Hello!
Oon ihan hirveen hyvällä tuulella tänään, nyt tai miten sen
ikinä haluukaan sanoa. Koko päivän oon ollu menossa ja nyt pääsin kotiin
pesemään pyykkejä ja laittamaan vähän paikkoja kuntoon.
Päivällä kävin Fremantlessa kolmatta kertaa, mä en vieläkään
osaa päättää tykkäänkö siitä vai en. Jos mulla olis pysyvä koti täällä, mä
varmaan rakastaisin sitä paikkaa, mut nyt en ikinä löydä sielt mitään järkevää
ostettavaa. Mä en löytäny edes mitään kivaa kuvattavaa sieltä. Kaupungin kaupat
kolusin taas läpi ettiessäni mun siskoille jotain kivaa, en löytäny. Mä en osaa
ostaa niille enää mitään, mä oon alkanu tykkään kaikest oudosta ja ne tykkää
kaikest tavallisesta ja pelkistetystä.
Ainiin pääsin myös todistamaan yhtä vaatevarkautta, tai yritystä!
Se jäi kiinni, koska kyseisen putiikin jokasen lähtevän asiakkaan kassit ja
laukut tarkastetaan. Mua niin hävetti sen puolesta, et tunsin melkeen itteniki
varkaaks siin tilanteessa. Sel oli kolme kyseisen puljun vaatetta
hintalappuineen sen laukussa ja se vielä kehtas
väittää, et hän osti ne 3 viikkoo sitte ja raahas niit mukanaan vaan,
koska ei osannu päättää palauttaako niitä vai ei. Yeah right! Kyllä hävetti!
Mä oon aivan tohkeissani mun Melbourneen lähöstä, en jaksais
oottaa enää yhtään! 27 päivän päästä mä istun parhaillaan lentokoneessa
matkalla kohti tuntematonta. Niin huippua!!! Mun pitäis alkaa ettiin töitä jo
etukäteen sieltä ja oon kyl kattonu paikkoja mihin aion hakee, MUTTA mä oon nyt
joku viikon jo fiksannu mun CV:tä ja cover letteriä uuteen uskoon niin vähä
tyssänny tää touhu. Äiti, älä nyt järkyty, mut mä koitan saada työpaikan
sponsoroidul työviisumilla et voisin oikeen muuttaa muuttaa tänne. Siitäki oon
ihan täpinöissäni, tohkeissani ja onneissani vaikkei mitään paikkaa oo vielä ees
tiedossa. Mä kyllä äiti muistan, ku Suomessa sanoin sulle vitsinä, et mitä jos
mä jäisinki tänne vaikka viideks vuodeks ja sä vastasit, et sit sulle tulis
kyllä jo ikävä. Nii mullakin tulee, on jo nyt!!! Oikeesti se on vaan teijän
onni, koska teijän ei tarvii maksaa asumisesta, ku voitte asuu mun luona KUN
tuutte kyllään.
Ainiin, Anniina ei vielä tiiäkään mitä mä oon luvannu
Evelle! No tän jälkeen tietää. Lupasin Evelle, että ostan niille molemmille
lentoliput Ausseihin ens vuonna kun mulla on kokoaikatyö. Sit muuten ootte
kyllä ainaki sen kuukauden tai en osta ku menoliput. Toivottavasti saan sen
työviisumin Melbournesta ja voisin jäädä sinne ja saada ihanan kodin! Ihan sama
vaikka en saiskaan, nyt se on sanottu täälläkin ääneen joten sen on parasta
toteutua keinolla millä hyvänsä. Mä innostuin asiasta niin, et tein jo budjetin
paljonko mun täytyy säästää joka kuukausi. Vuoden päästä voitte sitte lukea kun
minä oon täällä onnellisena mun siskojen kanssa. Jee!
Nyt täytyy kyllä alkaa ettiin niit töitä! Siel on niin ihania ravinteleja mitä nyt oon kerenny kattoon ja mä tahon niistä parhaaseen! En mihinkään nakkikioskiin. :D
Yks juttu vielä nyt ku tuli työt puheeks. Mä en ymmärrä. Luin eilen Iltalehden sivuilta artikkelin tän päivän syrjäytyneistä nuorista, jotka ei heti peruskoulun jälkeen oo päässy jatko-opiskelemaan tai sitten vaa muuten kotona pieruverkkareis sohval makaavat luuserit, jotka käy sossun luukul hakemas rahat ja menee takas kottiin masentumaan. Olipa rumasti sanottu, mutta menkööt nyt kuitenki.
POINTTI OLI; Miettisin vaan, et mikä noitten ihmisten elämässä on menny niin pieleen, et tollaseen tilanteeseen ajautuu? En nyt syytä vanhempia, koska kaikki on lähtösin omasta ittestään (joten jos joku aikuinen lukee tätä ni älkää hirttäkö mua!), MUTTA jos mä tollasessa tilanteessa oisin niin kyllä mun vanhemmat olis heti potkimas persuksille ja herättämässä mua siit itsesäälistä ja kysymässä, et mitä mä oikeen oon elämälleni tekemässä!?! Ne tekis sen rakkaudesta! Niin mun vanhemmat aina tekee kun mä oon ajautumassa väärille poluille ja just siks mun vanhemmat onki maailman ihanimmat ja parhaat! <3
Mä en ikinä jaksais olla 5-10 vuotta kotona tekemättä mitään. Vaikka mä voittaisin rahaa loputtomasti, mä en silti vois ikinä lopettaa työntekoa. Vaiks välillä vituttaa ja ärsyttää mennä töihin, se on silti ihan parasta ajankulua ja uuden oppimista eikä oma rahakaan yhtään pahalta tunnu. Mä olen nyt jo ihan tekemisen puutteessa kun on vaan osa-aikatyö. En malta oottaa, et pääsen oikeisiin töihin, siitä tulee niin kivaa! Sitä paitsi, mun mielestä on kivaa olla oikeesti hyvä jossain. Vielä kivempaa ja parempaa mun mielestä on se, et huomenna mä oon vieläki parempi!Joka päivä oppii jotain uutta ja joka päivä on hiukan parempi jossain. Se jos joku on ihan parasta!
Nauroin just tänään yksinäni ku muistin, et onnistuin Rukalla TÖISSÄ polttamaan spagetitki pohjaan ja pahinta siinä oli et sitä spagettia oli 5kg. Kyllä mua hävetti, mut ei sitä koomisuutta voinu olla nauramattakaa, ei edes keittiöpäällikkö. En mä ollu koskaan keittäny spagettia kippipannulla enkä tajunnu et niitä oli niin paljon ettei siihen menny ku hetki ku ne oli jo pohjassa kii. :D Mut niinku joskus aikasemmin täällä sanoin, just siks mä oon olevinani nyt hyvä, koska oon uskaltanu mokata uudestaan ja uudestaan ja vielä nauraakki itelleni. Ei se elämä niin vakavaa oo. Kyl kaikki mokat ja murheet aina jotenki saa korjattu ja niist tilanteista selvii taval tai toisella. Ite ainaki just mokaamalla oon oppinu varmaan parhaiten. Kuulostaa varmaan työnantajan korvaankin tosi hyvältä, heheh. En muuten varppina enää IKINÄ polta spagetteja pohjaan. :D
Nyt mun täytyy lähtee niitten töitten metsästykseen,
heipsan!
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti