Niin ku otsikko kertoo, mä taidan
elää tällä hetkellä mun elämäni suurinta unelmaa. Mä oon toisella puolella
maapalloo vailla huolen häivää. Mun suurin murhe täällä on, et riittääkö mun
rahat, mut siitäkään en liiemmin oo jaksanu murehtia. Jos mun rahat loppuu niin
voin aina kuitenki asuu ilmatteeks hostellissa siivoomalla 2h hostellia
vastineeks ilmasesta yöpyömisestä. Ei oo paha! Viel en oo sitä joutunu
tekemään, mut luulen et sekin on edessä viel jossain vaiheessa. Elämä on vaan
niin ihanaa ja mä oon niin onnellinen täällä! Päivät menee rannalla ja/tai
puistossa maatessa ja illat töissä, chillaten tai viihteellä. Jälkimmäistä en
oo enää niin paljon kylläkään harrastanu. Eiks kuulostaki hyvältä? Mun korvaan
ainaki kuulostaa!
Täl viikolla oon saanu aikaseks
muutakin kun vaan maannu päivät pitkät. Mun työpaikka pisti ihan ranttaliks koko
touhun ja sain sentään jo kolme (3) työvuoroo tälle viikolle! Se on kyllä ihan
huippu paikka! Tiiän, hoen sitä joka kerta, mut mä vaan viihdyn siellä niin
hyvin. Suurin syy siihen on varmaankin Peter, se on aina niin hyväl tuulella ja
hyvin ihana ihminen! Mä oon oppinu tosi hyvin jo lähes tulkoon kaikki annokset,
mitä nyt joskus unohdan jotain pienii juttuja, mut sit täytyy vaan kysyy et
miten tää menikään. Tiistai oli mun ensimmäinen työpäivä jolloin tulin töistä
kotiin ja en ollu päissäni! Hyvin positiivista sanoisinko! Nyt jos joku mun
entinen/nykyinen/tuleva työnantaja sattuu tätä lukemaan niin luulen, et ne on
kaikki entisiä työpaikkoja sen jälkeen. Hhahah! Mut oon kuullu joskus
sanottavan sanonnan "Maassa maan tavalla tai maasta pois!" Aion
noudattaa tota sanontaa ja tarttuu joka hetkeen täällä ja nauttii elämästä!
Silläkin ehdolla, että olisin Suomessa koko loppu elämäni työtön ja leimattuna "työajalla
juova työntekijä".
Keskiviikkona lähettiin Annelin
kans beachille puolen päivän aikoihin, otettiin viinitonkka mukaan mikä oltiin
tietty korkattu jo hostellilla. Oli ihana sää, hirveen lämmintä, mut rannalla
tuuli ku hirmumyrsky olis lähettyvillä. Rantahiekka oikeesti piiskas meitä!
Siinä naureskelinki, et tää on vähän sama ku meillä Suomessa joskus lumen
pyryttäes kovaa, lumi piiskaa naamaa. Hahaha! Koko päivä vierähti siin rannalla
lokoillessa ja viinii kittaessa. Ku päästiin takas hostellille ni olinki jo
ihan sievoises humalassa, mut päätin kuitenki juoda viel hiukan lisää. Niinku
isi aina sanoo, niin mun täytyy aina juoda itteni ihan täyteen ja se sanoo aina
myös, et mulla täytyy aina olla sängyn vieressä viel yks pullo mistä vetää viel
yöhuikat sängyssä. Hahha! Ihana isi! <3 Se tuntee mut ihan liian hyvin!
Kuitenki, ei tä tarina viel tähä loppunu. Tytöt tääl hostellilla pyys meitä
kattoo leffaa niitten kans tohon keskuspuistolle, kun siinä on iso screen ja
sieltä pyörii aina iltasin joku leffa. Tällä kertaa sielt tuli 27 dresses
-leffa. Onneks olin jo nähny sen, koska kerkesin näkee ehkä ekat 10 minuuttia,
kunnes simahdin kauniisti tai ei niin kauniisti siihen nurmikolle ja heräsin 10
minuuttia ennen ku se loppus. Aika hyvä saavutus mun mielestä! Nyt äiti ja isi
pudistelee päitänsä siel näytön toisel puolella ja miettii miks mun pitää aina
kertoo kaikki kaikest. Mäki tunnen teijät liian hyvin!!! <3 Mä teen niin,
koska voin tehdä niin! Voin sitte parin vuoden päästä nauraa näitä, kuin tyhmä
ihminen oonkaan ja samalla miettii miten lepposta mun elämä on joskus ollukaan.
Hhahah!
Eilen menin King's Parkille
lokoilemaan ennen töitä. Kirjotin päiväkirjaa ja lueskelin lehteä ja ihastelin
mun elämää! Joku pariskunta meni siellä naimisiinkin eilen, näin siis jo toiset
häät Ausseissa! Joka päivä ihastelen sitä, miten rentoa elämäntapaa nä pitää
täällä yllä, se on jotain niin häkellyttävää! Ei mun siellä tarvinu kauaa
yksinäni aikaa viettää, kun noin 15 Aasialaista tyttöä/poikaa piiritti mut. Ne
oli Indonesialaisia ja alko juttelemaan niitä näitä. Yks kyseisist pojista oli
hiukan liianki innokas juttelemaan mun kanssa ja ennen kun ne lähti se pyysi
mun puhelinnumeron ja kysy voidaanko nähdä joskus toistekin. Eihän kavereita voi
koskaan olla liikaa, varsinkaan jos on yksin toisella puolella maailmaa? Annon
numeroni sille siis. Mä niin tykkään siitä, et tuntemattomat ihmiset täällä
tulee kysymään mitä kuuluu ja vaihtamaan kuulumisia. Se on niin erilaista ku
Suomessa, niin ystävällisiä kaikki täällä!
