Muuttohommia

Viimeinen yö hostellissa vähään aikaan on nyt koettu, viimeinkin! Eilen oli siis mun muuttopäivä, ihanaa! Ensimmäisistä henkilökohtaisista tavaroista jouduin jo luopumaan, tilan puutteen vuoksi! Luovuin yhdestä topista, pitkähihaisesta, erittäin coolista SurfCamp lippiksestä, yhdestä Australia matkaoppaasta ja joitain lakkojen, hoitoaineiden, kasvovesien ja rasvojen loppuja en alkanut enää uuteen kotiin raahaamaan, koska tilaa ei tosiaan ollut kun yhden rinkan ja minimaalisen urheilukassin verran. Hyvin rankkaa tää elämä, kun pitää noista vähäisistäkin vaatteista ja rojuista luopua, mutta enköhän mä pääse tästä menetyksestä yli.

Sunnuntai aamupäivän makoilin taas vaihteeksi rannalla ja tunsin kuinka aurinko poltti mun ennestään jo palanutta ihoa, mutta minkäs teet kun ahne on eikä osaa lopettaa ajoissa. Tätä menoa on hyvinkin todennäköistä että sairastan ihosyöpää kotiin palaessani. Ääliö minä! Ilta vierähtikin purkaessa rinkan, pesten pyykkiä, käymällä läpi kaikki omistamani rojut ja arpoillen mistä raaskin luopua ja mistä en. 

Mun muuttopäivästä tulikin sit aika kiireinen. Aamulla lähin respan kautta painavine kasseineni bussilla kohti Tuart Hilliä. Positiivisena yllätyksenä sain respasta koko key depositin takaisin, vaikka todellisuudessa olin menettänyt sen nukuttuani yli 11 (check-out time) useamman kerran enkä ollut maksanut seuraavia öitä oikeaan aikaan. Bussissa mulla oli taas pieni arpominen millä pysäkillä mun kuuluu jäädä pois ja tottakai missasin oman pysäkkini. Onnekseni tajusin jäädä seuraavalla pysäkillä pois eikä ylimääräistä talsimista rinkan kanssa tullut kun about 100m.

Perille päästyäni purkasin omat tavarani laatikoihin ja vaatehuoneeseen. Tosiaan mun vaatehuone ammottaa tyhjyyttään, koska mulla ei ole mitään mitä sinne laittaa. Hhaha! Mä oon niin onnellinen nyt, kun mulla on oma koti täällä ja saa makoilla sohvalla, istua keittiönpöydän ääressä ja olla vaan kun kotonaan!

Tavaroiden purkamisen jälkeen mun oli tarkoitus lähteä kauppaan ostamaan ruokaa, toisin kävi! Törmäsin sattumalta bussipysäkillä mun toiseen kämppikseen Tonyyn, joka oli menossa omalle työpaikalleen tekemään tilausta. Hän on siis myös kokki ja manageri kyseisessä ravintolassa. Tony pyysi mua sen mukaan ja sanoi, että voidaan juoda yhdet oluet hänen työpaikallaan. Lähdin sitten kaupan sijasta Tonyn mukaan, ajatuksena että juon sen yhden ja lähden kaupan kautta takaisin kotiin. Kyseinen ravintola kuitenkin oli vielä suljettu eikä siellä ollut kun minä, Tony ja Steven (Tonyn pomo ellen väärin muista). Eihän se siihen yhteen olueen sitten jäänytkään. Siellä me kolmestaan juotiin ja hengailtiin, suljetussa ravintolassa, kyseisen ravintolan alkoholeja ilmaiseksi ja mä olin ihan kännissä, taas! Se oli ihan kuin jostain leffasta, niin siistiä!!!

Pojat pyysi mua niiden mukaan käymään tukussa ja viinakaupassa ja mähän lähdin niiden matkaan. Ja äiti, ei, kukaan ei ajanut autoa kännissä. Steven oli ajokunnossa. Mulla oli niin kivaa niiden kanssa. Nää ihmiset on sellaisia Ausseja, millaisiksi mä oon kaikki Aussit mielessäni kuvitellut. Niin rentoja, mukavia ja kivoja!

Tukku- ja viinakauppa reissujen jälkeen kello oli jo yli kahden ja mun oli aika lähteä vihdoin sen ruokakaupan kautta takaisin kotiin, koska mulla alkaisi työt viideltä. Mutta ei mikään taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä! Otin kaupan jälkeen väärän bussin ja olin jälleen kerran Mirrabookan bussiasemalla, jossain hevonkuusessa ja aivan väärässä paikassa. Hermoilin, että tätä menoa en enää ehdi töihin ajoissa, koska kello oli jo yli kolmen ja mulla kestäisi about tunnin verran päästä töihin. Otin ensimmäisen keskustaan päin menevän bussin ja laskeskelin kellosta millä todennäköisyydellä ehdin töihin ajoissa. Kun vihdoin pääsin kotiin, kello oli jo vaille neljän ja olin jo missannut bussin jolla mun oli tarkoitus mennä töihin! Paniikki! Kotona näin ensimmäistä kertaa mun toisen kämppiksen, kenen kanssa en kerennyt lötisemään sen enempää kuin kertoa nimeni ja että mulla on hitonmoinen kiire töihin.

Bussipysäkillä hermostuin totaalisesti, koska mun seuraava bussi oli myöhässä ja kello oli jo puoli 5! Mun ei auttanut muu kun ottaa taksi lennosta ja kiitää töihin! Töissä oli järkyttävä kiire ja härdelli, koska kaikki misat oli loppu ja ruokaa meni kuin ravintolassa! Joo, tiedän, ketään muu kuin kokki ei voi ymmärtää edellistä lausetta... Mua heikotti ja mulla oli järkyttävä nälkä, koska en ollut koko päivänä ehtinyt syödä _mitään_. Joka kerta, kun laskin pääni alas näin vaan tähtiä.

Kun vihdoin pääsin töistä, kävelin bussiasemalle ja mun kroppa painoi ainakin 100kg ja jokainen askel tuntui edellistä mahdottomalta suorittaa, koska mussa ei ollut pihahdustakaan energiaa, koska en ollut syönyt mitään koko päivänä. Epäonnekseni mun bussi oli just lähtenyt ja jouduin odottamaan seuraavaa puoli tuntia arpoen milloin kuukahdan siihen penkille ja joku varastaa mut mukaansa.

Kotona en pystynyt edes syömään, koska olin niin nälkäinen ettei mun kroppa pystynyt enää vastaanottamaan ruokaa! Pari Snickersiä kuitenkin tottakai muhun upposi. Hehehe!

Mun sänky tuntui ihan liian täydelliseltä nukkumiseen ja mun huone. Mä en vieläkään käsitä, että mulla on ikioma huone ja ikioma parisänky! Miten mahtavaa! Aamulla kun heräsin, mulla oli maailman veltoin olo! Olisin vaan halunut jäädä siihen köllimään ikuisiksi ajoiksi ja olla vaan! Nukuin viime yönä varmaan koko 2,5kk univelat pois. Siitäkin huolimatta, että joku ihan random äijä tuli aamulla mun huoneeseen. Hhahaha! En tiedä, ketä se oli ja miksi se tuli mun huoneeseen, mutta ainakin sen ilme ja reaktio oli näkemisen arvoinen kun mä nostin pääni sängystä ja se huomasi jonkun olevan siellä.

Illan olin vaan töissä, huomaa että ilmatkin on alkanut jo lämmetä, kun ihmiset on lähtenyt iltasinkin liikkeelle ja meilläkin on paljon kiireisempi iltoja jo töissä. Kivaa, niin aikakin menee paljon nopeemmin.

Nyt pitääkin varmaan mennä jo unten maille. Huomenna mulla onkin vapaapäivä ja mun olis tarkoitus  clean up the whole house tai ainakin koko alakerta ja yläkerran vessa. Huomenna sopivasti sataakin koko päivän ja ukkostakin on luvattu, joten saa luvan kanssa olla koko päivän kotona. Voisin jopa toteuttaa sen pitkän haaveeni sohvalla makoilusta leffaa katsellen!

Aijoo, pakko kertoa vielä, että se käärme joka tässä huushollissa oli,  sitä ei ole enää! En tiedä minne se on kiikutettu, mutta eilen illalla huomasin ettei sen terraario ole täällä enää. Täytyykin huomenna kysäistä missä se kiemurtelee. En tiedä onko se viety pois siksi, koska mä taisin lipsauttaa että vihaan käärmeitä vai minkä takia se on täältä häipynyt. Se oli kuitenkin Tonyn oma käärme... Kamalaa jos se on siitä joutunut luopumaan vaan koska typerä suomalainen tyttö muutti sen kotiin. Ei sillä, ettenkö olisi iloinen että se lähti! Näin kahdesti unta siitä, että herään ja se hemmetin käärme on mun sängyssä!!!

Niin ja mun lakanat haisee ihan väärältä, vieraalle, ei yhtään kodilta.........mutta mun koti tää kyllä nyt on!

Tätä on taas varmaan niin tylsä lukea kun ei ole kuvan kuvaa.  LUPAAN, että huomenna otan parit otokset, jos en muusta, niin ainakin tästä asunnosta. Heh!

-K-