Onnea ja ei

Tuntuu niin pahalta sanoo näin just nyt, mut mä en oo koskaan eläissäni ollu näin onnellinen...


Tänään töihin kävellesssä kaikki murheet katos mun harteilta, kaikki vaan yhtäkkiä katos johonkin. Mä en vaan vieläkään aina sisäistä ja ymmärrä et oon oikeesti täällä. Melkeen joka toinen päivä mul tulee se sama "VAU, mä oon Australiassa" -fiilis, mikä mulle tuli ensimmäisinä päivinä tänne saapuessani. Ei siit tunteest pääse eroon enkä haluakaan. Rakastan sitä tunnetta. Se saa mut tuntemaan, että mä elän! Rakastan sitä, ku nipistän itteäni enkä herää siit unesta, koska se ei oo unta. Se on mun elämää!


Oonko mä tosiaan se sama nynnerö joka peloissaan lähti 5 kuukautta sitten Suomesta? Onks se sama ihminen nyt täällä? Oonko mä tehny kaikki nää asiat oikeesti? En vaan ymmärrä! Ei mun elämässä voi tapahtuu mitään näin ihanaa ja jännää.



Sain eilen ensimmäisen oikeen palkan puoleen vuoteen. Oikeella palkalla tarkotan palkkaa täysillä tunneilla. Oli aika levee hymy ku meni nettipankkiin. Mikään raha ei oo parempaa ku ite tienattu! Vielä parempaa siitä teki se, että oon ollu niin pitkän ajan ilman oikeeta palkkaa. Jee! Välillä ihmetyttää, et miten mä vuos sitten kahvila-aikana oikeesti pärjäsin sil palkalla? Iha naurettavan säälittävää palkkaa sain. Melkeen ruokapalkalla mentiin! Sillon mulla oli viel autokin maksettavana... Jotenki sitä vaan pärjää kun on pakko ja fakta on se, et mitä enemmän tienaa -sitä enemmän myös pöllyttää. Mun tän hetkisestä palkastaki marisen vaikka tienaan viikossa lähes tulkoon saman verran ku kahvila-aikana koko kuukaudessa. Sairasta!



Tänään tuli myös päivälleen vuos siitä, kun palasin takas kokin hommiin. Sille tielle jäin! Tuntuu, et siit ois oikeesti paljon enemmän aikaa. Mä oon oppinu niin paljon! Muistan vieläkin mun ensimmäisen päivän vuos sitte Rukalla. Vitsit mua jännitti! Ekana ku menin keittiöön A laitto mut puhdistamaan fryeria ja mä olin ihan öönä. En muistanu yhtään miten niinkin yksinkertanen asia hoidetaan. Nyt teen sitä jokaikinen päivä ja kyllä, vihaan sitä edelleen yhtä paljon ja enemmänkin ku sillonkin. Hhaha. En TODELLAKAAN osannu sinä päivänä ajatella, et vuoden päästä mä oon Australiassa ja tyhjennän sitä samaa v*tun fryeria.



Oon aina ollu vähän vaakalaudalla sen suhteen, et oonko oikeella alalla vai en ja mitä mä elämältäni haluan. Muutaman mutkan, kahvilatyön ja eri työpaikkojen jälkeen tiedän 100% varmuudella, et keittiö on mun paikka! Aina kiireisen, stressaavan ja inhottavan päivän jälkeen kun meen kotiin ja oon kironnu, et vihaan olla kokki niin seuraavana aamuna töihin mennessä tiedän kuitenki taas olevani oikeessa paikassa. Mä tykkään ku on kiire ja on koko ajan tekemistä ja siitä seuraavaa stressiä. Se on vaa niin ihanaa! Mikään ei oo parempaa ku mennä hirveen päivän jälkeen kotiin ja tuntee jokasest ruumiinosasta, et ne on oikeesti ihan loppu. Must on tullu ihan mielettömän kunnianhimonen täällä, tänään mä töissä jo haaveilin, et kumpa mä joku päivä voisin ite olla keittiöpäällikkönä jossain ja hoitaa kaikki vastuut ite. Joku kaunis päivä toi tulee viel käymään ja sillon todennäkösesti taas kiroon miks mun täytyy olla täl alalla. Hhah.



Kolmen viikon päästä mä pääsen ehkä käymään Suomessa!!! Ihan mieletöntä! Mä oon siitä ihan onnesta soikeena, vaikkakin sinne ikävissä merkeissä tulisinkin... Näkisin mun perheen, ystävät, kaikki rakkaat ja pääsisin sinne hyytävään, mut ihanaan kylmyyteen ja näkisin lunta. Suomi on ihana, mul on oikeesti ikävä Suomea. Mun Suomeen saapuminen vaatii kuitenkin työpaikan saannin Melbournesta 3 viikon sisällä ja mun Suomen visiitti tulis kestämään noin 3 päivää... Kolmen päivä visiitti noin 4 päivän matkustamisella kuulostaa tyhmältä, mutta mua ei haittaa ollenkaan. Se olis kaiken sen arvosta! <3




-K-