Lähtiessäni King's Parkilta,
törmäsin ihan vahingossa Sujeongiin, siihen Korealaiseen tyttöön joka oli
täällä hostellissa muutaman yön. Oli
ihana nähdä sitä! Lähetin sille viestinkin yks päivä, mut se ei koskaan
vastannu siihen, koska oli vaihtanut uuden numeron. Sovittiin et mennään
huomenna (sunnuntaina) yhessä rannalle. Sekin on kyllä niin mukava tyttö ja se
oli silminnähtävissä miten ilonen se oli mut nähdessään, sekin oli koittanu
soittaa mulle viime viikolla, mut en jostain syystä ollu saanu sen puhelua.
Ja sitten takas tähän
Indonesialaiseen poikaan, jonka tapasin King's Parkilla... Joo, se on kiva
saada uusii kavereita täällä ja kiva viettää niitten kans aikaa, mut tää
tapaus.....Ehkä hiukan liian innokas! En päässy King's Parkilta edes kotiin,
kun siltä tuli jo ensimmäinen viesti "Mitä kuuluu?". Ei mun
kuulumiset kamalasti ollu voinu siin puolen tunnin sisällä vaihtua. Siihen
vastattuani niit viestejä onki tullu sit aika tiuhaan tahtiin ja jos en heti
vastaa niin tulee toinen viesti, yleensä siinä lukee "Busy?". Tänää
aamulla herätessäni katoin kännykkää ja ensimmäinen viesti oli tullu jo klo 5
jälkeen yöllä "Moikka! Huomenta! Mitkä on sun tän päivän suunnitelmat?".
Mähän vedin sillon viel ilosesti hirsiä enkä tietenkään ollu siihen vastannut
niin ennen puol 8 sielt oli tullu jo toinen viesti "Nukutko vielä?".
Noh, ehkä mä oon vaan typerä suomalainen joka ei vielä oo oppinu tollasta
yli-innostuneisuuden jaloa taitoa. :)
Tänään koko päivä vierähtiki
rannalla, lämpötila nousi yli 30 asteen. Mä oon saanu ihan kivasti väriä
pintaan, mut en mä silti viel lähelläkään papuu ole. Mä oon kauheesti stressannu täällä, et oon kamala läski ja voinko pukee bikineitä. Nimittäin faktahan on se, et lihoin kesän aikana 8kg ja en usko, et ne kilot on kadonnu mihinkään. MUTTA tänään tunsin ekaa kertaa
pitkäst aikaa itteni hyvinkin laihaks, ku mun viereen rannalla rantautu 4-5
ryhävalaan kokosta tyttöä. Olipa rumasti sanottu, mut sanonpahan vaan, et bikinit
niitten yllä ei kauheesti imarrellu niitä. Siin oli hyvä lokoilla, ku tunsi
ittensä hyvinki pieneks ihmiseks niitten rinnalla. Heh!
Tänään aamulla Anneli pamautti
mulle, että se aikoo jättää Perthin (ja mut!!!) jos saa töitä jostain muualta.
Se on niin kyllästyny tähän kaupunkiin ja sano olevansa pian takas Suomessa
ellei se lähde täältä pois ASAP! Ensin järkytyin ja menin paniikkiin. Mietin,
et apua mä jään tähän suureen maahan taas yksin! Mut ei mulla oo mitään
oikeutta olla Annelil vihanen/katkera. Mähän lähdin tähän reissuun yksin ja mä
tiedostin kotona et mun on pärjättävä ja tultava toimeen tääl yksin. Täs päivän
mittaan kun oon asiaa sulatellu, niin ei Annelin lähtö tunnukaan enää niin
pahalta, maailman lopulta. Kamalaa sanoo näin, mut toisaalta mä luulen et se
olis vaan positiivinen asia. Lopultakin, mun olis oikeesti tultava toimeen
yksin! Vaikka mä sanon ton ääneen, niin ei se kuitenkaan tuu olemaan sama asia,
ku vasta sitte ku mä oikeesti oon yksin. Enkä mä nyt sano et HALUAISIN olla yksin, mut
ajatus siitä ei enää tunnu niin maailman lopulta. Ja kyllä me Annelin kans
kuitenki iha varmasti tavataan vielä, viimeistään Suomessa.
Tän hetkisten suunnitelmien mukaan,
mä oon lähdössä Perthistä Joulun jälkeen pois. Uudeks vuodeks olis tarkotus
siis suunnata Brisbaneen Danskun luokse ja kattoo siellä sit mihin elämä mua
vie. Vähän juteltiin, et jos tehtäis ensin siellä töitä jonkin aikaa ja
lähdettäis sen jälkeen johonki farmille yhessä tekee se vajaa 90 päivää töitä,
et saadaan toisen vuoden viisumit. Suomeen olis tarkotus tulla ens elo-syyskuun
vaihteessa käymään ja viettää siellä pari viikkoa, minkä jälkeen takas OZ!!!
Mut tä nyt on ihan tyhmää, et edes mainitsin asiasta, koska JOKAINEN mut
tunteva ihminen tietää, et mun suunnitelmat nyt muutenki muuttuu ihan lennosta
ja voi olla et oon kotona jo kk päästä (mikä ei todellakaan olis
SUUNNITELTUA!!!) tai sit en tuu täält ikinä kotiin! Ehkä saan jotain varmaa
selvyyttä kaikkiin asioihin sit ku Josh tulee takas OZ...
Ei mulla muuta tällä erää. Halusin
vaan kertoo, et nautin olostani ja elämästäni täällä ja mua ei tarvii odottaa ihan
heti kotiin!
Love u guys! xoxo
-Kikki-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti