Here I am without you. I feel so lost but what can I do?

Jestas miten turhauttavaa! Oon koko eilisen ja tän päivän yrittäny löytää itelleni työkenkii Perthistä, mut EI! Niit ei vaa löydy mistää, niit ei vaa yksinkertasesti myydä tääl! Mä en käsitä mist nä paikalliset niit ostaa, tuskin ne Sydneyynkää lentää työvaateostoksil... Mul ei oo enää ku huominen päivä aikaa taikoo sellaset jostain, ku maanantai alkaa jo työt. Sit saa koko ajan olla pelko persees niit etties, ku kaikki kaupat sulkeutuu tääl jo ennen viittä tai viidelt. Menin tänään kaupungin ulkopuolelleki niit kenkii ettimään, ku olin lähettäny sähköpostii yhteen työvaateliikkeeseen, et myykö ne naisten työkenkii  ja sielt tuli vastaus et myydään. Eihän niil ollu ku vaa jotain raksakenkii myynnis...

Eilen lähettiin viel tyttöjen kans viihteelle ja mentiin vihdoin ja viimein Library Nightclubille!!! Ollaan siit päiväst asti ku tänne saavuttiin haluttu mennä sinne, mut ei olla kehdattu koska meil oli vaan kaiken maailman kolttui mukaa ja kaikki ihmiset ketkä sinne jonottaa on ihan parhaat päällä. Nyt oltiin käyty ostamas mekot ja korkkarit yms ja vihdoin saatiin aikaseks mennä sinne ni ei se nyt iha mennykää niinku Strömsös. Ei ne ihmiset ollukaa iha nii fiineinä ku ulkopuoli antaa ymmärtää, yhel oli COLLARIT jalas ja osal jotain ihme rääsyi. Muutenki se paikka oli suoraan sanottuna aika totaali pettymys, ei siel ollu edes kunnon tanssilattiaa.

Piti paremman menon toivos vaihtaa baarii Deeniin, mut ei sielkää mikää mahti meno ollu... Aika tylsä ilta! Mä en tajuu mitä nä aussi raksamiehet oikeen tajuu, ku rappusis on tääl joko luonnottoman korkee askelväli tai sit niin pieni ettei siin oo mitää järkee. Nii ja sit tanssilattia on varsinki Deenis niin kuprunen ettei siin pysy korkkareil valehtelemat pystys! Eikä johtunu muuten alkoholist, ku en ollu ees kännis. Oisinki ollu ni ois ilta voinu ehkä pelastuuki... Ja sit varmaa kaikkien epäcoolein juttu mitä oo vähä aikaa nähny on tanssiii aurinkolasit pääs, näyttää nii pölölt!

Käytiin viel illan päätteeks kebabil ja oisko toi ollu nyt kolmas kerta Ausseis ku söin kababii, siis ne on niin pienii! Valehtelemat puolet pienempii ku Suomes ja maksaaki viel hiukan enemmän ku Suomes. Eikä ne ees maistu miltää, en tajuu miks aina erehdyn vaa uudestaa ja uudestaa syömää niit tääl, ku aina ne maistuu joko pahalt tai ei miltää. Vitsi mul on ikävä Suomest saatavaa kebabii... Ne on nii mehukkai ja maukkai ja HYVII, varsinki Ege1:st ostetut! Tääl se pohjalättyki on iha liian paksu, mauton ja kova.

Jos nää ihmiset tääl perustais Suomee kebabilan ni se menis kyl konkursii alta aika yksikön! Joko sen takia et ihmiset lakkais käymäst siel ku ne tajuis ensinnäki kuin pienii ja kalliit ne on ja toiseks ne on pahoi ja mauttomii. Tai toinen syy on se, et jos ne joutuis suurentamaa niitten kebabei ja laskemaan viel hintaaki ni tulis iha liia kalliit raaka-ainekulut. Miks mä ees kulutan pienii aivojani miettimäl tämmösii asioi? En tiä yhtää.

Tänää mä päätin, et vähennän alkoholin käyttöö tääl ja alan käymää 4 kertaa viikos lenkil ja alan laihduttaa, koska sit ku Josh tulee tänne takas ni en haluu et sitä onki vastas tääl vaa kauhee tunnistamattomaks paisunu tonnikeiju. Sit mä ainaki lentäisin ku leppäkeihäs sen elämäst pois, hahaha. Mä niiii ootan et se tulis jo takas!!!!

Aamupäiväl mul oli taas kauhee lamaantuminen, masensi vaa kauheesti kaikki ku oli niin ikävä kaikkee ja kaikkii Suomest ja mietin kuin helppoo elämä Suomes oli ja kuin helpol siel aina pääsi... Menin bussin kaa ettii niit hemmetin työkenkii Scarborough Beachin vierest ja kuuntelin iPodist Hurtsii ja tuntus et teen pian totaali romahduksen siel bussis. Piti niellä jotai miljoona kertaa, et sain pidetty itkun sisälläni.

Oon viimesen viikon tääl joka ilta ja aamu miettiny kuin ikävä mul on sitä, et illal viimesenä ku meen nukkumaan joku sanoo mul "Hyvää yötä!" ja aamul ensimmäisenä "Huomenta!". Yks ilta ku menin tääl hostellil nukkumaan ni yks suomalainen tyttö joka on tääl kans sano mul "Hyvää yötä!" ja mun sydän pysähtys hetkeks ku se tuntus niin kotosalt ja hyvält, et joku sano nii!!!

Tää on muutenki nii hämmentävää miten ristiriitaset tuntemukset voi olla. Mul on ikävä asioi ja ihmisii Suomest, mut mul ei oo ikävä itse Suomee. Mä haluisin vaa kaikki mun rakkaat tänne! <3 Mua ei sais täält millään viel takas Suomee, mut välil mielessäni mietin, et tuleeks tä koko vuos olemaan tätä jatkuvaa taisteluu ikävää vastaan???

-K-