Jopas vierähti taas tovi viime kerrasta...
Pakko kertoo mun viime perjantain
järkyttävästä herätyksestä! Heräsin taas
nenä jäässä ja kroppa tutisten kylmyydestä. Sisälämpötila oli pienempi kun
ulkona, jotain 15-17 asteen paikkeilla...
Ajattelin mennä suihkuun lämmittelemään, mut tottakai sieltäkin oli
lämmin vesi loppu. Hienoa! Joutusin sitten föönaamaan koko kroppani
hiustenkuivaajalla lämpimäks. Enpä olis tätä uskonut joutuvani tekemään
AUSTRALIASSA. Jotenkin niin uskomatonta.
Tuntuu ettei taaskaan oo saanut oikeen mitään aikaiseksi tänkään
kuluneen viikon aikana. Sunnuntaina mentiin
ekaa kertaa rannalle täällä Scarborough
Beachille, kuin mahtavaa! Se ranta oli
melkeen täydellinen, vesi vaan oli hiukan liian kylmää. Lämpötila nousi +28
asteeseen ja ekaa kertaa tuli sellanen fiilis et "JES mä oon oikeesti
Australiassa!" Heitin myös Australian talviturkkini, jos märkäpuvulla
surfaamista ei lasketa mukaan. Onnistuin myös polttamaan itteni, koska en
tiennyt et meijän aurinkorasva ei ollut vedenkestävää...
Maanantai, lokakuun
1. päivä alkoi täällä paremmin kun loistavasti! Lämpömittari näytti +34
astetta! Täydellistä! Lähettiin taas rannalle, tällä kertaa Cottesloe
Beachille. Just sillä hetkellä olin niin onnellinen etten lähtenyt kotiin heti
seuraavana päivänä tänne saavuttuani. Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi?
Sitä en olisi koskaan saanut tietää! Pakko kylläkin myöntää et jos ei olis
tuullut yhtään niin olisin varmaan pökrännyt siihen kuumuuteen mitä täällä oli,
mut en valita!!! Paloin vielä eilistäkin pahemmin ja illalla pelkkä istuminen
ja sängyssä kyljen kääntäminen tuotti ongelmia. Oma vika! Mut kaikkein
surullisinta tässä on se, et oon edelleen valkoinen kun haamu! :D
Jotenkin onnistutaan aina säheltämään Annelin kans joka
asiassa. Illalla käytiin ulkona syömässä ja just kun oltiin saatu ruoat naaman eteen, meijän
jaloissa alkoi viliseen valehtelematta 5cm torakka! Siinä saatiin sitten pikku
härdelli aikaseks kun kiljuttiin ja mentiin pitkin seiniä karkuun sitä
torakkaa. Muut asiakkaat nauro meitä kun oltiin ihan slaagin partaalla yhden torakan
takia. Tiskin takaata tuli sitten topakka tarjoilijatyttö joka ottaa liiskas
sen torakan kengällään kun me kaks seistiin vapisten penkeillä. :D
Tiistaina käytiin
Fremantlessa pyörimässä, katsomassa millainen kylä/kaupunki se on ja jättämässä
meijän CV:itä ympäri ravintoloita ja kahviloita. En tykännyt. Jotenkin kamalan
kälynen ja muutenki ahdistava, en kyllä tiedä miksi.
Illalla lähettiin ulos Leedervilleen Hip-E clubiin,
2-3km ja 20min kävelymatkan päässä Northbridgestä jossa asutaan. Tietty ulkona
satoi vettä kun esterin perseestä kun oltiin lähdössä. Takseja ei näkynyt
missään eikä meillä sen numeroakaan ollut, joten ainut vaihtoehto oli lähteä
talsimaan sinne. Päästiin perille ja olo oli kun uitetulla rotalla. Siellä oli
oikeestaan vaan miehiä, kivaa! Taas niin paljon hyvännäköisiä et pää meni
jälleen kerran pyörälle!
Samana iltana sain kuulla, että Josh lähtee perjantaina
takaisin Englantiin ja olin ihan maani myynyt! Mä oon ihan sen pauloissa ollut
siitä asti kun sen ekan kerran näin ja nyt sekin lähtee pois. Se on kyllä fakta
täällä et, kaikki ketkä tulee, menee. Mikään ei oo pysyvää! :( Ensimmäinen
kerta, kun mun sydän särjetään täällä ja oon ollut täällä vasta 3 viikkoa,
surullista.
Kuitenkin sinäkin iltana lähettiin kahden äijän kanssa
Mäkkiin baarin jälkeen. Sieltä ne halusi saattaa meijät takaisin hostellille ja
niillä olikin koira haudattuna. Ne änki sisälle tänne meijän hostelliin ja täällä
me hihiteltiin kuin pikkutytöt, koska täällä on pelkkiä tyttöjä ja vieraiden
tuominen tänne on kiellettyä. Ajatus jäädä kiinni siitä oli kutkuttava. :D Me mentiin
nukkumaan ja ne jäi TV huoneeseen vetämään hirsiä. Mitä sitten vaikka joku
huomaiskin että ne on täällä? Oltiin kuitenkin lähdössä pois!
Kerjäläisistä pakko mainita sen verran, että voi Pyhä jysäys
miten paljon niitä on Sydneyssä. Pilvin pimein ja joka ikinen päivä ne samat
istuu siellä päivästä toiseen ja joinakin surullisina päivinä sinne oli
ilmestynyt myös uusia naamoja. Ne on jotenkin niin onnettomia ja ällöttäviä.
Välillä heitetään läppää siitä, et siinä on meijän tulevaisuus täällä. Sitten
kun on rahat loppu ja ei oo paikkaa minne mennä. :D Surullinen tulevaisuus.
Onneks on sentään lentolippu kotiin ostettu ja maksettu valmiiksi! <3 Täällä
Perthissä ei kyllä oo Sydneyyn
verrattuna kerjäläisiä nimeksikään. Onhan niitä muutamia, mutta täällä
ne ei ärsytä. Kaiken huippu mitä Sydneyssä näin oli, kun 3 viatonta koiraa
oltiin jätetty kadulle lojumaan viltin päälle auringonpaisteeseen ilman
omistajaa ja niiden edessä oli 2 juomakuppia joissa luki, että "Anna
minulle vettä" tai jotain muuta vastaavaa... Eläinrääkkäystä!
Viimeiset pari päivää on ollut jotenkin niin onnettomia.
Eilen keskiviikkona saatiin
tarpeeksemme meijän hostellista jossa oltiin lusittu jo viikon verran. Tää
kyseinen hostelli on pelkästään naisille ja se on ollut ihan hiton tylsää!
Päätettiin aamulla lähtee talsimaan täältä vesisateessa vajaan 30kg taakat
niskassa ja mennä ekaan hostelliin joka naaman eteen tulis.
Ei se osottautunukaan ihan niin helpoksi kun oltiin
ajateltu. Jokainen hostelli joka oltais kelpuutettu oli toinen toisensa perään
täynnä. Epätoivon ja uupumuksen myötä alettiin pikku hiljaa laskemaan meijän
vaatimustasoa ja loppu peleissä oltiin valmiita huolimaan paikka mikä hyvänsä.
KAIKKI Perthin hostellit oli täynnä ja loppu peleissä löydettiin yks hostelli
jossa oli YKS ainut vapaa sänky. Ei ne voinut meitä onnettomia kadullekaan
jättää niin ne otti mut ja Annelin sisään, mikä tarkotti et meillä oli yks
sänky jaettavana. Mut ainakaan ei tarvinut nukkuu puiston penkillä, miten
huikeeta!
Tää kyseinen hostelli paljastuskin sitten aivan totaaliseks
murjuksi. Kun päästiin meijän luksus huoneeseen, se haisi niin järkyttävältä
imelältä hieltä! Vieläkin puistattaa ajatuskin siitä paikasta. Jo pelkän hajun
ja huoneeseen jätettyjen vaatteiden perusteella pystyi sanomaan ettei siellä
ainuttakaan naista asunut. En oo koskaan nähnyt yhtä järkyttävää vessaa enkä
kyllä suihkuakaan kuin siellä! Bakteerikammoisena pelkkä ajatus siihen vessaan
joutumisesta vei pissahädän pois.
 | |
| Kattokaa nyt kuin likanen oikeesti! |
Illan mittaan alettiin ihmettelemään miksei oltu nähty
yhtäkään naista koko paikassa. Hostellin respassakin työskentelevät miehet asui
siellä. Siellä ne veti kaljaa terassilla kaljaa asiakkaiden palvelun lomassa.
Toisaalta ihan siistiä! :D Pian selvisi
syy myös siihenkin miksi ne "rikkoi" hostellin sääntöjä ja majoitti 2
ihmistä samaan sänkyyn. Se paikka oli täynnä pelkkiä miehiä! Tietty ne oli vaan
mielissään, kun 2 pientä avutonta tyttöä majoittui niiden kanssa samaan
paikkaan.
Pojat pyysi meitä niiden mukaan viereiseen pubiin, koska
hostelli tarjois meille ilmaiset kaljat. Empisin hetken, koska edellisenkin
päivän kännin krapula oli vielä kärsimättä, mut pakkohan sinne oli lähteä kun pyydettiin!
Hauskaa kyllä oli ja kaljatkin on alkanut tulla taas ihan tutuiksi vaikka mä en
niiden kovin suuri ystävä Suomessa ollutkaan.
Tänään torstaina
herättiin JÄLLEEN krapulapäissämme ja mietittiin et jaksetaanko nousta ja
vaihtaa hostellia vai jäädäänkö me siihen järkyttävään murjuun. Mietin
mielessäni etten kyllä jaksa liikkua minnekään. Pian kuitenkin tajusin että jos
jäädään sinne, mun on mentävä siihen järkyttävään suihkuun joka takuuvarmasti
kuhisee bakteereja. Noustiin äkkiä ylös ja painuttiin kuuseen sieltä.
Ja minne päädyimmekään? Minnekäs muuallekaan kun tähän iki-ihanaan,
tuttuun ja turvalliseen hostelliin josta just eilen aamulla lähdettiin. Miksi
kaikki pitää aina tehdä vaikeimman kautta? Miksi ei vaan voitu alusta alkaen
jäädä tänne vaan piti lähtee tonne kadulle sooloilemaan.
Sit pakko kertoo vähän tän hostellin muista asukkaista. Täällä
on yks muija (varmaan jotain 35v.) siis se syö valehtelemat yksin enemmän kun
meijän koko 5 henkinen perhe kotona syö. Noh, sen on kyllä kokoinenkin. Se on
muuten tällä hetkellä meijän kanssa samassa huoneessa, toivon ettei se kuorsaa
kun höyryjuna.
Sitten täällä on yks noin 55-60-vuotias vanhus, tai oikeestaan
nyt kun oikeen mietin niin se näyttää kylläkin enemmän kun 10 vuotta
vanhemmalta kun meijän äiti, joten sen täytyy olla jotain +65 luokkaa. Mitäköhän
helvettiä se tekee hostellissa? Nauraisin ja häpeisin yli kaiken jos meijän
äiti/iskä löytäis ittensä joku päivä hostellista. Noloa! Lisäks sillä on aina
samat caprihousut jalassa ja niissä on reikä perseessä ja se tekee tosi pahan
hajuista ruokaa.
Yks meijän uus huonekaveri ärsyttää mua, sillä on kaijuttimet
tietokoneessa ja se kuuntelee niillä musiikkii täysillä. Nyt se kattoo netistä
jotain ohjelmaa ja äänet huutaa täysillä. Ihanaa kun se ajattelee meitä
muitakin niin paljon.
Lisäks tässä hostellissa on kiinni yks baari. Musiikki
pauhaa täysillä 4x viikossa (to-su) klo 18-1.30. Niin selvästi toi musiikki
kuuluu, et tää on vähän niinkun itekin baarissa olis. Paitsi, ei kulu rahaa ja
ei tarvii laittautua.
Huomenna lähetään
Mandurahiin, se on noin 70km päässä Perthissä. Metrolla sinne kestää jonkun
tunnin verran. Mennään sinne ettimään töitä ja koitetaan saada sieltä asuntoa.
Ei kai mulla muuta tällä kertaa...
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti