Mä oon niin turhautunut......... Haluun oman asunnon mis
röhnöttää ja juhlii, pitää etkoja ja jatkoja ja olla niinku kotona kuuluu. Oon
korviani myöten tätä hostelli -elämää, ei jaksa kiinnostaa enää yhtään. Kukaan
ei uskalla lähestyy mua edes täällä enää, koska näytän varmaan niin kypsältä.
Se on kyl ihan totta, sitä mä olen.
Mä en ymmärrä miten kaikki tääl sanoo, et asunnon löytäminen
on nii helppoo, hitto soikoo ei oo. On tääl Perthis tultu nyt lusittu jo 6
viikkoo, eikä asunnost oo tietoakaan. Koht sitä ei oo enää enää edes järkee
hommata, koska lähtö Perthistä lähenee koko ajan ja asunnon saamisesta tulee
koko ajan vaan mahdottomampaa, koska ketään ei halua vuokrata asuntoaan
kuukauden takia. Niin tai pitää itseasias tarkentaa asiaa hiukan; kyl tääl
joitain asuntoja olis, MUTTA ne on niin järkyttävii rotanloukkuja, et mä en
sellasiin paikkoihin tavarojani raahaa... Mä en oo tottunu asumaan asunnos mist
katon maalit repsottaa, lattiat on niin paskasia et kengät jää kiinni lattiaan
eikä niis uskalla kävellä sukkasillaan saatika ilman sukkia. Ja monien keittiöt
on niin saastasia, et en edes uskaltais valmistaa ruokaa niissä tai säilyttää
ruokiani niin paskasis tiloissa. Ja vessat, hyi hitto emmä uskaltais edes mennä
suihkuun saatika vessaan tai koskee kraanaan. Täälläki käyn aina suihkus thongsit
jalas. Äitin vika ku kasvatti tyttärestään näin bakteerikammosen hienohelman.
Hahaha.
Sit takas maanantai-tiistai yöhön, joka oli KATASTROFI!
Kirjaimellisesti. Eli siis maanantai illalla meijän huoneeseen tuli uus tyttö,
tai nainen se jo on. Ensivaikutelma oli
hiukan.......erikoinen. Tää muikki tuli meijän huoneeseen ja kompuroi johtoihin
hiukan sen näkösenä, et se ei ihan selvil vesil oo. Ja arvaus osu oikeaan.
Vaihdettiin siin pari sanaa ja herraisä, en oo koskaan nähny kenenkään silmien
seisovan pääs niin pahasti ku kyseisel naisella. Selvis, et hän on
englantilainen, joka on asunu tääl 6-7 vuotta ja tullu tänne pakoon hänen
väkivaltast aviomiestä, eikä ketään saa kertoo hänen olinpaikkaa yms. Ei sel
raukal ollu edes passii/muuta kuvallist henkilökorttii mukana, koska kuulemma
ne kaikki on sen ukon hallussa. Siin se sit veti hyvän tovin pillereit lisää
naamaan ja pia se päätti lähtee ulos, mut hupskeikkaa se lensi peilii päin ja
myöris tääl huoneen lattial ku kordinaatiokyky hiukan petti, ties MISTÄ
johtuen. En tajuu miten se pystys ulos lähtemään, ku ei edes pystys pysyny...
Päätin sit nukkuu linkkuveitsi tyynyn alla, koska pelkäsin
sitä niin paljon. Joo, linkkuveitsi tyynyn alla, luit oikein. Pyörisin sängys
ties kuin monta tuntii, koska en saanu unta ku pelkäsin et se muikki tulee
takas ja tappaa meijät tänne. Jossain vaihees kuulin hyvin epämääräst ääntä
meijän ikkunan takaat ja ku kurkkasin ikkunast ulos ni 2 muikkii siin jotai
lemmiskeli. Joo... Mun oli pakko pyytää Anneli kattomaa, et näiks mä oikeen.
Näin mä! Vihdoin ku sain unta, ni joku hullu tuli takoo meijän ovee ja ikkunaa
ja huuteli jotai ja luulin, et se huumehörhö on kadottanu avaimensa, mut EI! Se
oli joku toinen sekopää täst hostellist, joka oli kadottanu avaimen ja joku
viel uskalsi mennä avaa sel raivohullul oven. En oo ikinä kuullu, et ketään
takois ovee niin kovasti, olin varma et se tulee ovest tai ikkunast läpi! Olin
iha varma et linkkuveitsel tulis viel käyttöö, mut ei onneks tullukaa... TAAS
ku sain vihdoin unta, ni meni tunti tai kaks. Kelli oli jotai viiden ja seittämän
välilt, ku vihdoin toi huumemuikki tuli takas, varmaan jonkun reilu puol tuntii
se tos pyöris ja hyöris ja kuulin ja näin, ku se veti lisää pillerei,
idiootti...
Aamul olin sit helvetin väsyny, koska ei tullu oikeen
nukuttu yöl. Menin illal töihin ja olin niin pahal pääl, tai en mä pahal pääl
ollu, olin niin surullinen, mua vaan itketti ku olin niin väsyny ja kaipasin
vaan kotiin ja taas mun mieleen hiipis ajatus siitä, et mitä helvettiä mä
TÄÄLLÄ teen?!
Mun mieli kuitenki koheni hiukan ku pääsin itse työpaikalle,
koska mun yks työkaveri, meijän pääkokki Peter on ihan mielettömän ihana ihminen.
Se pelastaa aina päivän ja saa mut hyvälle tuulelle, ihana ihminen!!! Meil oli tosi hiljainen ilta ja mulle
näytettiin loput annokset mitä meillä on ja mä oppisin tekemään ne, jeee. Saa
nähä, osaaks mä enää lauantai. Heh. Niii joo ja sit mun piti tehdä joku mössö,
joku persilja-anjovis sörsseli, se oli oikeesti niin simppeli juttu, MUTTA en
mä nyt enää muista mitään kokkaus sanoi englanniks, niin sen reseptin
sisäistäminen tuotti mul hiukan ongelmii... Oikeen hävetti, et miten pässi voi
ihminen olla! Mut onneks Peter ymmärtää, et mä oon vaan tyhmä suomalainen tyttö
joka ei tajunnu englannist hölkäsen pöläyst ku tuli tänne. Hahahah. Niin se
näytti mulle mitä ne kaikki rakaa-aineet on (xD) ja millä ja miten se tehdään.
Joo, älkää kysykö MITEN mä sinne oon päässy töihin. Välil tai oikestaan hyvin
usein mietin sitä itekki. :D Mut se sano, et mä oon tosi nopee oppimaan ja mul
on hyvä muisti, et ei tarvii ku kerran näyttää ja muistan sen ikuisesti, jotain
positiivist. Loppuillasta Peter kehotti,
et meijän pitäis ottaa vähän huikkaa. Se kertos, et se ja niitten entinen
työntekijä kuulemma oli aina ihan päissään töissä, sillon kun tää kyseinen
poika viel työskenteli niillä. No, me sit vähä otettiin huikkaa. Taisin olla
pikku hiprakas/humalatilas ku kotiin lähdin ja sain ilosen päähänpistoksen, et
meijän pitäis lähtee Annelin kaa ulos...
Pienen suostuttelun jälkeen sain Annelin ylipuhuttu mukaan!
MYÖS tämä kyseinen huumehörhö lähti meijän mukaan, helvetin hieno idea!
Oikeestaan siin kävi niin, et Anneli pyysi Suthongii mukaan ja mua säälitti tää
huumemuikki, koska se oli just 5 minuuttii ennen tätä sanonu mulle, et hän
haluais mennä ulos, mut hänel ei oo yhtään ystävää täällä, koska hänen hullu väkivaltanen
aviomies on pitäny sitä hyvin omanaan täällä, se on päättäny ketä se tapaa
täällä ja mihin aikaan, mitä se pukee päälleen millonkin yms... Järkyttävää miten
jonkun ihmisen kohtalo voi olla noin hirvittävä. Mä säälisin sitä niin, et en
mä voinu olla pyytämät sitä mukaan, koska Anneli oli sen kuullen pyytänyt
Suthongiaki mukaan ja se olis ollu epäreiluu sitä kohtaan jos ei oltais
pyydetty sitä lainkaan...
Ennen ku lähettiin, juotiin Annelin kans hiukan Jallua ja
kysyin haluaisko sekin maistaa sitä ja sehän otti. Ku vihdoin päästiin
lähtemään niin, herraisä miten aineis se taas oli! Mun piti kirjaimellisesti
taluttaa se sinne baariin, koska se kävei ihan siksakii eikä siit kävelyst meinannu
tulla mitään... Nyt mietitte, miks helvetis ees otettiin se mukaan, mut vastaus
tuli jo. Säälin sitä ettei sel oo yhtään ystävää! Matkal kysyin, et onks se
ihan aineissa ja se viel kehtas kiistää sen vaiks oli just puol tuntii ennen
esitelly meille sen pillerikokoelman ja tarjonnu meil rauhottavia. Se on siis
32-vuotias ja kellon ympäri aineissa. Jossain vaihees kävelymatkaa se sit kysy,
et mitä helvettii se juoma oli mitä annoin sel, et se ei kyl ollu viinaa ja mä
kuulemma oon myrkyttäny sen ja yritti vierittää sen aineis olemist mun
niskoille... Hienoa! Olin sit ihan paniikis, et nyt se hullu menee johonki
poliisilaitoksel ja vierittää kaiken mun niskoille ja mä joudun vankilaan
täällä Jallun takia! :D No eihän se päässy edes sisään baariin. Syyks se sano
sen, et hänel oli thongsit jalas, mut veikkaan et oikee syy oli kuitenki se, et
se oli ihan aineissa eikä sel ollu kuvallist henkkaria ja tääl tarvii henkkarit
oli sit 18 tai 50 vuotias...
Mentii kuitenki Annelin kans sisään ja mul oli ainaki hauskaa. Tapasin yhen ihanan surffarin siellä, aussien. Niin miellyttävä tyyppi! Sel oli tyypillinen surffarilook; hiukan pitemmät kiharat hiukset, valkoset täydelliset hampaat, ruskettunu kroppa ja se aksentti! Eikä ollu yhtään tyrkky niinku lähes kaikki miehet tääl, vaan ihana herttanen! Tietty mä olin ihan sulaa vahaa sen edes!!! Mut ei se kyl siitäkään huolimat vetäny vertoi Joshiin!
Aamul ku herättiin ni se huumemuikki, ei ollu vielkää tullu
takas kotii! Olin niin huolissani siit ja tunsin syyllisyyt koska oltiin
jätetty se yksin ku se ei päässy sisään. Aattelin, et se on ainepäissään "sammunu"
en tiiä mitä sanaa siit käytetää, mut kuitenki kuukahtanu jonnekki tonne
pusikkoon tai joku on hakannu sen tai sit se on joutunu putkaan ja se ei oo
päässy sielt pois ku sel ei oo ID:t ja se ei tulis pääsemään sielt pois ilman,
et se hullu aviomies veis ne ID:t ja sit se joutuis taas sen hullun äijän
kynsiin ja se ois meijän vika!!! Millon tää maailma on menny tähän, et
20-vuotias joutuu olemaan huolissaan 32-vuotiaast aikuisest ihmisest? Kuitenki
se sit joskus illal suvaitsi tulla takas tänne ja ku kysyin mis se on oikeen
ollu, et oon ollu huolissani siitä, niin se sano olevansa yötä äitinsä luona ja
aamul lähti tapaamaan sen kaverii johonki, MUT huomasin, et sen käsivarteen oli
ilmestyny kaks mustelmaa mitä ei ollu edellisenä iltana ollu... En kuitenkaan
kehdannu kysyy mist ne on ilmestyny siihen, koska se asia ei kuulu mulle.
Eilen joku sen kaveri sit pöllähti tähän hostelliin, samaan
huoneeseen ja se huumemuikki puhu puhelimeen koko illan jonkun äijän kans.
Eihän sel pitäny olla yhtään ystävää eikä mitään ihmiskontaktei täällä? Minä
tyhmä, sinisilmäinen, hyväuskoinen ja naiivi, just sitä mitä Eve ja Anniina sano
mun olevan... Viimeyö ei ollu yhtään sen häävimpi ku edellisetkään... Ne puhus
koko yön täällä kovaan ääneen, meikkaili itteään, suihkutti hajuvettä koko
illan itteensä ja lakkas kynsiään. Mäki olin ihan aineis, siit käryst meinaan.
Valo oli päällä aamu 7 asti, kunnes Anneli sai tarpeekseen ja sammutti sen. Mul
särkee edelleen pää täst tääl vallitsevast kärystä, aivan hirvee pössis! Mun
koko tää päivä on menny sängyn pohjal makamiseen, koska en oo väsymykseltäni
pystyny saamaan edes yökkärii pois päältä ja kello on jo yli 8 illalla...
Oon alottanu kirjottaa päiväkirjaa englanniks, et nopeuttaisin
mun englanninkielen oppimist. Pakko sanoo, et siit on ollu hyötyy ja paljon!
Mun mielest oon kehittyny viimesen parin viikon aikaa aika hyvin. Nykyään ei
tarvii enää miettii niin paljon sanamuotoi ja miten sanoo asiat, ku ne alkaa
pikkuhiljaa, hitaasti mut varmasti pulpahtamaan itestään mun suusta, kivaa!
Monet on sanonu mulle, et mun englanti on paljon parempi ku ite ymmärränkään,
et se vika on vaan mun päässä ku ei haluu uskoo et osaan. Mul tuli niin hyvä
mieli, ku yks äijä sano mul baarissa, et mä kuulostan ihan AUSSILTA, jeeeee! :D
Voitte kuvitella kuin suureks mun hymy levis siin vaihees. Se ei uskonu mua, ku
sanoin et 8 viikkoo sitten, ku tulin tänne ni en osanu oikeestaan yhtään
englantii. Et lähes kaikki mitä osasin sanoo, oli oma nimeni ja kuin vanha oon.
Mun takaraivos on koko ajan ollu ajatus, et ku joskus tuun takas Suomeen, en
edelleenkään osaa puhuu englantii hyvin. Mut oon haudannu ajatukset tosta, mä
tiedän et tuun puhumaan niiiiiiiiin pahaa aussiaksentiii ku täält kotiudun.
Hihihihihi. Nyt ku ei nähdä Annelinkaan kans niin usein, ku meijän työvuorot
menee koko ajan ristiin, huomaan, et jos ei oo pariin päivään puhunu kenenkään
kans esim. Facebookis suomee ni huomaa, et joutuu paljon enemmän keskittymään
ja miettimään, et mikä joku sana onkaan suomeks ja miten joku sanamuoto menee.
Sillon ku olin viel Suomessa ja sillon ku tulin tänne,
mietin, et tuunkohan mä aina ajattelemaan ajatuksii mielessäni suomeks, vai
alankohan mä jossain vaihees miettimään asioi mielessäni englanniks. Nyt voin
iloisin mielin sanoo, et oon huomannu alkaneeni ajattelemaan asioi myös
englanniks. Kivaa, mä oon ihan innoissani siitä. Oon aina halunu osata
englantii täydellisesti, mut en oo tosissani ikinä uskonu siihen, et mä
oikeesti voisin joskus osata sitä. Nyt mä oon jo monta askelta lähempänä sitä
haavetta. Ihan huippua!
Tänää on Joshin synttärit ja mua harmittaa, et se ei oo
täällä! Siit on koht 1,5kk ku viimeks ollaan nähty, ihan ikuisuus... Joskus
mielessäni luovun siit ajatuksesta, et tullaan koskaan edes näkemään vielä. Mut
se ajatus lähtee yleensä mun mielestä yhtä nopeesti kun se tuleekin. Kyl me
viel nähään, kunhan vaan se saapuu takas ensin. Mun päiväkirja on täynnä
ajatuksii Joshista, koska ketään ei jaksa kuunnella mun ainaista lötinää siitä,
niin voin sit hyvin mielin sinne kirjottaa ajatuksiani siitä. Toivon mukaan se
ei tuu ikinä näkemään mitä oon siitä kirjottanu, se sais varmaan aika hyvät
naurut. Heh.
Aijoo, eilen olin ripsihuollossa, nää on niiiiiiiiiin IHANAT
taas! Ne entiset oliki jo niin järkyttävät, kävin huoltamas ne viimeks Suomes
päivää ennen ku lähdin tänne, eli reilu 8 viikkoo sitten. Siltä ne kyllä näyttiki,
yks hapsu siel sun täällä. Tääl asuu yks virolainen tyttö joka laittaa niit
kotonaan. Asennus maksaa 60 dollarii ja huolto 45 dollarii, värilliset ripset
ja timantit sisältyy hintaan, eli tosi halpa! Mä oon niin innoissani näist ripsist
taas, ku nä on niin tuuheet ja nätin näköset. Nyt hoidan näit koko ajan ku
jotain eläintä, oon koko ajan harjaamas näitä. Hahha. Se kysy multa, et voinko
maksaa 50 dollarii, koska mul oli niin vähän enää vanhoja ripsiä jäljellä.
Suostuin siihen, koska olin niin tyytyväinen näihin. Mut toisaalt kyl hiukan
ärsytti, ei kyse ollu siit 5 dollarista, vaan periaatteesta. Ei mul niin vähän
niin ripsii ollu jäljellä, oon nähny monel Suomes paljon pahempii. Joku olis
hyvin voinu pitää niitä viel pari viikkoo. Maksoin sen ihan vaan puhtaasti
siks, koska olin niin tyytyväinen sen työhön ja laskin nopeesti mielessäni, et
jos en maksa sitä niin se tuskin ottaa mua enää uudestaan asiakkaaks ja jos
taas meen johonkin kunnon salonkiin laittamaan ne niin se maksaa paljon enemmän
ja menettäisin joka tapaukses sinne sen 5 dollarii minkä olisin voinu tossa
säästää.
Just nyt mulla on niin kova ikävä kaikkia kotoota! <3
Älkää unohtako mua, mä rakastan
teitä! xoxo
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti