Keskiviikko yöllä laskeuduin Suomen maan kamaralle ja voi
että tuntuu hyvältä olla kotona! Lentoihin, odotteluun ja matkusteluun meni
ikuisuus, yhteensä 37,5h ovelta ovelle. Eilen aamulla olin kuitenkin hereillä
jo ennen puolta yhdeksää ja olin pirteä kuin peipponen. Onkohan tolla
kylmyydellä, lumella ja kirpeällä pakkasauringolla tekemistä asian kanssa?? Väitän,
että on. Ikuinen lämpö ja kuumuus saa multa välillä vedon pois ja kaikki
normaalitkin arkipäivän asiat tuntuu mahdottomilta suorittaa.
 |
| Kuala Lumpur-London |
Siitä tuntuu olevan ikuisuus kun viimeksi tänne ilmoittelin
olemassaolostani. Mun elämä Melbournessa on jatkunut ihanasti. Oon saanut uusia
ystäviä ja uusi kaupunki on tuntunut enemmän omalta kuin Perth koskaan. Melbournen
ilmasto on ennalta arvaamaton, mutta tällaiselle tuuliviirille kuin minä, se
sopii paremmin kuin nenä päähän.
Mulle kävi pieni kämmi lentojen kanssa. Tiistai aamulla otin
taksin Melbournen lentokentälle, mutta ilmeni ongelmia heti, koska mun lentoa
ei näkynyt missään eikä ketään tiennyt koko lennon olemassaolosta. Pienen
setvimisen, selvittelyn ja odotuksen jälkeen selvisi, että oon ite möhlinyt
lentojen kanssa ja olin missannut lentoni. Luulin mun lennon lähtevän 12.45 iltapäivällä,
mutta se olikin lähtenyt jo 12.45 aamuyöllä. Hups! Noh, vahinkoja sattuu ja
mulle näköjään hiukan tiuhempaankin tahtiin... Lampsin kiukuspäissäni takaisin
kotiin ja päätin jättää Suomen reissun kokonaan väliin.
Iltapäivällä saatiin avaimet meijän uuteen asuntoon, meijän
asunto on käytäviltään ja sisääntulo/liikkumiskortteineen kuin hotelli.
I-ha-na! Purettiin tavarat, koottiin huonekaluja ja tsädäm, meijän koti alkoi
näyttää ihan omalta kodilta. Oon aivan myyty sille. Alkuillasta mun puhelin
pirisi ja sain puhelun, että saan uuden lennon Suomeen vaan sadalla dollarilla.
100:lla dollarilla, what?! Okei, mä oon menossa jo! Matkalaukku uudestaan auki,
mitättömät tavarat laukkuun ja laukku takaisin kiinni. Harmitti lähteä
upouudesta kodista juuri kun tavarat oli saatu levitettyä, mutta lohtu oli
kuitenkin se, että sain ekan viikon vuokrani takaisin, koska Danskun kaverit
oli tulossa Melbourneen ja ne lupasi maksaa sen mun puolesta. Jes!
 |
| Meijän olkkaria, tää on kyllä vielä ihan keskeneräinen. |
 |
| Näyttää niin säälittävältä tää kuva, ihan orvolta koko asunto, mutta menkööt. |
 |
| Mun valtakunta + meijän baaripöytä, haha |
 |
| Mun valtakuntaa. |
Sopeutuminen Suomeen on vähän niin ja näin. Rakastan Suomen
ilmastoa just nyt. Lunta, kirpeä paukkupakkanen ja aurinko paistaa. Kuitenkin
tunnen oloni yksinäiseksi ja hermoilen aikani Suomessa loppuvan kesken. Mä oon
vieläkin ihan sekaisin kaikesta, en oikein osaa sisäistää edes olevani
täällä... Onko siitä oikeesti puoli vuotta kun viimeksi olin täällä? En ole vielä
nähnyt ainuttakaan ystävääni täällä ja päiviä on jäljellä enää kolme, takana
kaksi. Kaipaan takaisin Australiaan ja mun ystäviä siellä. En osaa nauttia tästä
hetkestä.
Eilinen aamupäivä meni asioita hoidellen ja iltapäivä
vierähti mamman ja pappan luona. Oli ihana päästä maalle rauhoittumaan. Mamma
teki ihanaa ruokaa ja lättyjä ja käytiin koiran kanssa potkukelkkalenkillä, se
oli ihanaa. Ihan kuin ennevanhaan.
 |
| Vauva <3 |
Tämä päivä on vietetty vähän ikävimmissä merkeissä,
hautajaisissa. Tuo olikin syy miksi ylipäänsä Suomeen tulin käymään. Mä en voi
uskoa, että se on nyt oikeesti poissa. Asia mitä eniten Australiaan lähtiessäni
pelkäsin, kävi toteen. Miksi? Syyllisyys siitä, että en ollut Suomessa, painaa
mieltä... En ikinä saanut aikaiseksi lähetettyä sille postikorttia vaikka se on
mun kalenterin välissä kirjoitettuna ja postimerkki paikoilleen liimattuna. Nyt
kaduttaa. Mielessäni näen sen hymyn joka olisi näkynyt sen kasvoilta kun
postikortti multa tipahtaa postiluukusta. Joskus huomenna voi olla liian
myöhään...
-K-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti