Tänään on ikävä.

Kaivoin tänään ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen rinkkani vaatehuoneen perukoilta. Aloitin pakkaamaan! Ekaa kertaa eläissäni ajoissa. Noh, saavutus sekin! Jotenkin tosi haikee mieli... Haluan kyllä täältä pois, mut Perth on ollu mun koti viiden kuukauden ajan. Eniten tuun kaipaamaan mun työtä ja työkavereita, ne on niin ihania!!!

Oon miettiny myös pääni puhki uk:n suhteen. Oon aika neuvoton kyseisen tyypin kans. Kaikki oli ennallaan ja ihanaa vaiks oltiin yli 10 000km pääs toisistamme 3 kuukautta, joten miks kaikki ei vois olla taas ennalleen ja ihanaa vaiks oltais 1 400km pääs toisistamme? Silti mietin, et ooks mä vaan ihan hullu ja tyhmä? Joskus haluisin vaan tehdä lopun koko jutulle, mut oikeestaan en edes tiedä onks mitään juttua. Enkä mä uskalla tehdä mitään loppua, katuisin sitä kuitenki heti ku oon saanu sen ulos suustani. Sitä paitsi niin kauan ku se tekee mut onnelliseks just nyt, ni mitä välii vaiks tiedän et se tulee särkemään mun sydämen joskus myöhemmin?

Tänään on muutenki ihan kauhee ikävä kaikkia ja kaikkea. Tänään ekaa kertaa mietin miten mahtavaa ois jos pääsis edes ihan hetkeks kotiin ja saisin halata mun perhettä, mun ystäviä ja kaikkia rakkaita. Tiedätteks te ku löytää jonkun kappaleen, kuuntelee sitä ja yhtäkkiä sydän pakahtuu ja sit se särkyy eikä pysty hengittämään? Nää kaks seuraavaa on mulle sellasia...

 

 

Seuraavasta mulle tulee aina mieleen isi <3 -katotaan Anniinan kans tätä musiikkivideoo Youtubesta ja isi kurkkii olan takaa sohvalta tätä kans ja jäi kiinni, et on iha fiilareis tästä, haha

Tästä äiti <3 - äiti joraa tätä keittiös aina samaan aikaan ku tekee ruokaa ja nauraa 5-kympin kriisin kohdal isii! :D (sel ei sit tosiaankaa oo mitää geelitukkaa eikä nahkarotsei xD lähinnä siks ku isil tuli 5-kympin kriisi ja osti 3 moottoripyörää :D)

Anniina <3 -tää kappale piti kesällä 2011 ku oltiin mökillä ni kuunnella ainaki 10x ennen ku mentiin nukkumaan

Evest mul ei tuu mieleen mitään kappaletta :( Eve on aina ollu sellanen hiljaisuuden lapsi. Ku oltiin lapsia ja koulu-aamuina syötiin yhessä aamupalaa, ni Evelle ei saanu IKINÄ puhuu sanaakaan. Piti aina olla ihan hiljaa tai ainakaan vastaust ei kuulunu koskaan. Muistan vieläkin sen viltin mikä Evellä oli joka aamu harteilla aamupalapöydässä, sit se joi jotain 3 kuppii kaakaoo ja rakaa juustoo rullattuna, hahah <3

Nää kaks seuraavaa kappaletta oli aika kovia sanoja ennen mun Ausseihin lähtöä. Kuuntelin näitä joka ikinen päivä ainaki miljoona kertaa ja vimpat viikot mä vaan itkin aina ku kuulin näitä. Nykyään ku kuulen nää ni tunnen sen saman piston edelleen mun sydämes. Niin paljon hyvii muistoja kotoota! <3

Ootte ihanii, mul on ikävä! <3

-K-