Turistina

Viikonloppu tuli ja meni eikä tehty yhtään mitään. Mun flunssa alkaa pikku hiljaa hellittää ja jaksan jo tehdä muutakin ku maata sängyn pohjalla hylkeenä. Sunnuntai  illalla mentiin Eurekan Skydeckiin, rakennukseen jossa oli 88 kerrosta ja sieltä oli ihan mielettömät näkymät. Jotain niin kaunista! Siellä yläilmoissa tuli jotetenkin tosi haikea mieli... Ekaa kertaa tuli sellanen olo, et nyt mä oon ihan oikeesti lähdössä täältä pois. Tuunko mä tänne enää koskaan takaisin? Mä oon vieläkin häkeltynyt siitä, miten joku ihmisen rakentama voi näyttää niin uskomattoman kauniilta, kaikki ne valot ja se suuruus! Mulla on nyt jo mieletön ikävä Australiaa vaikka en oo vielä ees lähtenyt...

Maanantai-aamun suunnitelmat meni aikataulullisesti mönkään, koska meijän koko rakennuksesta oli vesi poikki ja mä en suostunut rasvafledana lähtemään mihinkään. Jossain vaiheessa päästiin liikkeelle ja kierreltiin Melbourne Central -kauppakeskus ja K-mart, joista tarttui mukaan myös ensimmäiset tuliaiset. Kerrankin oon mun mittakaavassa edes hiukan ajoissa liikenteessä näiden asioiden kanssa. Uskomatonta miten hyvältä tuntuu ostaa jotain jollekin toiselle. Tulee niin hyvä mieli!

Eilisaamu meni siivotessa, koska meillä oli kotona asuntonäyttö ja tää kämppä oli taas kuin pommin jäljiltä. Puolilta päivin lähdettiin Maribyrnongiin, Highpoint -kauppakeskukseen, mikä oli muuten isoin koskaan näkemäni kauppakeskus. Sen koossa ei suoraan sanottuna ollu enää mitään järkeä. Kauppoja pullollaan olevia käytäviä meni sekä poikittain että pitkittäin kolme ja kerroksia oli kaksi. Enpähän oo koskaan kauppakeskuksessa ollut niin eksyksissä kuin siellä. Kaikesta huolimatta se oli kyllä ihan törkeen magee ja paras kauppakeskus missä oon koskaan ollut.

Tämä aamu lähti käyntiin lääkärireissulla, joka jäi mun viimeiseksi Australiassa. Mun palohaava on mennyt melkein kokonaan umpeen eli ainakin mun mielestä aletaan olla jo voiton puolella. Kuulemma tulevaisuudessa tuun tarvitsemaan vaalennushoitoja, koska se tulee jäämään lilaksi tosi pitkäksi aikaa.... Mä ihan herkistyin siellä, koska oon aina tuntenut olevani tervetullut sinne, oon ollut niin tyytyväinen niiden palveluun kaikin puolin ja oon saanut niin hyvää hoitoa! Mun lääkäristä ja ajanvaraus-naisista on tullut mulle jo lähes "kavereita" ja ne tietää musta ihan hirveästi asioita mitä lääkäreiden kanssa en ikinä Suomessa jakaisi. Ne toivotti mulle hyvää kotimatkaa ja kaikkea hyvää. Se tuntui niin haikealta! Taas takaraivossa alkoi jylläämään se totuus, että nyt mä oikeasti lähden. Se tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta ja epätodelliselta! Mä olen koko ajan luullut tulevani kotiin vasta syyskuussa ja yhtäkkiä mä olenkin jo 2 viikon päästä kotona.

Aamupäivällä lähdettiin kohti Melbourne Zoota. Mulla oli todella suuret odotukset, koska Sydneyn eläintarha oli ihan mielettön ja väitän, että vaikka kävisin siellä joka päivä, löytäisin sieltä silti aina jotain uutta ihmeteltävää. Rehellisesti sanottuna mä petyin Melbournen versiosta todella pahasti. Se ei ollut edes mainitsemisen arvoinen Sydneyn Zoohon verrattuna. Se oli todella pieni, sokkeloinen ja eläinten valokuvaaminen todella vaikeaa rautaisten verkkojen läpi.

Alkuillasta suunnattiin vielä Spencer Streetin DFO:hun, joka on siis outlet -myymälä, joka on täynnä edellisen kauden tuotteina. Taas siellä oli ihan miljoona uutta liikettä laitettu pystyyn. Miksei Suomessa oo tämmösiä outlet -myymälöitä???? Tai sitten mä oon vaan liian maalaisjuntti enkä tiedä niiden olemassa olosta.

Ainiin; Mulla on nyt niin kiire ja hätä Suomeen, koska tiedän, että lähtö on jo niin lähellä ettei malttaisi millään enää odottaa. Niin ikävä kotiin! Niimpä päätinkin palata Suomeen jo  21. toukokuuta. Ehkä joskus myöhemmin mietin, oliko taas pakko hätiköidä, mutta niin kauan, kun mun päätökset tekee mut onnelliseksi juuri nyt, tiedän tekeväni oikein.

-K-