? Tosiaan oltiin sovittu, että jokainen tuo jotain syötävää mukanaan,
nyyttärimeiningillä siis! Mä oon vieläkin ihan täpinöissäni siitä, et menin
paikanpäälle! Meit oli siellä about 20. Sain monta uutta ystävää ja mikä
parasta, oli ihanaa puhua suomea!!! Se oli niin kivaa, kun osalla oli kitarat
mukana ja sitte laulettiin kaikkii Suomi-biisejä ja suomalaisia kappaleita
muutenkin ja sitte meillä liehus Suomenlippu siellä. Ihanaa! Tuli niin kotoisa,
iloinen ja onnellinen olo! <3 Luulen, et oon nyt löytäny mun toisen pikku Western
Australia -perheen! <3 Ihania ihmisiä!!!
Tosiaan siinä tutustuttiin ja kerrottiin hiukan ketä ollaan
ja mistä ollaan ja kaikkea yleistä mitä jokainen haluskaan itestään kertoa. Syötiin
ja juotiin vähän sidukkaa/olutta/shampanjaa ja mitä jokainen ikinä olikaan
mukanaan tuonu. Koko päivä vierähtikin siinä rannalla hyvässä seurassa. Mä näin
ekan auringonlaskun Ausseissa!!!! Se oli niiiiiiiiiiiiiiin mahtava ja niin kaunis!
Eka odotetaan koko päivä, että se aurinko laskee ja kun se viimein laski, siin
meni alle 5 minuuttia, kun se oli jo hävinnyt! Se ranta näytti niin ihanalta,
se oli niin ihanan värinen!
Siinä vaiheessa meille tulikin jo kylmä, kun ei aurinko ollu
enää lämmittämässä ja tuulikin ihan mukavasti jo. Mentiin rantapubiin jatkamaan
ehtoota. Mä tuun niin onnelliseks, ku ajattelen sitä iltaa....mulla oli niin
kivaa! Meillä oli ihan valtava pöytä ja tilattiin hiukan suolapalaa ja
juominkia tietty!
 | |
| Joulukuusi! <3 |
Se paikka tais mennä kiinni tai en muista miks lähdettiin
(taisin olla pikku huppelissa!), mut lähettiin kuitenki taksilla keskustaan. Mä
ja Risto oltiin menossa Cantoniin, Tonyn työpaikalle, mut mä en päässy sisään,
koska mulla oli bikinit ja thongsit jalassa. Vinkkasin vähän, että oon Tonyn
housemate ja se kävi ylhäältä kysymässä, et valehtelenko mä. Kun se tuli takas
se kysy oonko mä Tonyn housemate vai husband. xD Nyt niillä on työpaikalla joku
yleinen läppä, että Tony on mun husband. Kuitenki se ilta sitten lähtiki ihan
käsistä koko, koska saan aina kaikki ilmaset juotavat sieltä ja eihän siitä
mittään hyvää voi seurata! Tonyki pääsi töistä joskus puolen yön jälkeen ja
lähettiin mun toisen kämppiksen Haydenin työpaikalle mis oli vielä baari auki,
1907 on sen nimi ja taas saatiin kaikki ilmaseks! Seki paikka meni kiinni ja
mentiin viel Northbridgeen semmoseen paikkaan ku Pica, joku Tonyn kaveri
työskentelee siellä ja sielläkin oli kaikki ilmasta! Vähänkö kivaa?! Mun ei
tartte ikinä maksaa mistään mittään! Paitsi mä kyl maksan aina taksin kottiin,
koska mä en tiedä miten voisin sanoo Tonyl kiitos siitä, että mä saan aina
kaiken ilmaseks.
Täällä kotona meillä alko siinä yönpikkutunteina, joskus 4
jälkeen yöllä perhepalaveri! Haydenki oli viel hereillä ja mä pikku
humalatilassa sain vihdoin suuni auki ja sanoin, että mua ällöttää tää talo, ku
tää on ku mikäkin paskaläjä! Ehdotin, et siivotaan koko huusholli yhessä
seuraavanan päivänä, koska meillä kaikilla oli samaan aikaan vapaapäivä. Hayden
oli heti ihan mukana ja sano, et siivotaan vessat ja kaikki. Ja mä sanoin, et
lattiatki pitää sit mopata ja siivota KAIKKI! Olin ikionnellinen, en ois ikinä
uskonu et se on noin helppoo! Sovittiin, et seuraavana aamuna klo 1pm alkaa
meijän siivousurakka.
Aamulla heräsin aivan JÄRKYTTÄVÄS krapulas ja toivon vaan,
et pojat ei muista koko siivouspuheita. Mutta, ku kello löi yks ni pojat oli jo
täydes touhus, ku meikäläinen makoili sohval kuolemankielis. Ei siin auttanu
muu ku alkaa itekki siivoomaan... MUTTA pojat katto mua ja sano ettei mun tarvi
siivota, koska näytän kuulemma ihan kamalalta ja se talon paskasuus johtus
niistä eikä musta, ku oon asunu tääl niin vähän aikaa. Siis mun ei ihan
oikeesti tarvinnu siitota! Mä en vielkään usko sitä todeks!!! Ainut mitä tein
oli pintojen pyyhkiminen ja takapihan siivoominen. Ne teki kaiken muun, siivos
vessat, pesi uunin/lieden/jääkaapin, imurois, pesi lattiat ja etupihan. Uskomatonta!
Kaiken huippu oli se, että ku kaikki oli kunnossa niin ne kiitteli mua koko
ajan, et "kiitos, kiitos!". Kysyin miks kiittelette mua, ku en
oikeestaan edes tehny mitään niin ne sano, et jos mä en olis ikinä pistäny
vipinää niitten kinttuihin niin ne asuis vieläkin siin paskaläjäs ja myönsi itekki
miten paljon kivampi täst talost tuli nyt. Tä näyttää kyl oikeesti ihan eri
talolta! Mut en vieläkään usko todeks sitä, miten paljon mulla on
vaikutusvaltaa täällä! Kivaa!
Maanantai aamuna ku heräsin klo 3 ILTAPÄIVÄLLÄ!!! Mulla oli
vieläkin aivan karsee krapula lauantaista, siis oikeesti! Asiaa ei yhtään
helpottanu se, et ulkona oli 35 astet lämmintä ja olin menossa töihin krapulas
hikoilemaan. Onneks ei ollu kiire, koska olisin muuten ehkä kuollu sinne
oikeesti...
 |
| Jouluenkeli <3 |
Haluun kertoo teil yhden jutun mistä mä oon ihan
täpinöissäni. Mä luulen, että mä jään tänne asumaan!!! Mä en haluu enää kotii
Suomesta. Mä jo unelmoin siitä, että mä saan tuoda mun suuren (olemattoman)
omaisuuteni Suomesta tänne! Oikeestaan en usko, et mitään huonekaluja on edes
järkevää lähtee tänne tuomaan, koska niitten kustannukset tulis olemaan varmaan
samaa luokkaa kun uudet eikä mulla kyllä miten huonekaluja oikeestaan edes ole!
Hhahah! Mä vaan haluun kaikki mun ihanat omat Arabia -astiat, Iittalan -lasit
ja Marimekon -tavarat tänne ja asettaa ne paikoilleen. En kylläkää just tähän
kotiin, mut johonki toiseen, hienompaan. Mä en vaan tiedä miten se käytännös
toimii. Mulla on kuitenki vaan WH -Visa + se toisen vuoden WH -Visa, jonka aion
suorittaa. Sen jälkeen mun pitäis joko olla täällä Turisti -Visalla tai saada
jonkun työpaikan kautta työviisumi.
Mulla tosiaan loppuu työt ens viikolla, minkä jälkeen oon
työtön! Mun piti lähtee Danskun luo Brisbaneen, mutta just nyt must tuntuu
siltä, että mä haluisin vaan jäädä tänne. Mua ei kiinnosta yhtään se
hostellihelvetti. Mun on hyvä olla täällä! Olis niin typerää lähtee heti, kun
kaikki paikat ja ihmiset on tullu tutuiksi ja koti alkanu tuntumaan kodilta!
Paitsi jos en töitä mistään saa, niin sit mun on kyllä pakko lähteä. Luulen, et
Tony ja Hayden pystyy aika pitkälti mua kyl auttamaan. Ne on kuitenki molemmat
kokkeja ja niil on paljon suhteita eri paikkoihin. Pakko myöntää, et
taka-ajatuksena mul on se, et mä haluan antaa Joshille viel YHDEN
mahdollisuuden nähdä mut. Jos lähden nyt pois niin en välttämät enää ikinä nää
sitä ja mitä jos se oliski ollu mun unelmien mies!?
Aloin täs tänään oikeen miettimään miten paljon mun elämä on
muuttunu viimesten 2 vuoden aikana. Jos kaikki olis menny niinku niitten olis
pitäny mennä tai niinku mä olin suunnitellu niitten menevän, mä en todellakaan
olis nyt täällä. Mä en olis ikinä edes päätyny Rukalle, tai mulla ei olis niitä
ystäviä jotka mulla on nyt. Joskus harmittaa ja tuntuu pahalta ajatella miten
asiat vois olla nyt, mut kaikest huolimatta oon tyytyväinen mun nykyiseen
elämäntilanteeseen ja siihen, et oon just nyt täällä. Elämää ei voi suunnitella
etukäteen ja sen suunnitteleminen on turhaa, ikinä ei tiedä mitä tulee
tapahtumaan...
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti