Ihana, ihana elämäni!

Ei vitsit, mä en voi lakkaa hehkuttamasta mun onnellisuudenmäärää! Ei sillä, että mun elämässä Suomessa olis ollu mitään vikaa. Mun elämä oli vaan helvetin tylsää ja yhtä odottamista. Odottamista, millon tiedän mitä haluan elämältä? Minne haluan mennä? Mitä haluat tehdä? - Nyt olen löytänyt vastauksen kahteen viimeiseen. Haluan olla Australiassa. Asua täällä ja jäädä tänne. Haluan olla kokki. Mitä muuta haluan? En tiedä, mutta ei se haittaa. Enää se ei vaivaa mieltä.

Kuluneen viikon aikana töissä on tapahtunu ihmeitä. Mun pomo on tehny täyskäännöksen. Joko se on alkanu nuolemaan mun persettä tai sit mä oon vaan oikeesti helkkarin hyvä! Meijän päivän keskustelunaiheet pyörii lähinnä siinä, miten se saa käännettyä mun pään ja saa mut jäämään Perthiin. Joko kerta tuun entistä varmemmaks siitä, että mä haluan täältä pois.

Keskiviikkona meijän koko ravintolan omistaja tuli käymään meillä töissä. Vitsit mä rakastan sitä miestä. Se on ihan ku mun iskä! <3 Niin ihana symppis ja muutenki kaikin puolin ihan mahtava tyyppi. Kuitenkin sitten asiaan; tää mun pomo, meijän keittiöpäällikkö alko ylistämään mua sille. Olin puulla päähän lyöty. Ihminen, joka ei koskaan sano mitään hyvää kenestäkään, alkaa kehumaan mua. Kehumaan mua, mun läsnäollessa. Suomalaisena olin taas koko tilanteesta ihan nolona. Se sanoi, että mun taitoja katsoessa ei ikinä uskoisi mun olevan vasta 21-vuotias. Se kehui, että mä olen niin nopea oppimaan ja kerran kun jotain näyttää, mä muistan sen ikuisesti. Se kehui mut ihan maasta taivaisiin! Halusin tanssia tiputanssia ja kiljua riemusta, mutta mä olin kuin en olisikaan.

Torstaina ja eilen meillä oli ihan kauhee kiire töissä. Se oli ihan parasta! Tää keittiöpäällikkö oli tietty ihan kuumakallena niinku aina. Tavarat ja vitut lensi, ruoat paloi jne. Pointti oli kuitenkin se; yhtäkkiä sen kiireen keskellä se alkoi kutsumaan mua pomoksi. Kysyin miks se tekee sitä ja se pamautti, että joku päivä musta tulee vielä vitun hyvä pomo. WHAT!? DAMN, I'M GOOOOD!!! Halusin taas tanssii tiputanssia ja kiljuu riemusta, mut mä vaan hymyilin maailman leveimmällä hymyllä ja sanoin kiitos. WUHUUUUU!!! Ei TOI ihminen voi sanoo noin, ei se ikinä kehu ketään! Jes, jes, jes!!!

Työpäivän päätteeks jäätiin viel koko konkkaronkka drinksuille ja yhtäkkiä se taas yllätti mut! Se kehui miten nopea mä oon. Se sanoi, että mä oon nopeempi ku se (mikä on kyllä ihan totta!). En ikinä odottanu sen myöntävän sitä... Eilen nostin ties miten monta kertaa 4 annosta siinä ajassa kun se nostin yhden chorizo annoksen, mikä on niinkin simppeli ku; ottaa värin pintaan pannulla, heittää sherryt niskaan ja keittää kasaan, vie aikaa ehkä 4 minuuttia jos sitäkään. Se lupas kirjottaa mulle tosi hyvän referencen ja auttaa mua saamaan työpaikan Melbournesta. Jeeeeee!!!

Mun elämä on vaan niin täydellistä täällä. Kaikki on vaan ihanaa koko ajan. Liian hyvää ollakseen totta! Jossain vaiheessa tää mun kupla vielä puhkeaa ja sit taas parun miten synkkää mun elämä on. Edes yksinkertaset vastoinkäymiset ei oo mulle helppoja, mä oon aina ihan maani myynyt. Oon ihan pumpulissa kasvanut. Täällä oon kuitenkin huomannut, et ihan KAIKESTA selviää ja KAIKKI asiat järjestyy tavalla tai toisella.

Melbourneen muutosta sen verran, että Danskun poikaystävä on nyt saanut töitä ja meijän asunnonetsintäprojekti pääsee kunnolla alkamaan. Vuokrataan joku ihana pilvilinna pilvenpiirtäjästä missä on yhteinen pool ja gym (ja sauna!). Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Mä niin rakastan mun elämää!!! Ei vitsit! Me vuokrataan asunto puoleks vuodeksi eli jäädään loppu ajaksi Melbourneen. Dansku ja Bart menee toukokuun lopulla Suomeen minkä ajaksi mulle hommataan toinen vuokralainen (3-4vk). Toivottavasti UK rakastuu myös Melbourneen ja muuttaa sinne myös. Mun haave olis saada Melistä sponsoriviisumi ja hommata ennen Suomeen tuloa pysyvä asunto Melistä niin, että kun palaan Suomesta takas tänne, pääsisin muuttamaan uuteen kotiin ja voisin tuoda mun mitättömän omaisuuden Suomesta tänne. MUTTA niinku kaikki tietää, mun suunnitelmat muuttuu ihan lennossa ja tää on pelkkää pintaliitoa. Ei se haittaa. Kaikki varmaan nauraa paskasta huutonaurua tätä lukiessaan, mut ANTAKAA MUN HAAVEILLA! :D



Ainiin!!!! Eilen kun tulin töistä kotiin, kello tais olla jotain yhden pintaa yöllä. Mulla oli ihan helkkarin tylsää ja näin, että meijän naapurissa oli valot päällä. Menin niitten oven taakse ja pimpotin ovikelloa. :D Siellä asui kaks etiopialaista, sisarukset; tyttö ja poika ja ne päästi mut sisään. En ollu siis koskaan aikasemmin ollu siellä enkä edes tiennyt ketä siellä asuu. Se tyttö oli tosi ihana, mut huomasin, että tää poika suhtautus muhun vähän varauksella. Olin siellä varmaan joku puol tuntia ja sit lähdin hyvin mielin kotiin. Ei mulla muuta.

-K-