Ihan alkajaisiksi haluan kertoa ja kiittää, koska mun blogin
lukijat on kasvanut "räjähdysmäisesti". Kivaa! Ihana nähdä, että
ihmisiä kiinnostaa mun elämä tällä pallon puoliskolla. Salaa ehkä pelkäsin
ettei mun blogi saa yhtäkään lukijaa, vaikka todellisuudessahan mä tein tämän
vain siksi että läheisten on helpompi seurata mun elämää täällä tätä kautta. Ei
tarvitse jokaiselle erikseen selittää päivän jokaista tapahtuma ja näitä on
varmasti kiva itse lukea joskus myöhemmin ja nauraa miten tollo sitä onkaan
tultu oltua. Toki oon iloinen siitä, että muitakin kuin pelkästään niitä
kaikkein läheisimpiä ihmisiä kiinnostaa. Nyt jokainen teistä voi maistaa pienen
palan Australiaa tai elämää Australiassa. :)
Arvatkaapas mitä!? Mä tein tänään ensimmäistä kertaa oikeaa
ruokaa tässä asunnossa. Niin ja mähän siis olen kokki. Yeah right, olevinaan!!
Enhän mä täällä olekaan asunut kun reilut 3 viikkoa. Mä niin tohkeissani aloin
tuota ruokaa väsäämään, koska meillä on kaasuliesi ja mä rakastan niitä! Ne on
aina niin tehokkaita, mutta tuo meidän on kyllä ihan hanurista. Hitaampi kuin
meidän normaali liesi kotona. Meni heti maku koko ruoanlaittoon! Mutta mun
täytyy nyt olla niin terveellinen ja niin terveellinen (olevinaan!) niin oli
pakko kerrankin väsätä itse ruokaa tai ylipäänsä syödä oikeaa ruokaa.
Mulla on koko ajan ihan kamala nestehukka. Faktahan on se,
että normaalin päivän aikana en juo litraakaan nesteitä ellei mulla satu
olemaan töitä. Mä en vaan tunne lähes koskaan olevani janoinen eikä mulla vaan
tule juotua "huvikseen" vaikka tiedän kyllä, että täällä pitäisi. Oon
koko ajan kovin väsynyt ja mulla särkee pää. Mä en tunne olevani janoinen vasta
kun sitten kun avaan suuni ja huomaan sen olevan niin kuiva ettei suu meinaa
edes aueta. Siinä vaiheessa jano onkin jo niin valtava että meinaa saada
paniikkikohtauksen ellei vettä ole heti käden ulottuvilla. Mä näen tosi usein
tähtiä ja mustaa ja mua heikottaa todella usein. Luulen, että yksi syy koko
nestehukkaan on se, että ennen oli niin helppoa kun oli aina vesipullo käden
ulottuvilla, koska join viikkoa sitten vielä aina pelkkää pullovettä ja mulla
oli sitä aina. Viime viikolla mä aloin viimein juomaan hanavettä ja nyt se
tapa, että voin vaan mennä hanalle ja juoda vettä sieltä, on unohtunut. Lisäksi
meidän hanavesi maistuu aivan kammottavalta, valehtelematta likaiselta uima-altaalta,
kloorilta. Paljon, paljon pahempaa kuin Turun kraanavesi. Nyt en edes valehtele
sanoessani, että Turun kraanavesi on suurta herkkua tähän nähden. Mutta eiköhän
siihenkin vielä totu...
Mä alan olemaan aika neuvoton tämän väsymyksen kanssa.
Veikkaan, että mulla on anemia. En syö kovinkaan paljoa mitään mistä saisin
rautaa. Muutenkin luulen, että mulla on vitamiinien syönnissä aikamoisia
puutoksia. Nukun joka ikinen yö yli 12h ja aamulla herätessäni olen edelleen
väsynyt. Nyt kaikki sanoo, että mä nukun liikaa. Oon myös yrittänyt eri
mittaisia yöunia (6-9h), mutta aina vaan väsyttää! Ja sitten harmittaa, koska
kun herään on puolet päivästä jo mennyt.
En jaksa ikinä tehdä mitään, aina tekisi vaan mieli mennä nukkumaan. Mun
unirytmi on muutenkin ihan hanurista. En vaan pääse ihmisten aikoihin ylös
sängystä enkä ihmisten aikoihin nukkumaan. Musta on tullut todellinen yöeläin
täällä. Argh!
Tänään mulla on ikävä kotiinkin! Tai kotia. Vaikka mulla
onkin koti täällä, ei se ole sama asia. Suomessa mun inhokkeihin kuului auton
pesu, mutta nyt kun oon täällä, mä vaan haluaisin niin kovasti mennä ulos
pesemään mun auton ja puunata sen ihan viimeisen päälle. Mä haluisin ottaa
pyörän tai rullaluistimet ja lähteä pyöräilemään/rullaluistelemaan. Tehdä
kaikkea mitä normaalissa elämässä tekee. Asioita mitä ei osannut ennen arvostaa
ja mitä inhosi. Tuntuu, että täällä mä olen niin toimeton. Mä en saa aikaiseksi
mentyä mihinkään tai tehtyä mitään, koska mulla ei ole autoa. Kaikki on muka
liian kaukana. Oikeasti mun pitäisi vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja
lähteä liikkeelle.
Meijän huushollia varjostaa vieläkin draama. Täällä ei ole
enää kiva asua. Tuntuu, että täytyy olla varpaillaan koko ajan. Lauantaina
tapahtui jotain, missä mä periaatteessa mokasin. En omasta mielestäni, mutta
Tonyn mielestä. Mä tekisin sen kuitenkin koska tahansa uudestaan! Nyt Tony
pitää mykkäkoulua ja kun koitan kysyä onko se vihainen ja mikä on niin se ei
vastaa. Mua ei omista ketään ja mä olen vapaa tekemään mitä mua ikinä huvittaa
ja jos se ei ole ok mun kämppiksille, mä etsin uudet. Hayden kylläkin vaan
nauroi ja sano, että Tony pääsee tästä vielä yli. Nyt mä olen puunannut koko
alakerran sanoakseni anteeksi, vaikka todellisuudessa mulla ei ole mitään
anteeksi pyydettävää (eikä noi kyllä edes huomaa eroa sen välillä onko täällä
siistiä vai ei!). Yritän kuitenkin lepyytellä sitä, koska pahimmassa
tapauksessa mä olen pian taas hostellissa. Hhahah!
Aijoo, pesin pyykkiä sunnuntaina ja laiskana (ja
krapulaisena) plikkana ajattelin päästä helpolla ja pestä mustat ja valkoiset
samassa koneellisessa, tiedän ihan hemmetin typerää. Myös lopputulos oli sen
näköinen! Nyt kaikki mun valkoiset sortsit on harmaa/vaaleanpunaisia (en tiedä
mistä se vaaleanpunainen tuli!) ja mun AINUT valkoinen kokintakki on
valko/musta/harmaa/sininen, nyt se on todella spesiaalin näköinen. Yritin
korjata tilanteen ja pesin pelkät valkoiset uudestaan, mutta eihän se väri
niistä enää irronnut. En luovuttanut vielä tässä vaiheessa vaan laitoin vielä
yhden koneellisen johon päätin kokeilla kloritea (tai ainakin luulin sitä
siksi!), mutta ei se sitä tainnut todellisuudessa olla, koska ne näytti vain
entistä mustemmilta kolmannen pesun jälkeen. Nyt mulla ei olekaan enää mitään
valkoista, kaikki valkoinen on nykyään harmaata. Vähän kuin olisi uusia
vaatteita, mutta ei sinne päinkään. Tämä saattaa ehkä kertoa jotain mun
rajoitteellisuudesta naisena. Tekisi mieli sanoa että en tiennyt ettei niitä
saa pestä yhdessä, mutta hemmetti kun mä tiesin ja se tässä vituttaakin.
Täytyykin siis puolustautua ja sanoa, että ei aina voi onnistua!
Tähän loppuun vielä pakko sanoa, että ei tunnu kyllä sitten
yhtääääääään siltä, että mulla on synttärit ylihuomenna. Ei yhtään! Ei mulla
kuuluisi olla synttäreitä keskikesällä! Joku on mennyt pahasti metsään. Mua ei
oikeastaan edes yhtään kiinnosta juhlia niitä, koska tuntuu ettei mitään
synttäreitä olekaan. Väärä vuodenaika. Meidän olisi kuitenkin tarkoitus mennä
torstai iltana ulos syömään ja parille drinkille ja ehkä vielä parille. Ihana
nähdä Sujeongiakin pitkästä aikaa! Siitä on ikuisuus kun viimeksi ollaan nähty!
Niiii joo, vielä yksi juttu! Sain mammalta ja pappalta eilen
ihka oikean joulukortin tänne, ihanaa! <3 Mä nauroin sen kortin sisältöä
ihan järkyttävästi, se oli niin hauska!!! Loppuun mamma oli kirjoittanut käskyn
jossa käskin mun olla täällä "tarkkana kuin porkkana!"! :D Mä en
tiedä minne on hukkunut äitin lähettämä Veikkauksen joulukalenteri! Pian on jo
jouluaatto ja siitä on ikuisuus kun äiti sen lähetti. Toivottavasti se ei ole
hukkunut postiin nimittäin siellä on 20 000€ voittopotti ihan takuuvarmasti.
Jos jollain on jotain mitä haluaisi ehkä kysyä/tietää, KYSY! Mulla ei aina ole mitään jutunjuurta ja siksipä kirjottelenkin mitä päähän pälkähtää.
Nonni, heippa! xoxo
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti