LOVE LOVE LOVE

Kamalaa edes sanoo näin, mut tääl ollessani oon tajunnu et mä oon kyllä niin kultalusikka suussa syntynyt! Kotona kaikki on niin helppoa, oikeestaan nyt tuntuu siltä et minkään asian eteen ei ikinä tarvinnu tehdä mitään eikä tarvinnu nähdä ollenkaan vaivaa. Kaikki asiat aina vaan tapahtu itestään, tai niinhän mä luulen koska joku on aina tehny kaiken mun puolesta! Mut täällä, kaikki on yhtä taistelua ja hankalaa. Kaikki. Oli sitte kyse asiasta ku asiasta. Ei tä elämä ookaan niin helppoo yksin, ilman isii ja äitiä, siskoja, ystäviä ja muita läheisiä! Tosin mun onki varmaan jo korkee aika alkaa aikuistumaan ja oppii elämään yksinäni. Oon kylläkin niin kiitollinen et oon täällä! Ja faktahan on se, et ilman isii ja äitii en olis ikinä tännekään päässyt! Joten kiitos siitä! <3

Oon yllättyny siitä, miten vähän oikeestaan ikävöin läheisiäni täällä, ainakin toistaseks. Oikeestaan mä yritän vaan olla miettimät kaikkii rakkaita, sit vaan murtuisin ihan totaalisesti. Salaa joskus kuitenki teen niin!  Sit on ihan hirveesti asioita mitä kaipaan Suomesta; omaa sänkyä, suihkua, vessaa, jääkaappia, vaatehuonetta, keittiötä, omia PUHTAITA astioita ja lämpimiä vaatteita. Ei noita osannu kotona edes oikeesti arvostaa. Mut nyt oon oppinu arvostamaan. Tuntuu, et oon koko täällä oloaikani ollu jossain leirillä, koko omaisuus on sullottu yhteen pieneen rinkkaan ja pieneen urheilukassiin. Aina kun vaihdat hostellist toiseen, joutuu sen hikisen rinkan sullomaan uudestaan piukkaan ja tuntuu et tavarat mahtuu sinne aina vaan huonommin ja huonommin. Niin alkeellista, vaikka nautinki täällä olostani!

Kotona ei ikinä raaskinu heittää mitään pois, kaiken säästi ja laitto kaappiin vaikka tiesi et niitä ei ikinä enää tarvis saatika kaivais esiin. Täällä heittää 3 kertaa rinkan ympäri löytääkseni jotain mitä heittää pois et saisin kiloja pois kannettavista! Tiedän kuulostaa niin typerältä, mut lehdistäki revin sivuja sitä mukaan pois ku oon saanu ne luettua. xD Seuraavaks alan leikkelemään vaatteista lappuja irti et jaksaisin kantaa tota +17,5kg rinkkaa kauemmin ku 500m kerrallaan. On tää reppureissaajan elämä vaan niin rankkaa! :D

Sit vähän tän paikan hintatasosta; naurettavan kallista! 0,5 litran vesipullo maksaa 3 dollaria, 0,5 litran limppari 2,5 dollaria. Vesi maksaa tääl maltaita. Täysin uskomatonta, et kotona saa hanasta vettä "ilmatteeks" ja täällä rahastetaan vedestä ihan ku se ois loppumassa! Sit ruoasta; ravintolasta saa halvempaa ruokaa ku kaupasta = NAURETTAVAA myös! En oo nähny missään kaupassa edes myytävän lihaa muuten ku säilykkeiden muodossa, ällöttävää. Hedelmät on kans järkyttävän hintasia, ostin 3 appelsiinia, ne makso 10 dollaria, huhhuh mitä rahastusta! 150g sipsipussista velotetaan 4 dollaria, ihan perus markettien shampoot, hoitoaineet ja ihonpesuaineet pyörii  6,5-10 dollarin paikkeilla, nii ja dödö maksaa n. 9 dollaria.

Ja sit itse asiaan;

Maanantaista perjantaihin olin Rip Curlin järjestämällä Surf Campillä Gerroassa, 7 Mile Beachillä. Nyt annan pienen vinkin; Jos oot täällä tai oot tulossa Australiaan yksin, ÄLÄ mene Surf Campille jos puhut huonoa englantia kuten mä. Tuut tuntemaan olos niin ulkopuoliseks! Väkisin mä nokkani sinne tungin, koska Suomessa oon niin sosiaalinen; ajattelin et ei sen niin väliä vaikka on yksin, kyl mä pärjään! Kyllähän mä pärjäänkin, mut harmittaa ku kaikilla oli ne omat porukat ja omat jutut, omine kielineen. Ei se ookaan niin helppoo mennä siihen väliin "Hei oon suomalainen enkä osaa hyvin englantia, mut puhukaa mun kanssa."

Mut muuten; suosittelen LÄMPIMÄSTI jokaiselle surffileiriä! Aivan huippua!  Yks parhaista kokemuksista mitä oon eläissäni kokonut!!! <3 Ja ne ihmiset, mistä sellasia tulee? En tiedä, mut näköjään hyviä ihmisiä mahtuu tähän maailmaan! :)

Siellä ei mitään ihmeellistä oikeestaan tapahtunut, paitsi et oppisin surfaamaan, niiiiiin COOOOL! <3 I LOVE IT! <3 Tuun tekemään sitä koko vuoden täällä, rakastuin ihan totaalisesti! Eiku ainiin tänään ku mentiin vimpoille aalloille, siellä meressä näkys ihan hirveesti eväitä ja olin tietty ihan paniikissa että ne on haita! Mut ne eväät paljastui delfiineiksi, ihania eläimiä! <3 

Eli joka päivä oli periaatteessa samanlainen, klo 8.30 oli aamupala minkä jälkeen mentiin klo 9.30 surfaamaan 2 tunniksi, ihan törkeen rankkaa puuhaa se kyllä on!! Sitten mentiin takasin leirille, missä sai mennä suihkuun ja tehdä mitä halui, klo 12.30 oli lounas jonka jälkeen oli hetki taas omaa aikaa ja 13.30 märkäpuvut takas niskaan ja merelle päin 2 tunniksi surffilaudat kainalossa tottakai. Neljän maissa tultiin takas leirille ja taas suihkuun, minkä jälkeen oli taas vapaa-aikaa. Klo 18.30 oli päivällinen minkä jälkeen aina katottiin päivän kuvat ja videot ja naurettiin kuorossa räkästä naurua. Yks henkilökunnan henkilö oli siis valokuvaaja joka kuvaili joka päivä meijän surfausta ja jollain opettajillja oli meressä kamera millä kuvas videoklippejä. Ihan huikeita ihmisiä siellä kyllä tapas. <3 Suosittelen jokaisella joka rakastaa merta, vettä, uimista ja etenki surfausta. ;) Nyt onki mustelmia ja kolhuja kropassa sen verran et tuntuuki just siltä et on 4 tuntii päivässä surfaillu. :D

Mä oon kyllä päättäny etten täältä kotiin tuu ilman surfaajapoikaystävää! Tsiiiisus miten kuumia ne on!!! Just sellasii räkänokan näkösiä mistä mä tykkään;  hiukan pitemmät kiharat hiukset, ihanat silmät, hyvä ruskettunut kroppa ja se aksentti! <3 Äiti mä tuon sen sit mukanani Suomeen! ;)

Tänään tulin takasin Sydneyyn ja majoituin hiukan "parempaan" hostelliin, ihan vaan sen takia et tuolla leirillä oon jäätynyt kaikki 4 yötä. Siellä ei ollu kunnon peittoja, vaan pelkät ns. huovat peittoina ja oon nukkunu kollarit ja huppari päällä kaikki yöt, koska muuten aamulla sängystä olis löytynyt pelkkä ruumis!

Tänään illalla kiertelin yksinäni pimeessä kaupungilla ja katselin ympärilleni. Miten kaunis joku kaupunki voi oikeesti olla? En tiedä nautinko tästä siks et oon täällä yksin, kukaan ei käske mua ja katso mun perään vai siks et en tiedä yhtään mitä odottaa? Jos olisin tullu tänne vuos sitten, olisin taatusti saanu itteni hengiltä täällä. Olisin eksynyt joka kolkkaan enkä olis koskaan löytänyt takasin, koska heittäydyin aina avuttomaks pienenki ongelman edessä. Nyt, jos ja kun eksyn, salaa nautin siitä! Oon yksin suures kaupungissa vailla huolen häivää! Mitä sitte jos eksyn? Kyl täältä aina "kotiin" (hostelliin) takasin löytää, koska on pakko! Isi on joskus sanonu mulle, et jos löytää jonnekkin paikkaan sieltä löytää myös takasin! Se on kyllä ihan totta, se on omasta päästään kiinni vaan! Nyt äiti ja isi on ihan varmasti  kauhusta kankeita tätä lukiessaan kun ne huomaa että niiden pieni tyttö on kävellyt yksin öisiä katuja eikä osaa varota. Kyllä mä varon ja oon varuillani, mut jos aina vaan pelkää, miten voi ikinä nauttii elämästä? Ei mitenkään!  Mulla on kaikki hyvin täällä! :) Oon oikeestaan yllättäny itseni positiivisesti, en mä ookaan niin avuton ihminen kun oon antanu itteni ja kaikkien ymmärtää. Mähän pärjään yksinäni vallan mainiosti! 

Huomenna meen Annelin kanssa Sydneyn eläintarhaan, Taronga Zoohon. Ihan huippua, näkee paljon "uusia" erilaisia eläimiä! <3

Saa nähdä millon mä tänne kerkeen seuraavaks kirjotella, yritän hiukan petrata tän kanssa. Ei meinaa enää edes muistaa mitä millonkin on tapahtunu ku kirjottelen tänne niin harvoin.

Niii sit viel yks juttu!!! Yks päivä pidin yhtä paitaa päällä minkä äiti viikkas kotona. Äiti sano, et sitten ku pidän sitä päällä mun pitää muistella et äiti viikkas sen ja kyllä mä muistin! <3

-K-