Musta mieli

Koko eilinen päivä sato vettä ja oli pimeetä ja harmaata ja mielikin oli täysin musta. Ku harmittaa yks asia niin miks aina kaikki loputki 75 asiaa alkaa kalvaamaan mieltä? Taas tuntu siltä, et mistään ei tuu mitään, seinät vaan kaatuu koko ajan niskaan ja mietin, et onks tää oikeesti kaiken tän mielipahan arvosta?

Eilisen lääkärikäynninkään jälkeen mieliala ei kohentunu yhtään. Palohaava ei oo edistyny oikeestaan mihinkään suuntaan ja lääkäritki alko olemaan jo aika neuvottomia. Mun jalasta otettiin kuvia, jotka lähetettiin ylilääkärille. Sain uuden antibioottikuurin, jotka on muuten aika hurjan näkösiä (kelta-mustia kapseleita!) ja passitettiin tulemaan muutaman päivän päästä takaisin näytille. Illalla kuitenkin lääkäristä soitettiin ja pyydettiin tulemaan tänään taas kontrolliin.

Tänä aamuna lampsin taas lääkäriin ja niillä oli sekä huonoja, että hyviä uutisia. Mun jalka on lähteny parantumaan uuden antibioottikuurin ansiosta; mätä on alkanut häviämään ja vereslihalla olevaa ihoa on alkanut muodostumaan. Huonot uutiset; kyseinen ylilääkäri oli todennu tän olevan paljon pahempi ku muut ymmärsi, kaikkein pahin mahdollinen palohaava mikä on saattanut mennä jo tosi syvälle ihon alle. Great! Nyt saan kuitenkin alottaa "kotihoidon" eli alkaa vaihtamaan siteitä ite ja pari kertaa viikossa näyttämään miten on edistynyt niin kauan kunnes tää on kokonaan parantunut. Tän tai ens viikon aikana päätetään myös joudunko menemään plastiikkakirurgin vastaanotolle laaserhoitoon.

Kaiken tän tuloksena pelkään saavani potkut töistä, koska kaikki lääkärikulut lääkkeitä, voiteita ja muita vermeitä lukuunottamatta tulee menemään mun työnantajan pussista enkä oo ollu siellä töissäkään ku vast reilut pari viikkoa. Mun lääkärit on tähän mennessä tullu maksamaan niille jo yli 400 dollaria. Lääkärien mukaan laasenhoito on niin kallista, ettei mulla olis ikinä siihen varaa, mut ei tarvii kuulemma huolehtia siitäkään, koska sekin tulee menemään työnantajan piikkiin...

Kaikista vastoinkäymisistä ja murheista huolimatta, mä oon päättäny olla luovuttamatta. Mä en täältä kotiin tuu ennen ku mun viisumi umpeutuu! Ei se elämä ja maailman niin paha oo miltä joskus vaikuttaa. Jos en täältä mitään muuta oo irti saanu ni ainaki oon kasvanu ihmisenä enemmän ku Suomessa olisin koskaan tullut kasvamaan!!! Välillä pitää tulla takaiskuja ja vastoinkäymisiä ja kaiken tän mitä ikinä täällä onkaan sattunut ja tapahtunut kuuluu ihan varmatsi käydä, et voin saavuttaa tulevaisuudessa jotain paljon parempaa. Tulin tänne kasvamaan, oppimaan ja ettimään itteäni, en luovuttamaan!

-K-