Helloooo,
taas vierähti viikko ja enemmänkin ja tuntuu, et olis vast
pari päivää menny ku viimeks tänne kirjottelin.
Joka tapaukses, elämä tääl rullaa raiteillaan ja säät on
suosinu!!! Viime viikonloppu pyöri 30 asteen molemmin puolin, vähänkö
ihanaa! Perjantai ja lauantai mä olin rannalla koko päivät ja voin kertoo, NAUTIN! Nyt ei ookkaa sit enää ihan niin
nautinnollinen olo, ku poltin itteni niin pahasti et, olo on ku
räjähtämispisteeseen grillatul makkaral, piukottaa ihan pirusti ja kuumottaa ja
sattuu. Taisin saada lauantai auringonpistoksen ja mul tais tulla
nestehukkakin; koko loppu illan kotona vaa makasin sängyssä ja kuola valu
suusta ku janotti niin paljon enkä jaksanu enää juoda ku olin ihan täynnä jo
vettä ja aina ku nousin sängystä ni meinasin pökertyy samantien ku silmis
sumeni vaan koko ajan ja päätä särki ennemmän ku vuosituhannen pahimmas darras!
Tyhmä ihminen!
Pakko myöntää, et ihan pikkiriikkisen tuli ikävä Suomeen ku
näin Facebookista kaikkien laittamat kuvat talvisesta Suomesta ja Turusta. No
mut, se ikävä kyl lähti yhtä nopeesti ku tuliki ku pääsin rannal ja näin sen
epätodellisen kauniilt näyttävän rannan! Love OZ! <3
Maailman kirjat on menny ihan sekasin. Ei olla oltu viihteellä yli viikkoon! Viimeks
viime viikon tiistaina käytiin piipahtamas baaris, ku J&S (suomalaiset
tytöt jotka oli pari vk samas hostellis meijän kans) lähti viime keskiviikko aamuna
Melbournen kautta itärannikolle, ni piti vähän käydä viel juhlistamas ja jooo'o
ei ollu ihan turha reissu!
Sunnuntai suunniteltiin ulos lähtöö, mut sit muistettiin et
on iki-ihana sunnuntai ja kaikki paikat menee kiinni klo 12. Mietittiin
puistokännejä (Tiiiän, Pliiis!), mut sit Anneli totes et ulkona on liian kylmä,
kun siel klo 7 illalla oli enää vaan 27 astet lämmintä. :D Joten jäätiin
hostellil pitää hauskaa meijän tietokoneitten kaa, säälittävää...
Mitään muuta "järkevää" ei sit ilmeisesti
tultukaan tehty koko kuluneena reiluna viikkona, ei ainakaa ihan heti mieleen
blompsahda. Mut pakko kertoo, et noi pari päivää ku olin rannalla ja mul oli
pitkäst aikaa aikaa pelkästään itelleni ja omil ajatuksilleni, pysähdyin oikeen
miettimään et miten paljon mä tääl mietinkään! Mä luulin, et Suomes mietin
paljon, mut en kyllä! Tääl mä en muuta tekään, ku mietin, mietin ja mietin!
Suomes oli aina niin paljon kaikkee muuta, ettei siel oikeesti ollu aikaa
pelkästään ajattelemiseen, se tapahtus kaiken muun ohella. Täällä välil menee
sänkyyn makaamaan ihan vaan, et voi vähän ajatella ja mietiskellä asioi.
Mä oon miettiny pääni puhki Josh asiaa ja pohdiskellu et
odotaks mä sitä turhaan vai näänkö sen oikeesti viel joskus? Noihin miehiin kun
ei voi ikinä luottaa! Mut sitte juttelin sen kans yks päivä, tulin melkeen 100%
varmaks siitä, et kyllä me viel nähään! Vaiks oikeesti se kaikki tuntuu liian
hyvält ollakseen totta! Ja jos ei jostain syyst kuitenkaan nähdä niin voin elää
siin toivos, et niin kuulus käydä ja oon silti onnellinen, et oon kuitenki
tavannu sen ja voin muistaa sen sellasena ihanana ku se oli. Onneks Vili ei oo
tääl, koska sit ku oltais lyöty viisaat päämme yhtee tän asian suhteen ni sit
vast oiski soppa keitettynä. Sorry hun! x Kyl mä oikeesti haluisin sut mun
luokse! <3
Asiast kukkaruukkuun; Mun työvaatemetsästys jatkuu edelleen,
en oo siis vieläkään löytänyt niitä. Talsin kuitenki töihin tiistaina ja
tapasin mun loput työkaverit, mielettömän mukavii tyyppejä eikä ketään kato mua
pahasti vaikka puhunki englantii varmasti erittäin rumasti ja väärinki vielä.
Oon varmasti löytäny parhaimman työpaikan missä tuun koko
Aussi vuotena (tai kahtena) olemaan. Kaikki ihmiset siellä on niin mukavia ja
kivoja mulle. Ensin olin vähän harmeissani siitä, et se on tapas ravintola ja
mua ei kauheesti sellaset kiinnosta. Nyt mä kuitenkin mietin miten hienoa, et
tuun oppimaan sellasta täällä. Voin myöntää typeryyteni ihmisenä ja kokkina;
ennen ensimmäist työpäivää, mun oli käytävä Googlettamas mitä tapas oikeestaan
tarkottaakaan. Hitto, en mä voi kaikkee muistaa!
