Ylilyönti

Noniiiin, taas on aika todeta, että mä ylireagoin! Mä oon saanut jo kerättyä itteni takaisin kasaan. Ei tä elämä taidakaan olla niin synkkä ja paha ku mä luulin. Mulla on vielä paljon opittavaa! Tosiaan eilen vielä rypesin koko päivän totaalisessa itsesäälissä ja voivottelin mun hirveän karua kohtaloa, kun pitää Australiassa olla ja kaikki on niin kurjaa...  Mutta nyt mä taas rakastan elämääni täällä ja nautin olostani! Aina joskus pitää kokea niitä "alamäkiä", että kaikki kiva tuntuu entistäkin mahtavammalta!

Kävin eilen taas pankissa, jotta saisin vihdoin ja viimein ne nettipankkitunnukset ja sainhan mä ne! Mun piti avata toinen paikallinen pankkitili, en kyllä ymmärrä vieläkään miksi... Ja se tarkoittaa nyt sitä, että mulla on 6 pankkitiliä ja 4 pankkikorttia. Ei mitään järkeä! Mitä hitto tämmönen köyhä backpackeri niillä kaikilla pankkitileillä ja pankkikorteilla tekee? Ei yhtään mitään.

Illaksi mut soitettiin onneksi töihin ja sain jotain tekemistäkin täällä. Mä en tiedä onko mun työkaverit saanut mut aivopestyä, vai miks mua on alkanut ärsyttää meijän keittiöpäällikkö. Kaikki meillä töissä inhoaa sitä, koska se kuulemma hoitaa työnkuvansa väärin ja nälvii ja on muutenkin vittumainen. Mä en kylläkään ole huomannut noita piirteitä...ennen eilistä. Jotenkin se oli kamalan kireä ja mulle tuli sellanen olo, et hitto vie mä en osaa mitään! Nyt kun mä alan oikein miettimään, niin kyllä se mulle pari viikkoa sitten vähän tiuskas, koska laitoin yhteen cocktail -palaan liikaa puolukkahilloa. Ja sitten mua ärsytti eilen, okei tää on ehkä vähän nolo juttu, mut anyway.......se luetteli mulle seuraavan päivän misoja, mitkä mun piti kirjottaa ylös, MUTTA mä en oikeesti aina vaan ymmärrä mitä se puhuu, koska sen aksentti on niin vahva ja se osittain sössöttää niin eihän siitä mitään tullu! Esimerkiks, jos se käskee mun vaikka hakea jääkaapista kurpitsaa, niin mulla ei välttämättä ole mitään käsitystä mitä mä sieltä jääkaapista olen oikeestaan hakemassa. Se ei sano pumpkin, vaan jotain ihan muuta ja sitten kun kysyn, et missä sitä on niin se voi hermostua ja tulla näyttämään mulle ja sitten kun nään sen hiton pumpkinin niin hitto, olisin mä ymmärtänyt jos se olis yrittänyt olla hiukan vähemmän aussi.

Olen päättänyt hankkia itelleni toisen lisätyöpaikan, koska tuolta tän hetkisestä työpaikasta ei näytä niitä tunteja puheista huolimatta herua enkä jaksa koko ajan olla niitä ruinaamassa. Voisin tehdä mitä tahansa työtä. Se työpaikka tulee todennäköisesti joka tapauksessa olemaan osa-aikatyö, niin eipä sillä niin väliä ole mitä mä niinä parina hassuna tuntina huiskin, kunhan ei tarvitse siivota!!! Luulen, että mulla on kädet täynnä töitä sen tulevan asunnon kunnossapidossa, koska pojat ei näyttänyt olevan kovinkaan siivousintoilijoita enkä mä voi elää minkään paskan keskellä!

Koko tän päivän mä olen taas vaan makoillut rannalla ja hitto enkö mä ikinä opi? Aurinkorasvan levityksen salaisuutta nimittäin! Mä paloin taas! Millonkohan opin laittamaan aurinkorasvaa tarpeeksi aikasin (ennen ku tunnen porottavan auringon jo polttaneen mut), riittävän paljon ja usein tai ylipäänsä laittamaan koko aurinkorasvaa? Moneskohan kerta tää oli jo kun paloin täällä? En tiedä, mut joka kerta tä tuntuu yhtä inhottavalta. Itteään saa vaan syyttää!

Tosiaan tänään kun menin rannalle, uiminen oli kiellettyä, koska ranta kuhisi nälkäisiä haita! Pelottavaa... Pian kuitenkin tultiin ilmoittamaan, että uiminen on taas turvallista. Päätin kuitenkin olla menemättä koko päivänä uimaan, koska pelkäsin että ne pedot vie mut mennessään ja mun taipaleeni Ausseissa olisi ohi! Mä niin nautin siitä, että mä saan vaan maata rannalla ja olla, tekemättä yhtään mitään. Suomessa ei tarvinnut edes haaveilla tämmösestä elämästä, ei sillä että olisin koskaan edes uskaltanut haaveilla mistään tämmösestä!

Aloin itekin jo vähän huolestua, kun en ole Joshinkaan perään niin paljoa enää haikaillut. MUTTA kyllähän se ikävä hiipi eilen illalla takasin ja koko päivän olen taas vaan unelmoinut et millon se tulee takasin ja saan vihdoin nähdä sen uudestaan!!! Se ei osaa edes arvata mitä mä sen päänmenoksi olen suunnitellut, hahha. Tänään aloin rannalla oikeen miettimään, et minkäköhän takia mä siitä edes tykkään? Ei se ole edes yhtään mun tyylinen! Tai no, en mä kyllä taida itekään tietää minkälainen ihminen on mun tyylinen... Aina ne ihmiset, joiden olen luullut olevan mun tyylisiä, ei ole sitä loppupeleissä kuitenkaan olleet. Tyydyn siis vastaukseen; Siinä on vaan sitä jotain!

Nyt alkokin jo väsyttää vaikka kello ei ole viel kymmentäkään. Täytyy varmaan mennä nukkumaan, että pääsee aamulla ylös, ulos ja rannalle. Hyvää yötä! xoxo

-K-