Mennyttä ja tulevaa

Viime viikolla mentiin syömään sellaseen ravintolaan ku The Long Room. Se paikka oli ihan mielettömän hieno, mut meininki oli silti rento. Siellä oli tapas-ilta; "syö niin paljon kuin jaksat" ja hintaakin oli vaan 28 dollaria. Ruokalista oli ihan mielettömän pitkä ja tilattiinkin koko ruokalista läpi. Ennen ruokailua intoilin hakevani sinne töihin, mutta maistaessani ruokaa, mä petyin! Kyl sitä söi, mut ei se ollu mitään erikoista. Ilta oli kuitenkin hauska ja oli kiva päästä pois täältä neljän seinän sisältä. Sinne on kyllä ihan pakko päästä drinksuille joku kerta fiilistelemään!

Mitään muuta tääl ei ookaan sit tapahtunu. Töissä vaikuttaa siltä, et mut alennettiin ja mun tunnitkin vähennettiin ihan minimiin (vaan 12h tällä viikolla) ja kaikki vaan tän palohaava-episodin takia. Mä oon yrittäny olla kiva ja hyvä, mut en jaksa loputtomiin yrittää ku ei sieltä saa mitään takas; muuta ku haukkuja vaan. Muutenkin menny maku koko työpaikkaan; oon kyllästyny siihen, et kuvitellaan, et voidaan kohdella alaisiaan miten tahansa. Nojoo, ehkä vietnamilaisiin ja intialaisiin se tepsii, mut muhun se ei iske eikä mun tarvii antaa kenenkään kohdella mua niin.. Yhtenä päivänä mun käskettiin tehdä salamilautanen, mut en mä sitä osannu tehdä, koska ketään ei koskaan oo aikasemmin tilannu sellasta ja apua kysyessäni, siitähän se riemu ratkes. Sain taas kuulla miten tyhmä oon ja miten en osaa tehdä yhtään mitään ja mitä helvettiä mä siellä oikeen teen. Sinäpä sen sanoit, hyvä kysymys! Voin myydä taitoni ja aikani, mut itteäni en lähde myymään ja tuolla mä oon kovaa vauhtii kadottamas itseluottamukseni ja sen ketä mä oikeesti oon.




Mulla on töitä seuraavaks vast tän viikon torstaina ja jos töissä kuvitellaan, et mä tyydyn kohtalooni ja jään tuleen makamaan näitten säälittävien tuntien kanssa, joilla ei maksa ees viikon vuokraa; ne on niin väärässä. Aion ettiä uuden työpaikan, jossa mua arvostetaan työntekijänä eikä lyödä joka päivä maahan.



Keskiviikkona Crown Casinolla on ihan mielettömät pirskeet ja mä niin onneissani ootan niitä. Siellä on 3 isoa baaria vierekkäin, jotka yhdistetään keskiviikoksi. Siitä tulee niin huikeeta!!! Ei haittaa yhtään vaiks on torstaina töitä eikä kiinnosta vaiks olis kuin kauhee krapula. Niin kaiku vastaa ku sille huudetaan ja sitä saa mitä tilaa!



Lauantaina mun serkku R on tulossa tänne ja mä en yhtään malta odottaa sitä. Ne viikot tulee olemaan yhtä juhlaa ja kaikkee kivaa on tiedossa. Ihanaa saada tänne joku tuttu ja päästä tekemään kaikkee kivaa! Lauantaina mun pitää mennä kello 6.30 aamulla lentokentälle sitä vastaan. Hyi olkoon!



Mitä tähän päivään tulee, jäi tää päivä mulle itellenikin hiukan pimentoon. Tulin aamulla tosiaan lääkäristä ja sain Tramal nimistä lääkettä ja otin niitä 2 niinku määrättiin ja huhhei meni kyl tää muija niin sekasin niistä. Ei menny ku 5 min lääkken oton jälkeen, ku totesin ettei mistään tuu mittään, ku ei nähny telkkariakaa enää ja tietokoneen näyttöäki oli ihan turha tihrustaa. "Nukuin" melkeen 8 tuntia tai oikeestaan mä makasin sängyssä, mun aivot oli koko ajan alitajuntaisesti hereillä ja tiesin kaiken mitä ympärillä tapahtuu, mut en jostain syystä pystyny avaamaan silmiä, liikkumaan tai puhumaan. Ekat 2 tuntia mulla oli maailman paras fiilis, kauhee euforia, mut siihen se sit jäikin ja muuttu suoraan sanottuna helvetiks... Makasin vaan sängyssä vihanneksena enkä kyenny tekemään mitään. Heräsin 7 aikaan illalla edelleen ihan tokkuraisena ja olisin vaan halunnu oksentaa, mut en osaa tahallaan.



Ei mulla sit muuta täl kertaa,


-K-