Kuitenki, siel tarjottava ruoka on ihan MIELETTÖMÄN hyvää. Eikä
siin ollu viel kaikki, ne juo siel ihan tosissaan kaljaa/siiderii/viiniä
työajalla. Olin tietty ihan silmät soikeina, ku ne kysy multa mitä mä alkoholii
mä haluaisin juoda. Kysyin "Nytkö?" Ne katto mua ihan ihmeissään, et
mitä mä nyt oikeen horisen. Kieltäydyin, koska mietin et minkä kuvan ne musta
saa jos ryypiskelen ensimmäisenä työpäivänä siellä. Ei auttanu, ne alko
juottaan mulle jotain liekitykseen tarkotettuu Sherryä, minkä pullo hinta on
kuulemma 50 dollaria. Olin ihan öö:nä et miks helvetissä te tätä mulle sitten
juotatte?! Olin suunnilleen pikku huppelissa jo siit pienest määrästä mitä mä
sitä maistelin. Myöhemmin mut sitten pakotettiin ottamaan siiderilasillinen,
koska kaikki muutki joi jotain alkoholipitosta. Eikä tää loppunu viel
tähänkään! Olin lähdös jo kotiin, ku yks pääkokki kysy multa et kuljenko
autolla töihin, vastasin kieltävästi ja se näytti mulle peukkua ja sano
"Hyvä, meil on lauantaisin tapana ottaa vähän enemmän". Niiiiii....
Noh, eiks se kuuluisa sanonta mee "Maassa maan tavoin tai maasta
pois!". Eiköhän ne lasilliset sovi!
Oon käyny nyt kahtena iltana ja Kings Parkilla ja se on
henkeä salpaavan kaunis paikka! Tai se mitä sieltä näkee on niiiiiiiin
kaunista! Se on siis mielettömän huuuuuuge puisto täällä yhden kukkulan päällä
ja sieltä näkee koko kaupungin. Tulee hymy väkisin huulille ku miettii sitä
paikkaa... :)
 | ||
| Ensimmäisenä kun mä tän paikan näin, mietin teitä; isi, äiti, Anniina ja Eve. Voisittepa te olla tääl mun kans! <3 |
Ekaa kertaa ku menin sinne, mulle tuli itku silmään! En oo
varmaan koskaan nähny mitään niin kaunista ja mun ensimmäinen ajatus oli, et
haluaisin mun perheen tänne ja viedä ne sinne paikkaan ja näyttää niille miten
kaunista täällä on. Harmitti oikeen kun ei ollu kameraa mukana enkä voinu
ikuistaa sitä näkymää sil sekunnilla.
Eilen piti sit uudestaan mennä sinne kameran kanssa ja ikuistaa se
kaikki! Miksei Suomes voi näyttää niin kauniilta? Siel oli viel iltamyöhään
pariskuntii piknikillä, miten romanttista? Ihanaa! Mä elän siin toivossa, et
mäki pääsen sinne jonkun miehen kans piknikille vielä. Hahaha.
 | |
| Kattokaa nyt kuin täydelliselt tääl näyttää!!!! Ja mä asun tääl, ei jummi! |
Tänään lähin lenkille ja suuntasin Kings Parkille, koska
halusin nähdä sen kaiken ihanuuden päivänvalossakin. Uteliaisuuttani lähdin
kiertämään sitä puistoa ja löysinkin yhden niiiiiiiiiin mielettömän ihanan
reitin sieltä, sieltä näky meri koko menomatkan ajan. Menin siellä yhelle
näköalapaikalle kattomaan ja mun piti nipistää itteäni 10x et olisin heränny
siit unesta, omast sängystä, kotoota, Suomesta. Niiden kymmenen nipistyksen
jälkeen mä kuitenki seisoin edelleen siellä näköalapaikalla, niin
epätodelliselta kun se tuntuskin! Taas mul tuli kyyneleet silmiin, ku mietin et
haluisin niin kovasti näyttää sen paikan mun perheelle. Oon niin onnellinen et
oon täällä, mut se on niin väärin ettei mun koko perhe voi olla täällä... Koko
tääl olo tuntuu välillä vaan niin unelta. Ei mun kuuluis olla täällä! Mun
kuuluis olla Suomes jossain hikises keittiös töissä, 4 kokoo liian suuri
kokintakki päällä, hikoilla siel pienes keittiössä ku porsas ja manata
elämääni! Mun on täytyny tehdä jotain oikein etten täl hetkel oikeesti oo
siellä...
Oon todistanu sanonnan "Tyhmästä päästä kärsii koko
ruumis!" olevan potaskaa. Jos en olis ollu nimenmaan TYHMÄ, en olis ikinä
varannu kielitaidottomana hetken mielijohteest tänne lentolippui. Ei kärsiny
tyhmäst päästä koko ruumis, vaan se NAUTTI!
Tän merkinnän otsikosta sen verran että, tajusin tänään miks mä oon ollu tääl niin varpaillani,
epävarma ja "epäsosiaalinen". KOSKA, kotona Vili oli aina kolkuttamas mun
olkapäähän, ku päästin jonkun noista valloilleen ja sano "Kikki, sä oot
ite ittes pahin vihollinen.". Täällä Vili ei oo ollu kolkuttamas mun
olkapäähän ja muistuttamas mua tosta. Toi on varmaanki yks maailman parhaist
lauseista mitä mulle on koskaan sanottu. Mä yritän jatkos muistaa ton aina
pahan paikan tullen!
Eipä mulla varmaan tällä erää muuta...
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti