Elämää

Hola,

Viikonloppu meni taas nii et humpsis! Perjantai sain vihdoin ja viimein hommattu itelleni työvaatteet ja lauantai olin töissä. Mä niin tykkään mun työpaikasta. Kaikki on niin mukavia mulle! Alan pikkuhiljaa olla perillä, et mitä ruokaa meil tarjotaan. Edistystä! En kyl osaa valmistaa mitään meijän salaatteja enkä jälkiruokia, ku mulle on oikeestaan näytetty vast kaikki lämpimät ruoat. Pakko taas hehkuttaa miten hyvää kalmari on, oon totaalisen rakastunu siihen vaiks en yleisesti ottaen niinkään välitä merenelävistä tai kaloistakaan. Mut friteerattu kalmari <3 Mä en varmaan ikinä kyllästy siihen!!! 

Meil oli lauantaina kamala kiire töissä. Muistan ku Rukalla Jennin kans mietittiin, et miten jossain ravintolassa voi olla kiire jos illan aikana menee 60 annosta mättöravintolan +300 sijaan. NYT mä ymmärrän sen! Tuollakin se ruoka on sen verran hienompaa ja kaikki tehdään alusta asti, niin äkkiä siinä kiireen saa aikaseks. Selvennän viel hiukan, et minkälainen ravintola se on. Eli siis se on periaatteessa viini -ravintola, siel on ties kuin monta viiniä tarjolla ja se ruoka mitä siellä tarjotaan on ns. suupalaks tarkotettua eli sinne ei mennä syömään nälkään. Jos vaikka on järkyttävä nälkä ja haluu ison annoksen ruokaa niin ei kannata tulla sinne syömään. Kaikki ruoka on tosi "hienoa" ja hinnat on sen mukaisia... Olin henkisesti varautunu siihen, et saan pari lasillista hapanta työnteon ohessa, koska siit oli ollu puhetta tiistaina. Hahha. MUTTA kiiren sattues me ei kerittykään nauttimaan niitä ja mä olin ihan pettynyt! Nyyyh!

Pääsin töistä siin 10.30pm ja lähettiin Annelin kans viel viihteelle yhen poliisisedän 25v. synttäreille Subiacoon (lyhyen taksimatkan päähän Northbridgestä). Kello oli jo yli 12 ku päästiin vihdoin liikenteeseen ja aateltiin ottaa kaljat mukaan taksimatkaks, MUTTA pahat poliisisedät yllätti meijät. Ei muistettu, et täällä saa sakot jos juo alkoholia julkisil paikoilla, niimpä me ilosesti otettiin vaan lisää huikkaa ku tuimannäköiset poliisisedät tuli heppojensa kans meijän luokse. Ensimmäinen kysymys oli, et ollaanko me Perthistä kotosin. Siinä sitte möngerrettiin kaljapullot kädessä ja korkkarit jalassa (solmussa) että ei olla ja poliisisedät kysy, että mistä neidit sitte on kotosin ja mehän kerrottiin. Ne käski meijät kaatamaan kaljat pois viemäriin ja "jatkossa ei sitte juoda julkisilla paikoilla". Me ääliöt laitettiin ne täysnäiset pullot kadunvarteen oottamaan et sedät lähtee pois, mut ne oliki nokkelia ja huomas sen ja sano et toi ei kyl taida olla ihan viemäri. Heh. Yrityst ainaki löytys. Niillä tais olla hauskaan, kun kaks typerää suomalaista seisoo kadunvarressa ku tollot ja juo vaan pokkana lisää kun ne tulee kohti. Mut eipähän saatu ainakaa sakkoja tai jouduttu vankilaan, hahah.

Kuitenki pahin oli viel eessä! Kun me vihdoin ja viimein päästiin paikanpäälle Subiacoon baarijono oli huuuuuuuuuuuuuuuuuuuuge! Jonotettiin melkeen puoltoist tuntii sisälle ja maksettiin siit lystistä 15 dollarii per lärvi. Olin siin vaihees jo ihan hiilenä ja päreissäni, koska mua väsytti, en ollu syöny yli 12 tuntiin ja mun korkkarit kalvas. Jos oisin tienny mitä odottaa, olisin alunperinki jääny kotiin sängynpohjal makaamaan. Nimittäin! Mul ei oo koskaan, ikinä, millonkaan ollu niin helvetin _tylsää_ baarissa. Ensinnäkin se synttäripoliisisetä oli ihan tylsä tyyppi ja toiseks olin koko ajan ulkopuolinen ku en tuntenu niitä ja menetin hermoni totaalisesti ja lampsin kiukuspäissäni pois sielt puolentoist tunnin jonottamisen ja puolen tunnin sisäl olon jälkeen. Otin 25 dollarin taksin kotiin, soitin Vilil Suomeen raivopuhelun ja menin sänkyyn syömään suruun Snickersejä. Hyvä ilta! Ei menny taaskaa iha niinku Strömsös.

Sunnuntai mua vitutti koko päivän toi edellinen ilta, mihin olin tuhlannu vaan aikaa ja rahaa! Ja mul oli jäätävä  ikävä kotiin mikä ei yhtään parantanu mun mielialaa. Onneks meijän huoneeseen oli tullu yks korealainen tyttö, ketä on tosi mukava ja juteltiin sen kans siinä sit niitä sun näitä. Illal juttelin äitin ja Vilin kans Skypessä ja mul tuli niin kova ikävä taas mun perhettä ja omii ystäviä! Mitä mä tekisinkään ilman niitä! <3

Tänään oliki sit hiukan parempi mieli jo ja iltapäiväl lähettiin näyttää sel korealaisel tytöl Kings Parkia ja tutustuttiin vähän paremmin toisiimme. Sen nimi on SuZong, mut mul ei oo kyl mitään käsityst miten se kirjotetaan. Kun sen ikä tuli puheeks, se ei tienny miten vanha se on! Olin äimän käkenä, et miten niin se ei tiedä miten vanha se on? Se sano et Korean iässä se on 30, mut meijän iässä ehkä 28,29 tai 30v. Hyvin hämmentävää! Se kerto myös, et niillä Koreas on normaalii et lapsi muuttaa pois kotoota vast 30 iän paikkeilla ja sen jälkeen vanhemmat ostaa lapselleen oman kodin ja maksaa viel muitaki kuluja. Se taas oli hämillään siitä, ku kerrottiin et jos Suomessa lapsi (aikuinen) asuu 30-vuotiaana viel kotona, sitä pidetään säälittävänä. Hauskaa miten eri taval asiat toimii eri maissa!

Ilma tääl on ollu ihan paskaa, vettä satanu jo 4 päivää ja tääl on ihan hemmetin kylmä. Mul on koko ajan nenä, sormet ja varpaat jäässä. Öisinki on sisällä ihan hullun kylmä. Mut ajatus siitä, kesä on vast tulossa, lohduttaa!  <3 

 

Aijoo, asiast kukkaruukkuun, mun koko selästä lähti nahka, se tuli täyteen vesikelloja. Yök! Nyt se nahka lähtee sit jo ihan koko kropasta, ku poltin itteni sillon edellisviikonloppuna niin pahasti rannalla ja oon unohtanu rasvata itteni. Kaikkii varmaa kiinnosti tää informaatio, mut kerroinpahan vaan ku mieleen tupsahti.

Huomenna mul on illalla töitä ja mä ootan sitä ku kuuta nousevaa. Tiistaisin on kuulemma tosi hiljasta ja mulle opetetaan huomen kaikki loput annokset, joita en oo viel päässy tekemään. Kivvaa! Oon niin innoissani, et opin tekemään taas kaikkee uutta ja must tulee parempi kokki. Hahah.

-K-